Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu, ura, milloin lapsia?
17.08.2015 |
Minulla on vielä reilu vuosi jäljellä korkeakoulu opintoja, parisuhde vakaa ja mahtava, olemme seurustelleet vajaat kaksi vuotta. Valmistun hyvin työllistävälle alalle ja mieskin vakituisissa töissä. Olemme kummatkin kiinnostuneita työstä, matkustelusta ja vapaudesta tehdä mitä mieleen juolahtaa. Haluan uran ja mielenkiintoisia haastavia työtehtäviä tulevaisuudessa.
Jonkin aikaa mielessäni on pyörinyt perhe-elämä ja haluan joskus omia lapsia, useamman kuin yhden. Miehellä lähes aikuisia lapsia jo. Mutta milloin on se hyvä hetki? Opinnot toki loppuun ihan ensin, mutta miten mun uran käy jos heti jään kotiin? Entäs kun lapsia haluan useamman, heti perään on tän hetkinen ajatus, mutta silloinkin menee useampi vuosi lapsia hoitaessa kotoa käsin. Pelkään parisuhteen muuttumista ja jos en osaakaan yhdistää perhe- ja työelämää. Mies kun jo elänyt pikkulapsi vaiheen joten hänelle ei tule mitään uutta, mitä minulle kaikki on. Jaksaako osallistua enää yhtä innokkaasti kuin aikaisempien lasten kanssa?
Lasten hankintaa en halua lykätä enää kovin pitkälle, mutta tämäkin hetki tuntuu niin huonolta, kun on työura vasta alussa.
Kokemuksia, ajatuksia? Miksi päädyitte yrittämään lasta juuri siinä elämän tilanteessa ja oletteko katuneet jotain?
Kommentit (30)
Minkä ikäinen olet kun valmistut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ehdottomasti muutamaa työvuotta valmistumisen jälkeen. Ilman työkokemusta äitiyslomalta työllistyminen on vaikeaa.
Kannattaa katsella sitä parisuhdetta ihan aluksi kymmenen vuotta. Opinnot myös loppuun ja useampi työvuosi sen päälle mieluiten vakityössä. Kun nämä kaikki toteutuvat, voi alkaa harkita vähitellen lapsia. Sitä ennen se olisi tyhmää ja vastuutonta.
Minä ehdin luoda uraani lähes kymmenen vuotta ennen lapsia. Olin kauan ajatellut, että minusta ei välttämättä ole äidiksi. Aika ja miehen puheet sai mielen muuttumaan ja meille syntyi lapsi, kun olin kovassa työvauhdissa. Ymmärtääkseni olin hyvä työssäni, koska sain aina uusia tehtäviä ja lapsettomana minulla oli aikaa ne kunnolla hoitaa. Nyt minulla on kaksi lasta kahden vuoden ikä erolla ja minun on pakko palata töihin , kun nuorempi 1,5 vuotias. Työni muuttuu niin nopeasti, että täällä kotona tipahdan hyvin äkkiä kärryiltä. Ja kun lasten syntymien välissä käväisin töissä, niin tajusin, että minulla ei ole enään mitään mahdolisuutta panostaa uraani täyspäiväisesti, kun lapset on hoidassa 8h päivässä ja työ on tehtävä sinä aikana.
Minun kokemuksella läsnäoleva äitiys ja menestyksekäs ura on mahdotonta yhdistää. Eli jos haluat uran ja lapset, niin miehesi täytyy olla valmis pyörittään teidän arkea. Jossain naistutkijoiden seminaarissa oli tutkija nainen sanonut, että menestys alkaa puolison valinnasta ja allekirjoitan tämän täysin.
Minuakin on alkanut stressata tämä asia :/ Valmistun kun olen 25v ja sen jälkeen haluaisin olla töissä ainakin pari vuotta ja hankkia vakautta. Sitten olisinkin jo 28v ja haluaisin käydä sen 2v kestävän ylemmän AMK-tutkinnon.
Lapsen kuitenkin haluaisin ennen kun täytän 30v. Mies on samaa mieltä ja hän on minua 2 vuotta vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:01"]
Minä ehdin luoda uraani lähes kymmenen vuotta ennen lapsia. Olin kauan ajatellut, että minusta ei välttämättä ole äidiksi. Aika ja miehen puheet sai mielen muuttumaan ja meille syntyi lapsi, kun olin kovassa työvauhdissa. Ymmärtääkseni olin hyvä työssäni, koska sain aina uusia tehtäviä ja lapsettomana minulla oli aikaa ne kunnolla hoitaa. Nyt minulla on kaksi lasta kahden vuoden ikä erolla ja minun on pakko palata töihin , kun nuorempi 1,5 vuotias. Työni muuttuu niin nopeasti, että täällä kotona tipahdan hyvin äkkiä kärryiltä. Ja kun lasten syntymien välissä käväisin töissä, niin tajusin, että minulla ei ole enään mitään mahdolisuutta panostaa uraani täyspäiväisesti, kun lapset on hoidassa 8h päivässä ja työ on tehtävä sinä aikana. Minun kokemuksella läsnäoleva äitiys ja menestyksekäs ura on mahdotonta yhdistää. Eli jos haluat uran ja lapset, niin miehesi täytyy olla valmis pyörittään teidän arkea. Jossain naistutkijoiden seminaarissa oli tutkija nainen sanonut, että menestys alkaa puolison valinnasta ja allekirjoitan tämän täysin.
[/quote]
Se on just näin. Itsekin haluaisin haasteita lisää ja saisinkin niitä mutta en voi ottaa lisätyötä koska se tarkoittaisi matkustelua ja se on aika vaikeeta vaikka mies osallistuukin lastenhoitoon yhtä paljon kuin minä. Tekee vuorotyötä eli ei voi esim. hakea lapsia tarhasta kolmea päivää putkeen aamuin illoin kuin ihan poikkeustapauksissa ja firma ei ala suunnittelemaan toimintaansa lasteni mukaan :(
Kunhan lapset alkavat olla isoja koululaisia voin alkaa tekemään lisähommia... Mutta jos haluaa menestyä uralla, ei voi samaan aikaan olla "täydellinen" äiti.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:04"]Minuakin on alkanut stressata tämä asia :/ Valmistun kun olen 25v ja sen jälkeen haluaisin olla töissä ainakin pari vuotta ja hankkia vakautta. Sitten olisinkin jo 28v ja haluaisin käydä sen 2v kestävän ylemmän AMK-tutkinnon.
Lapsen kuitenkin haluaisin ennen kun täytän 30v. Mies on samaa mieltä ja hän on minua 2 vuotta vanhempi.
[/quote]
No tää on helppo, mikään ei estä tekemästä ylempää AMKta lasten jo synnyttyä. Eli valmistu ja töihin, pulla uuniin ja sitten äitiyslomalla opiskelet minkä pystyt. Ja jatkat työnohessa loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle vaan sellanen kysymys, että haluaako se mies lapsia? Ja toinen, voisitko vaan tyytyä mummiksi, jos kerran miehen lapset alkaa olla aikuisia, ja sulla ei oo vauvakuumetta, vaan haluat touhuta vaan kivoja juttuja lasten kanssa. Niihin sun unelmiin ei näytä kuuluvan noroviruksen saaneen hoito tai vesirokkokaranteeni. Mummipuoli voi vaan reissailla ja tehdä kaikkee kivaa, ja sitten luoda uraa siinä päätoimisesti.
Ällöttävää, kun elämä on joillekin pelkkää suunnittelua ja saman kaavan suorittamista.. Ei kiitos ikinä.
Kiitos vastauksistanne!
Mies tosiaan ammatilliset huippuhetket kokenut, eli ns uraputkeen nousu olisi minulla vuorossa valmistumisen jälkeen. Lapsia en ole aiemmin hankkinut, koska en ole tavannut sellaista miestä, jonka kanssa haluan elämääni elää. Nyt se on löytynyt, jos löytymiseksi voi sanoa, elämän polut toivat yhteen yllättäen. Lapsettomaksi en itseäni osaa kuitenkaan kuvitella, vaikka vauvakuumetta ei ole. Lähinnä haaveilen lasten ollessa vähän isompia, jotta voin puuhailla heidän kanssaan, reissailla ja jutella. Toki voihan olla, etten lapsia voi edes saada, lapsettomuus hoidot kyllä tuntuvat vierailta ajatuksilta.
Ehkä ajatusteni pointti on ollut miten nopaesti työelämään päästessä voi jäädä kotiin lasten kanssa. En halua jättää missään nimessä opintoja kesken, ehkä jatko-opiskella joskus myöhemmin, tosin se ei uran kannalta ole välttämätöntä. Pelottaa ajatus, että jos meillä jääkin vähiin miehen kanssa yhteiset kahden keskeiset vuodet, reissailut ja illanvietot. Haluan elää tätäkin vaihetta. Lasten aikuistuessa on mies jo iäkkäämpi, joten onko silloin samallalailla energiaa ja halua reissailla, siksikin en halua lykätä kovin myöhään tätä perhe-elämän puolta, varsinkaan jos raskautuminen on hankalaa. Ikiä jos katsoo numeroina, olisi lasten aika aikalailla nyt. Mutta mieli huutaa että ei vielä, meillä menee parhaat vuodet parisuhteestamme ja elämästämme vaipparallissa.
Ajatukset vähän sekavia maanantain kunniaksi, mutta erilaisia näkökulmia on mahtavaa lukea!
Onko ketään kaduttanut lasten hankinnan ajankohta? Entäs parisuhteen muuttuminen?
AP