Onko se dialyysi nyt niin paha juttu?

Tunnen erään elinsiirtoa odottavan nelikymppisen miehen, jolla on dialyysilaite kotona. Ei hän sen käyttöä millään tavalla rakasta, mutta noudattaa kyllä sääntöjä tunnollisesti. Hän lukee kirjoja tai nukkuu hoidon aikana, on niin tottunut jo.

Pärjäähän sen kanssa, mutta pitää olla oikeasti motivaatiota. Aika raskas hoito kuitenkin. Minkä ikäinen äitisi on ja munuaisasiaa lukuunottamatta kuinka sairas? Olisiko odotettavissa paljon hyviä elinvuosia jos hän menisi dialyysiin, tai ehkä jopa munuaisensiirto? Vai onko hän muutenkin kovin sairas, vanha ja väsynyt, jolloin ehkä on ymmärrettävämpää, ettei hän halua aloittaa tuollaista hoitomuotoa?

Äitini on 63v ja on tehty muutama pallolaajennus ja yksi ohitusleikkaus muutama vuosi sitten. Nyt ollut sen puoleen kunnossa. Diabetes on tuhonnut munuaiset ja tänä kesänä huomattiin tyvisolusyöpä nenänpäässä ja se leikataan ensi kuussa ihosiirteellä. Muuten ollut ihan hyvässä kuosissa, ajaa autoa, kokkailee ja pitää kasvihuonetta.

t: ap

Jos on noin hyvä toimintakyky, niin kyllä pitää aloittaa dialyysi! Dialyysillä ei aloiteta yleensä silloin, kun on tosi iäkäs ja monimutkaisesti muutenkin sairas tai vaikka dementoitumassa tm. Mutta 63 v ja tuonkuntoinen, kyllä pitää hoitaa! Dialyysillä kotihoitomuodot - kotihemodialyysi ja kotona tehtävä PD eli vatsakalvodialyysi- on niin hyviä hoitoja, että
Niissä elämänlaatu on yhtä hyvää kuin toimivalla munuaisssiirrolla. Jos äitisi sydäntilanne on vakaa, voi hänelle ehkä tehdä Munuaissiirron, ja silloin dialyysi on vain välivaihe ennen elinsiirtoa. Hoitava nefrologi sen selvittää. Toki on stressaavaa ja pelottavaa olla menossa kohti dialyysiä, mutta kyllä siihen sopeutuu ja alkaa usein voida paremmin, kun dialyysi on alkanut verrattuna tilanteeseen kun on loppuvaiheen munuaistenvajaatoiminta ja dialyysi ei vielä ole alkanut. Lukekaa MUSILI- sivuilta esittelyä dialyyseistä. Sitä tekee pikkulasten äidit, opiskelijat ja vanhukset, kaikille löytyy sopiva hoitomuoto. Vatsakalvodialyysi on pehmeää ja sen hoitaa usein kotona oleva kone öisin, kun nukkuu. Ja päivät elää tätä samaa normaalia elämää kuin me muutkin! Mee äitisi mukaan predialyysipkl:lle hoitomuotoihin tutustumaan. Hoitoa aloitetaan hyvissä ajoin ennenkuim menee huonoon kuntoon. Se vaihtoehto, että ei aloita dialyysiä, ei oo helppo. Kukaan ei voi ennustaa, miten menee. Voi kitua vuosia tosi huonokuntoisena. Dialyysi aloitetaan yleensä munuaisten toiminnanvajauksen tietyllä tasolla jo ennenkuin mitään oireita munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa. T. Päivittäin munuaispotilaiden parissa työskentelevä

Dialyysi on hoitomuoto ja sitä kauhistellaan ihan turhaan. Se on välttämätön välivaihe matkalla, jossa tavoitteena on uusi elin. Kauhukuvien piirtäminen pitäisi lopettaa tyystin, ja dialyysin kauhuista ei kannata heidän puhua, jotka sitä eivät ole kokeneet. 

Dialyysi on hyvä asia. Positiivisella asenteella se on vain välttämätön paha matkalla terveyteen. Mitä nopeammin menet dialyysiin, sitä varmemmin säilytät hyvän kunnon ja olet leikkauskuntoinen paremmin, joka lisää siirteen saannin mahdollisuutta entisestään ja nopeuttaa sitä.

Mä oon kyllä hoitanut todella vanhoja dialyysissä käyviä ihmisiä et kyllä niitä vanhojakin hoidetaan

Olen 46-vuotias mies ja aloitin dialyysihoidossa käynnin sairaalassa n. 3 kuukautta sitten. Viikko sitten aloitin kotihoidon ja olen pystynyt elämään melko normaalisti. Sairauslomalla olin 6 viikkoa ja sen jälkeen olen tehnyt töitä hoitojen ajan etätöinä - ensin sairaalasta ja nyt kotoa käsin - ja muuten normaalisti toimistolla. Toki tämän edellytyksenä on ollut etätyöskentelyyn sopiva ammatti ja joustava työnantaja. Oma vaivansa dialyysihoidosta tietysti on ja esimerkiksi matkustelu vaatii erikoisjärjestelyjä. Vaihtoehtona olla hoitamatta sairautta ei kuitenkaan itselläni ole edes käynyt mielessä. Välillä dialyysihoito väsyttää, mutta se on ilmeisesti yksilöllistä, miten jaksaminen riittää. Summasummarum: ei ole mikään mahdoton rasti, huonominkin voi ihmisellä mennä.