Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni on eronnut puolisostaan, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa?
13.03.2022 |
Siinäpä se. Tuntuu, että meillä on ihan helvettiä tämä elämä tuon miehen kanssa....
Kommentit (30)
Lähdin heti, kun lapsi tuli täysi-ikäiseksi.
Nyt seurustelen itseäni vähän nuoremman naisen kanssa, en olisi uskonut, että miten hyvältä tuntuu olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Juuri siinä vaiheessa kun omaa elämää aloittavat nuoret aikuiset tarvitsisivat henkistä apua vanhemmiltaan niin nämä aloittavat uuden nuoruuden. Se vaikuttaa myös kotoa pois muuttaviin lapsiin vaikka aikuisia ovatkin. Näin kävi myös minulle ja monelle ystävälleni. Itse en näin ole tehnyt lapsilleni. Kun he muuttivat pois kotoa niin he olivat pääosassa siinä kohtaa. Me miehen kanssa elettiin se aika heidän mukanaan. Vaikka olivat itsenäisiä niin silti oli kaikenlaista, me maksettiin mielellään kaikenlaista heille ettei heidän itse tarvinnut, auteltiin kun apua tarvittiin. Heistä oli kiva tulla "kotikotiin" viettämään aikaa silloin tällöin. Ollaan pysytty läheisissä väleissä. Ovat sanoneet että kiva juttu ettei olla erottu kuten monen heidän kaverinsa vanhemmat. Selvennykseksi vielä että mun mies on heidän isäpuoli, oikeasta isästään erosin kun lapset olivat alle 10-vuotiaita. He pitävät kumpaakin "isää" omanaan. Meillä on kaikilla hyvät välit keskenään.
Teillä on ihan täysin eri tilanne kuin ydinperheessä, jossa samaa naamaa on katsottu 25-30 vuotta siinä vaiheessa, kun teinit muuttavat pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Olin jo suunnitellut, että pian hommaan oman asunnon, kun nuorimmainen lähestyy täyttä ikää. Menin kuitenkin vaimon retkuun ja hän hankkiutui paksuksi.
Ja itse olit ihan syytön tähän pikku temppuun? Kai vaimo aisti, että lähdet samalla ovenavauksella nuorimmaisen kanssa ja ainoa vaihtoehto pitää kulissit kasassa oli hommata iltatähti ja samalla tuomita hänet erolapseksi jo syntymästään lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ollut paska liitto jos yhdessä on oltu vain lasten takia.
Herää väkisinkin ajatus, että miksi ihmeessä edes alkujankaan on yhteen menty?
Ja vielä päälle päätteeksi tehty lapsia niin huonelle ja p#rseestä olevalle puolisolle?
Kukaan ei voi etukäteen tietää, miten liitossa käy. Suhde voi olla alussa aivan hyvä, mutta 20-30 vuotta tekee tehtävänsä. Voihan sitä viisastella, mutta yksin ei kukaan pysty suhdetta ylläpitämään kovin kauaa.
Tässä juuri tulevat kirkkaimmin esiin luokkaerot. Kyllä sen oikeasti voi tietää. Me kaikki fiksut ihmiset tiedämme, mitä odottaa. Typerät ja kouluttautumattomat w t mammat menevät täysin haaveidensa varassa ensimmäisen ihqulta vaikuttavan miehen kanssa yksiin, ja kun lopulta suostuvat näkemään puolisonsa sellaisena kuin tämä oikeasti on, alkaa valitus siitä kuinka "ei voinut tietää". Kyllä voi.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Juuri siinä vaiheessa kun omaa elämää aloittavat nuoret aikuiset tarvitsisivat henkistä apua vanhemmiltaan niin nämä aloittavat uuden nuoruuden. Se vaikuttaa myös kotoa pois muuttaviin lapsiin vaikka aikuisia ovatkin. Näin kävi myös minulle ja monelle ystävälleni. Itse en näin ole tehnyt lapsilleni. Kun he muuttivat pois kotoa niin he olivat pääosassa siinä kohtaa. Me miehen kanssa elettiin se aika heidän mukanaan. Vaikka olivat itsenäisiä niin silti oli kaikenlaista, me maksettiin mielellään kaikenlaista heille ettei heidän itse tarvinnut, auteltiin kun apua tarvittiin. Heistä oli kiva tulla "kotikotiin" viettämään aikaa silloin tällöin. Ollaan pysytty läheisissä väleissä. Ovat sanoneet että kiva juttu ettei olla erottu kuten monen heidän kaverinsa vanhemmat. Selvennykseksi vielä että mun mies on heidän isäpuoli, oikeasta isästään erosin kun lapset olivat alle 10-vuotiaita. He pitävät kumpaakin "isää" omanaan. Meillä on kaikilla hyvät välit keskenään.
Siis täh? Kyllähän heidänkin vanhempansa ovat eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ollut paska liitto jos yhdessä on oltu vain lasten takia.
Herää väkisinkin ajatus, että miksi ihmeessä edes alkujankaan on yhteen menty?
Ja vielä päälle päätteeksi tehty lapsia niin huonelle ja p#rseestä olevalle puolisolle?
Kukaan ei voi etukäteen tietää, miten liitossa käy. Suhde voi olla alussa aivan hyvä, mutta 20-30 vuotta tekee tehtävänsä. Voihan sitä viisastella, mutta yksin ei kukaan pysty suhdetta ylläpitämään kovin kauaa.
Tässä juuri tulevat kirkkaimmin esiin luokkaerot. Kyllä sen oikeasti voi tietää. Me kaikki fiksut ihmiset tiedämme, mitä odottaa. Typerät ja kouluttautumattomat w t mammat menevät täysin haaveidensa varassa ensimmäisen ihqulta vaikuttavan miehen kanssa yksiin, ja kun lopulta suostuvat näkemään puolisonsa sellaisena kuin tämä oikeasti on, alkaa valitus siitä kuinka "ei voinut tietää". Kyllä voi.
Olet aivan oikeassa, mutta valitettavasti aihe on nyky-Suomessa tabu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ollut paska liitto jos yhdessä on oltu vain lasten takia.
Herää väkisinkin ajatus, että miksi ihmeessä edes alkujankaan on yhteen menty?
Ja vielä päälle päätteeksi tehty lapsia niin huonelle ja p#rseestä olevalle puolisolle?
Kukaan ei voi etukäteen tietää, miten liitossa käy. Suhde voi olla alussa aivan hyvä, mutta 20-30 vuotta tekee tehtävänsä. Voihan sitä viisastella, mutta yksin ei kukaan pysty suhdetta ylläpitämään kovin kauaa.
Tässä juuri tulevat kirkkaimmin esiin luokkaerot. Kyllä sen oikeasti voi tietää. Me kaikki fiksut ihmiset tiedämme, mitä odottaa. Typerät ja kouluttautumattomat w t mammat menevät täysin haaveidensa varassa ensimmäisen ihqulta vaikuttavan miehen kanssa yksiin, ja kun lopulta suostuvat näkemään puolisonsa sellaisena kuin tämä oikeasti on, alkaa valitus siitä kuinka "ei voinut tietää". Kyllä voi.
Näin se taitaa vähän olla, itsellänikin on työkaveri alemman tasoisissa tehtävissä, joka valittaa kun pettyy aina miehiin. Lapsia taitaa olla kolmelle eri ukolle. Joskus niitä on nähtykin jossain avec-tilaisuuksissa, ja kyllä kaikille meille muille on selvää jo ensi näkemältä, ettei ne miehet mitään kultakimpaleita ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Juuri siinä vaiheessa kun omaa elämää aloittavat nuoret aikuiset tarvitsisivat henkistä apua vanhemmiltaan niin nämä aloittavat uuden nuoruuden. Se vaikuttaa myös kotoa pois muuttaviin lapsiin vaikka aikuisia ovatkin. Näin kävi myös minulle ja monelle ystävälleni. Itse en näin ole tehnyt lapsilleni. Kun he muuttivat pois kotoa niin he olivat pääosassa siinä kohtaa. Me miehen kanssa elettiin se aika heidän mukanaan. Vaikka olivat itsenäisiä niin silti oli kaikenlaista, me maksettiin mielellään kaikenlaista heille ettei heidän itse tarvinnut, auteltiin kun apua tarvittiin. Heistä oli kiva tulla "kotikotiin" viettämään aikaa silloin tällöin. Ollaan pysytty läheisissä väleissä. Ovat sanoneet että kiva juttu ettei olla erottu kuten monen heidän kaverinsa vanhemmat. Selvennykseksi vielä että mun mies on heidän isäpuoli, oikeasta isästään erosin kun lapset olivat alle 10-vuotiaita. He pitävät kumpaakin "isää" omanaan. Meillä on kaikilla hyvät välit keskenään.
Wtf? "Kiva juttu ettette te ole eronneet niin kuin muiden vanhemmat" ja seuraavassa lauseessa kerrot että te vanhemmat erositte jo kun lapset oli alle 10 v 😆 Väitätkö tosissasi että vanhempien ero on pahempi 20-vuotiaalle kuin alle 10-vuotiaalle 🤦♀️
Parisuhde vaatii työtä. Ei sitä haudata ruuhkavuosiin ja odoteta lapsien muuttoa.
Olin jo suunnitellut, että pian hommaan oman asunnon, kun nuorimmainen lähestyy täyttä ikää. Menin kuitenkin vaimon retkuun ja hän hankkiutui paksuksi.