Lue keskustelun säännöt.
18v laiska poika
13.03.2022 |
Poika istuu huoneessaan ja pelaa tieokoneella. On aivan muissa maailmoissa. Koulu ei kiinnosta eikä mikään muukaan kuin pelaaminen. Välttelee vieraita ihmisiä
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuus pojallasi näyttää hyvälle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on tajunnut jo nuorena että pelit on antoisampia kuin naiset. Harmittaa kun en jaksa innostua niin paljon peleistä. Onneksi on porno joka auttaa viihtymiseen.
On muuten fakta että pelit ja porno on netin käytetyin sisältö. Naiset ovat omalta osaltaan tehneet tähän sen minkä voivat. Pihtaamalla voi oikeasti vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa vaihtoehto ehkä lääkäriin keskustelemaan ongelmista
Vierailija kirjoitti:
Ainoa vaihtoehto ehkä lääkäriin keskustelemaan ongelmista
Ei lääkärit pysty vastaanottamaan niin suurta määrää naisia. Eikä pihtaamista ole luokiteltu sairaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulunkäynti haluttomuuten olis pitänyt puuttua jo vuosia sitten.
Ja muutenkin olla pojan tukena ja kaverina, silloin kun poika oli nuorempi ja vastaanottavaisempi ohjeille ja neuvoille.
Ja millainen malli pojalle on kotona yleensä elämästä annettu?
Vaikka toisin väitetään, niin kasvatuskella on suurin ja keskeisin asema lapsen elämässä.
Eikä se kasvatus tarkoita jotain jatkuvaa sormella osoittamista, käskystyä, natkuttamista, moittimista ja eikä jatkuvaa neuvomista joka aamu ja ilta.
Osittain, pieniltä osin sitäkin.
Mutta suurin merkitys on sillä mallilla ja elämisen tavalla, minkä lapsi jo lapsuudessaan kotona näkee ja kokee ja johon hän tottuu. Tottuu siihen, millainen tapa on elää ja toimia ja käyttyäyä.
Jos poika vain pelailee koneella, on lievää, verrattuna siihen, että vois käyttää huumeita, kulkejeskela epämäärisissä porukoissa ja kittaila kaljaa ja vahvempaa.
Yrittäkää saada poikaa vähän huoneestaan ja kuorestaan ulos. Vaikka sitten vain istuisi teidän kanssa samassa tilassa kännykkänsä kanssa.
Meillä ollut samantyylinen tilanne, sillä erolla, että poika tekee muutaman tunnin töitä viikossa. Mä puhun pojalle, vaikka tuntuu, että todellakin kivetkin ovat jutuistani kiinnostuneempia. Kysyn joka aamu, että nukuitko hyvin. Iltapäivällä kysyn, että onko ollut minkälainen päivä. Kerron omista tapahtumistani ja tuntemuksista, suunnitelmista. Ei paasausta tai monologia, mutta niin, että puheyhteys on yllä. Kyselen, jos tai kun tiedän, että jotain erityistä on kavereilla tai töissä.
Poika on aina ollut hiljainen, mutta kavereita onneksi vielä on. Ei heitä usein näy, mutta joitakin kontakteja.
Toistan näitä rutiineja maailman tappiin saakka. Tilanne oli huonompi vielä vuosi pari sitten. Nyt hän saattaa tulla omia aikojaan puhumaan jostain tai kysymään apua jonkin suhteen. Saattaapa kysyä mielipidettäkin.
Pieniä askelia, mutta hellittämättä eteenpäin. Se on mun motto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota mun tuttavakin valitti jpku kymmenen vuotta sitten kunnes tajusi että se tyyppi pimeessä pitsasalaatikoiden keskellä pelaa ammatikseen yhdessä Suomen parhaista e-urheilujoukkueista eli Encessä. Meni pari vuotta kun poika tienasi enemmän kun äitinsä ja isänsä yhteenlaskettuna. Valitus ja huoli loppu siihen. Nyt poika ei enää ole ammattipelaaja vaan opiskelee yliopistossa jotain nörttialaa.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää saada poikaa vähän huoneestaan ja kuorestaan ulos. Vaikka sitten vain istuisi teidän kanssa samassa tilassa kännykkänsä kanssa.
Meillä ollut samantyylinen tilanne, sillä erolla, että poika tekee muutaman tunnin töitä viikossa. Mä puhun pojalle, vaikka tuntuu, että todellakin kivetkin ovat jutuistani kiinnostuneempia. Kysyn joka aamu, että nukuitko hyvin. Iltapäivällä kysyn, että onko ollut minkälainen päivä. Kerron omista tapahtumistani ja tuntemuksista, suunnitelmista. Ei paasausta tai monologia, mutta niin, että puheyhteys on yllä. Kyselen, jos tai kun tiedän, että jotain erityistä on kavereilla tai töissä.
Poika on aina ollut hiljainen, mutta kavereita onneksi vielä on. Ei heitä usein näy, mutta joitakin kontakteja.
Toistan näitä rutiineja maailman tappiin saakka. Tilanne oli huonompi vielä vuosi pari sitten. Nyt hän saattaa tulla omia aikojaan puhumaan jostain tai kysymään apua jonkin suhteen. Saattaapa kysyä mielipidettäkin.
Pieniä askelia, mutta hellittämättä eteenpäin. Se on mun motto.
Ja lähetän tekstareitakin, vaikka niihin ei useinmiten vastauksia tulekaan. Tyyliin, että tarvitsetko jotain kaupasta, toisinko ruokaa tullessani, tarvitsetko illalla autoa. Ja nämä on niitä juttuja, joihin tiedän vastauksetkin, mutta kunhan pidän kommunikaatiota yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ymmärrettävää tällaisessa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuota mun tuttavakin valitti jpku kymmenen vuotta sitten kunnes tajusi että se tyyppi pimeessä pitsasalaatikoiden keskellä pelaa ammatikseen yhdessä Suomen parhaista e-urheilujoukkueista eli Encessä. Meni pari vuotta kun poika tienasi enemmän kun äitinsä ja isänsä yhteenlaskettuna. Valitus ja huoli loppu siihen. Nyt poika ei enää ole ammattipelaaja vaan opiskelee yliopistossa jotain nörttialaa.
Omituista ettei kertonut vanhemmilleen heti mitä tekee. Olisi varmasti vähentänyt huolta. Onko tämä nyt sitä suomalaista keskustelemattomuuskulttuuria perheejäsenten kesken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota mun tuttavakin valitti jpku kymmenen vuotta sitten kunnes tajusi että se tyyppi pimeessä pitsasalaatikoiden keskellä pelaa ammatikseen yhdessä Suomen parhaista e-urheilujoukkueista eli Encessä. Meni pari vuotta kun poika tienasi enemmän kun äitinsä ja isänsä yhteenlaskettuna. Valitus ja huoli loppu siihen. Nyt poika ei enää ole ammattipelaaja vaan opiskelee yliopistossa jotain nörttialaa.
Omituista ettei kertonut vanhemmilleen heti mitä tekee. Olisi varmasti vähentänyt huolta. Onko tämä nyt sitä suomalaista keskustelemattomuuskulttuuria perheejäsenten kesken?
Oon eri, mutta veikkaan ettei alusta asti pelannu ammatikseen parhaiden joukossa :D harjottelua tarvii ja monesti tajutaan homman laajuus vasta kun on jotain konkreettista näytettävää, tässä tapauksessa rahaa
Se on riippuvuus ja kavereiden puute, koska kavereilla sama ongelma.
Veikkaan että poikasi ei ole laiska.
Ennemminkin kuulostaa että poika on masentunut, ahdistunut tai addiktoitunut pelaamiseen. Hän tarvitsisi varmasti paljon apua teiltä vanhemmilta. Ja ehkä myös ammattilaisilta.
Ensimmäisenä koettaisin rakentaa hyvää keskusteluyhteyttä poikaan. Kyselisin peleistä ja pelaamisesta positiivisessa hengessä. Koettaisin ymmärtää mitä hän pelaa ja miksi. Eikö ole muuta tekemistä, vai onko riippuvainen pelaamisesta vai kuvitteleeko että tekee siitä itselleen ammatin jne.
Kun tiedät miksi pelaa sen jälkeen voi ruveta miettimään miten muuttaa tilannetta.