Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu, ura, milloin lapsia?
17.08.2015 |
Minulla on vielä reilu vuosi jäljellä korkeakoulu opintoja, parisuhde vakaa ja mahtava, olemme seurustelleet vajaat kaksi vuotta. Valmistun hyvin työllistävälle alalle ja mieskin vakituisissa töissä. Olemme kummatkin kiinnostuneita työstä, matkustelusta ja vapaudesta tehdä mitä mieleen juolahtaa. Haluan uran ja mielenkiintoisia haastavia työtehtäviä tulevaisuudessa.
Jonkin aikaa mielessäni on pyörinyt perhe-elämä ja haluan joskus omia lapsia, useamman kuin yhden. Miehellä lähes aikuisia lapsia jo. Mutta milloin on se hyvä hetki? Opinnot toki loppuun ihan ensin, mutta miten mun uran käy jos heti jään kotiin? Entäs kun lapsia haluan useamman, heti perään on tän hetkinen ajatus, mutta silloinkin menee useampi vuosi lapsia hoitaessa kotoa käsin. Pelkään parisuhteen muuttumista ja jos en osaakaan yhdistää perhe- ja työelämää. Mies kun jo elänyt pikkulapsi vaiheen joten hänelle ei tule mitään uutta, mitä minulle kaikki on. Jaksaako osallistua enää yhtä innokkaasti kuin aikaisempien lasten kanssa?
Lasten hankintaa en halua lykätä enää kovin pitkälle, mutta tämäkin hetki tuntuu niin huonolta, kun on työura vasta alussa.
Kokemuksia, ajatuksia? Miksi päädyitte yrittämään lasta juuri siinä elämän tilanteessa ja oletteko katuneet jotain?
Kommentit (30)
Kaikkea ei oikein voi saada, ainakaan yhtäaikaa. Mut jos tuntuu että haluat matkustella ja tehdä uraa niin aloita siitä ja tee ne lapset vähän myöhemmin. Kotonaoloa voi jakaa miehen kanssa, ei oo pakko olla vuosikausia putkeen kotona vaan välillä töisä ja sitten kotina. Raskaampaa se toki on kuin olla lasten kanssa kotona.
Jos taas tuntuu että ehdottomasti haluat olla vuosikausia lasten kanssa kotona niin ehkä sit ehkä kannattaa tehdä ne lapset nyt ja ura sitten selvästi myöhemmin.
Kannattaa ehdottomasti jutella myös miehen kanssa, hän ehkä ei hakua enää kymmenen vuoden päästätwhdä lapsia jos nytkin jo ilmeisesti nelikymppinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen saamiseen meni 4v siitä kun aloitettiin yrittäminen. Raskauduin kyllä, mutta meni aina kesken. Vaikka vauvavuosi on ollut suht raskas ja yksinäinenkin (miehellä asuinmaassamme vain vähän lomaa), niin mietityttää josko pitäisi kohta aloittaa toisen yrittäminen, jos siihenkin menee vuosia, tai mitä jos ei onnistu ollenkaan.
"aina on huono hetki saada lapsia"
Tämä. Ei niitä omia ole mikään pakko hankkia.
T. onnellinen 41v vela, jolla yli 20-vuotiaat bonuslapset.
Miten voi ajatella, että on pakko matkustella nyt, jos vaikka vanhempana siihen ei enää ole halua? Mä en ole vasta kuin 41v, enkä missään olosuhteissa jaksaisi ajatella enää esimerkiksi ulkomaille muuttoa, vaikka se nuorempana olikin ihan relevantti optio ja ehdin muutaman kesän muualla viettääkin. Mutta, se, etten enää halua, ei harmita missään määrin.
Miksi se mies enää haluaisi lisää lapsia jos sillä on jo melkein aikuiset lapset? En käsitä.
T.20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia? Ei joo ikinä. NEVÖÖ muahaha m25
Miksi pitäisi hankkia lapsia? Miten lapset parantavat elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me saatiin lapset ensin ja sitten opiskelin amk:ssa ja valmistuin ja siitä lähtien olen töissä ollut. Meille hyvä ratkaisu.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 13:34"]No me saatiin lapset ensin ja sitten opiskelin amk:ssa ja valmistuin ja siitä lähtien olen töissä ollut. Meille hyvä ratkaisu.
[/quote]
No mulla tämä sama. Suosittelisin ehkä olemaan työelämässä vähän aikaa, koska voi olla vaikeaa saada töitä, jos opiskeluista on aikaa eikä ole tehnyt oman alan töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein ensin lapset, nyt opiskelen yliopistossa ja sitte ura. Kun valmistun on lapset kolme kpl 8-11- vuotiaita, joten eivät varsinainen este työllistymiselle. Ja itsellä ikää valmistuessa 33. Aivan paras tilanne itselleni.
Sulla tää ei enää mahdollista, joten tee lapset niin pian kuin suinkin. Jatkat vaikka opinnot loppuun lasten jälkeen, jolloin oot vasta valmistunut siirtyessäsi työelämään.
Todennäköisesti aina on huono hetki saada lapsia.
Me päätettiin tehdä lapset opintojen lomassa. Ollaan molemmat yliopistossa niin tällainen "läpsystä vaihto" -systeemi on ollut ihan realistinen, joskin välillä todella raskas. Mutta halutaan hoitaa muksut kotona eikä kumpikaan halua lykätä opintoja, niin siksi näin. Ja on tää sillä tavalla toiminut, että kun on ollut tiheän imun kausi tai äitivaihe ja tullut hampaita ja oon valvonut yöt niin mies on tehnyt opintoja silloin, ja sitten kun mulla on ollut helpompi vaihe niin mä oon tehnyt silloin. Ollaan tehty vuorotellen myös raskaat hommat, jos toisella on ollut iso labrakurssi niin toinen ei ole ottanut sellaista yhtä aikaa. Nyt sain graduni valmiiksi niin mies alkaa tehdä omaansa, multa puuttuu vielä melkein koko maisterivaihe gradua lukuunottamatta ja miehellä taas se alkaa olla gradua vaille valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin ekan tutkinnon (AMK) ja olin pari vuotta töissä. Sitten jäin mammalomalle ja opiskelin maisteriksi äitiyslomalla/hoitovapailla. Nyt on uran aika. Iltatähti ehkä sitten joskus tai esim. esikoisen aloittaessa koulussa. Olen tosi tyytyväinen tähän ratkaisuun. Monet samaa alaa yliopistolla opiskelleet (tähän siis vaaditaan AMK-tutkinto pohjalle) saivat heti valmistumisen jälkeen lapsen. Itse pidän vähän huonona työelämän kannalta sitä, jää heti valmistumisen jälkeen kotiin.
Sain ensimmäisen lapsen yliopistosta valmistumisen jälkeen. Sain kuin ihmeen kaupalla vakituisen työn lapsen ollessa 1,5 vuotias. Toisen lapsen saimme tästä noin kolmen vuoden päästä. Eli hyvin meni meillä, vaikka jännitti tuo työn saanti alalla, jossa työpaikkoja ei ole joka nurkan takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku juttu. Lapsia ei voi tilata mistään. Toivoa voi ja yrittää. Eli liika suunnitelmallisuus koppaan. Mulla yliopisto kesken ja muksu tulossa. Aina oon ollut kova tekemään töitä, mies myös. Kyllä tässä pärjätään. Lapsi leivän tuo, eakkaus on se tärkein.
Vaikeehan näitä on neuvoa, mutta jos uralla tarkoitat oikeasti töissä etenemistä, niin asioita kannatta toki suunnitella.
Moni on tässä tehnyt lapset jo nuorina ennen opintoja tai niiden aikana. Tämä on sinänsä hyvä vaihtoehto, koska sitten uraan voi keskittyä ilman katkoksia, eikä kuitenkaan ole "liian" vanha - nykytyöelämässä kun yli 45 alkaa olla jo paha ikä ylintä johtoa lukuunottamatta.
Toinen vaihtoehto olisi sitten taas hakea paikka auringossa ensin ja lapset vasta sitten, mutta tämä edellyttää lasten hankkimista aika vanhana.
Jos uhraat parhaat uravuodet 30-40 - hiekkalaatikon reunalla, niin hankalaksi menee. 40-vuotiaana alat olla vanha (tämä ei siis ole minun arvoni, näin se ikävä kyllä menee) ja samaan aikaan kokematon.
Missään nimeässä älä jää kotiin ilman työpaikkaa mihin palata - jos siis ura on sinulle tärkeä.
Hienoa olisi, jos mies voisi olla myös kotona. Hän antamiesi tietojen pohjalta kuulostaa jo sen ikäiseltä, että myös ammatillisesti on kokenut huippuhetkensä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 14:16"]Älä hanki ollenkaan lapsia.
[/quote]
Lähes jokainen tuntemani yliopistossa opiskeleva/opiskellut nainen on pohtinut ihan samoja asioita kuin ap.
Itsekin opiskelen yliopistossa (n23v) mutta minulle taas on (ollut jo pdemmän aikaa) itsestään selvää, etten hanki lapsia. On tietysti ymmärrettävää, että moni haluaa lapsia. T. 10
Olen 25-vuotias kun valmistun yliopistosta enkä näe mitään saumaa sille, että voisin yhdistää työelämän ja sen toiveen, että olisin hankkinut lapsia :( On jo kova työ saada työpaikkoja tässä ajassa, tämän ikäinen naispuolinen kun tilastojenkin valossa tulee joutumaan tyytymään määräaikaisiin töihin siinä missä miehet saavat vakipaikat helpommin.
Lapsia olen saanut 24- ja 25-vuotiaana ja nyt 38-vuotiaana iltatähti. On vakiduuni, niin vaki kuin se tänä päivänä voi olla ja mukavasti olen urallani ehtinyt edetä. Lapset eivät ole olleet este reissaamiselle tai harrastamiselle kun puoliso on oikeasti lapsilleen isä ja hoitaa oman osuutensa.