Vauvakuume niin voimakasta että elämänhalu katoaa

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.

Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain).
[/quote]

Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.
[/quote] Naiselle lapsen hankkiminen ilman miestä on helpompaa kuin miehelle. Minkä ikäinen olet?
[/quote]
Parikymppinen

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.   Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain). [/quote] Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.

[/quote]

Tämä voi tuntua pahalta, mutta tuskin soveltuisit hyväksi äidiksi. Vaikutat vähintäänkin epävakaalta, ellet jopa lähes mielenvikaiselta persoonalta. 

Sori vain!
[/quote]
Kaikkeista eniten vituttaa nää "sori vain" hokemat. Vittuako pyydät anteeks. Sitäpaitsi jos joku tässä on mielenvikainen niin sinä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.

Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain).
[/quote]

Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.
[/quote] Naiselle lapsen hankkiminen ilman miestä on helpompaa kuin miehelle. Minkä ikäinen olet?
[/quote]
Parikymppinen
[/quote] Sinulla on tilanne kuitenkin hyvä. Mieti mitä oikeasti elämältäsi haluat. Sinuna suorittaisin opinnot loppuun jos vielä sinkkuna olet, voit etsiä sopivaa miestä samalla. Etsi vakityöpaikka valmistumisen jälkeen ja sitten voitkin alkaa lastentekoon.

Vauvakuume on biologinen tarve, samanlainen kuin nälkä tai seksuaalivietti. Kyllähän te itsekin tajuatte, ettei tuollainen pakkomielteinen episodi ole kovin hyvä kasvualusta sille lapselle kun hänet sitten saatte. Kuten joku sanoikin niin teette uuden ihmisen, uuden yksilön, ette itsellenne vauvaa hoivattavaksi. Sitä paitsi yleensä jos ihmisellä on taipumusta pakkomielteisiin, ne siirtyvät vain toiseen kohteeseen kun yksi tarve tulee tyydytetyksi. Opetelkaa ymmärtämään itseänne paremmin ja yrittäkää käsitellä sen pakkomielteisen tarpeen perimmäisiä syitä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:55"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.

Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain).
[/quote]

Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.
[/quote] Naiselle lapsen hankkiminen ilman miestä on helpompaa kuin miehelle. Minkä ikäinen olet?
[/quote]
Parikymppinen
[/quote] Sinulla on tilanne kuitenkin hyvä. Mieti mitä oikeasti elämältäsi haluat. Sinuna suorittaisin opinnot loppuun jos vielä sinkkuna olet, voit etsiä sopivaa miestä samalla. Etsi vakityöpaikka valmistumisen jälkeen ja sitten voitkin alkaa lastentekoon.
[/quote]
Näin ajattelinkin. Pitäisi vaan saada tää vauvakuume pois siksi aikaa. Sitä ei ehkä muut osaa ymmärtää miltä tää tuntuu, enkä sitä kyllä oletakkaan.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:59"]Vauvakuume on biologinen tarve, samanlainen kuin nälkä tai seksuaalivietti. Kyllähän te itsekin tajuatte, ettei tuollainen pakkomielteinen episodi ole kovin hyvä kasvualusta sille lapselle kun hänet sitten saatte. Kuten joku sanoikin niin teette uuden ihmisen, uuden yksilön, ette itsellenne vauvaa hoivattavaksi. Sitä paitsi yleensä jos ihmisellä on taipumusta pakkomielteisiin, ne siirtyvät vain toiseen kohteeseen kun yksi tarve tulee tyydytetyksi. Opetelkaa ymmärtämään itseänne paremmin ja yrittäkää käsitellä sen pakkomielteisen tarpeen perimmäisiä syitä.
[/quote]
En ole tyhmä. Tiedän kyllä mitä lapsen saaminen on. Ja olen varma että olisin hyvä vanhempi. Ärsyttää se että ihmiset tulee tänne tuomitsemaan ja haukkumaan huonoksi äidiksi ilman että edes tuntee toista. Tuleeko hyvä mieli kun lyö lyötyä?

Meidän suhdettamme rasittaa se, että miehellä on tällainen kaikennielevä vauvakuume. Itsekin haluaisin lasta, mutta en herra paratkoon tällaiseen tilanteeseen, jossa olemme tällä hetkellä. Mies on jotenkin aivan vauhkona, käyttäytyy todella epärationaalisesti ja arvaamattomasti, ja samaan aikaan kärttää sitä vauvaa. Hän on tässä viimeisen vuoden aikana mm. yrittänyt painostaa minua avoimeen suhteeseen, ilmoittanut että ei halua enää ottaa minun tunteitani huomioon missään asiassa (alkaa siis elää vain itselleen), surrut sitä että hänen haaveilemansa taloudellinen riippumattomuus on vielä niin kaukana tulevaisuudessa (mitenköhän luulee lasten saamisen tähän vaikuttavan?) ja haluaisi vaihtaa ammattia alalle, jossa suurin osa ihmisistä on työttömänä. Ja silti pitäisi se vauva hommata, eikä mies tunnu edes ymmärtävän, miksi minua hirvittää ajatuskin siitä.

Typerintä tässä on se, että itsekin haluaisin mieluummin edes yhden lapsen kuin jäisin täysin lapsettomaksi, joka alkaa ikäni vuoksi kohtapuoliin olla edessä jos emme siihen lapsentekoon pian ryhdy. En kuitenkaan voi viatonta lasta lähteä tekemään vain siksi, että itse lapsen haluaisin, ja jättää huomiotta sen ettei suhteemme ole kovin terveellinen ympäristö lapselle. Tässä tilanteessa en muuta voi kuin olla vastaan ja toivoa, että mies tuosta vielä ajoissa tokenee ja opettelee vastuulliseksi, ja laittaa toiveitaan tärkeysjärjestykseen.

Minunkaan mielestäni kaikennielevä ja pään sekoittava vauvakuume ei ole ihan tervettä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:59"]

Vauvakuume on biologinen tarve, samanlainen kuin nälkä tai seksuaalivietti.

[/quote]Ei pidä paikkaansa. Nisälläillä ei ole mitään biologista lisäääntymisen tarvetta. Ilmiö on sosiaalinen ja psykologinen.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:59"]

Vauvakuume on biologinen tarve, samanlainen kuin nälkä tai seksuaalivietti.

[/quote]Ei pidä paikkaansa. Nisälläillä ei ole mitään biologista lisäääntymisen tarvetta. Ilmiö on sosiaalinen ja psykologinen.

[/quote]

Lähde?

25, jonka mies käyttää painostuksessaan argumenttina mm. tuota tarpeensa biologista luonnetta. Omasta mielestäni hän yrittää vain kaikin keinoin täyttää sisällään olevaa tyhjiötä - kun minä en sitä ole täyttänyt niin olisi pitänyt saada toinen nainen siihen lisäksi, ja nyt sitten vielä lapsi tai lapsia tähän kaaokseen.

[/quote]Esitä yksikin tieteellinen lähde, joka osoittaa, että ihmisellä olisi erillinen biologinen tarve hankkia lapsia. Et tule sellaista löytämään, koska sellaista ei ole. Nisäkkäiden kun ei tarvitse haluta jälkikasvua: meidän tarvitsee vain haluta seksiä, ja kas, lisäännymme. Näin on ollut miljoonia vuosia.