Jos pitää valita: MIES vai LAPSET. Jommasta kummasta pitää luopua.
Ja onko mies vai lapset rakkaampia (mietin vain toisen ketjun innoittamana, kumman nuo ihmiset valitsevat jotka rakastavat miestä enemmän kuin lapsiaan).
Itse valitsen lapsen. Helppoa. Ei ole miestä eikä koskaan niin rakasta miestä voi tullakaan joka menisi lapseni edelle.
Kommentit (25)
Mutta kyllä se lapset sitten olisi. Mies pärjäisi yksinäänkin, mutta lapset eivät.
Just tänä aamuna kattelin nukkuviani lapsiani ja hirveä onnen tunne vyöryi ylitseni kun miettin kuinka paljon niitä rakastaakaan. On toisaalta pelottavaa kun tajuaa kuinka mun elämä ainakin loppuisi siihen jos lapseni menettäisin.
lapset menevät sijaisperheeseen. On se mies vaan joillekin niin rakas. Rakkaampi kuin lapset...
missä tilanteessa lapset miehen edelle.
Arvaan, että jos mies on alkkis/narkkari tms, niin helposti lapset menee edelle.
Entä jos mies sairastuu mielenterveysongelmiin (et pysty huolehtimaan sekä miehestä että lapsista ja tukea et mistään saa. On PAKKO valita toinen).
Jos sinulla on sopiva munuainen ja mies tai lapsi tarvitsee uuden HETI (ei ole aikaa odotella luovuttajaa, valmista luovuttajaa ei ole, dialyysikoneet ei enää auta, kumman valitset). Tai vaikka on yksi sydän, jonka voi laittaa vain miehelle tai lapselle (toinen kuolee), niin kumman valitset.
Keksikää itse lisää missä tilanteessa valitsette miehen tai lapsen.
enemmän, mistä tai lasta. Aika moni tuossa yhdessä ketjussa valitsi miehen, mitä suuresti ihmettelen.
En epäröisi hetkeäkään!
Rakastan kyllä miestäni, mutta lapeni ovat minulle kaikki kaikessa. Ilman miestä oppisin olemaan, ilman lapsiani en kykenisi elämään päivääkään.
Vierailija:
missä tilanteessa lapset miehen edelle.Arvaan, että jos mies on alkkis/narkkari tms, niin helposti lapset menee edelle. *Tottakai lapset menee tällaisessa tilanteessa edelle. Ja jos olisi niin ettei menisi niin ei siinä enää ole rakkaudesta kyse. Häpeä ja pelot siinä jylläävät.
Entä jos mies sairastuu mielenterveysongelmiin (et pysty huolehtimaan sekä miehestä että lapsista ja tukea et mistään saa. On PAKKO valita toinen).* En jostain syystä näe tässä mitään valinnan paikkaa. Jos mies sairastuisi niin etti hän olisi enää minun mahdollisuuksieni mukaan hoidettava kotona, niin silloinhan on myös miehen etu että hoidetaan siellä missä hoito on mahdollista. Samalla minun ja lasten etu.
Jos sinulla on sopiva munuainen ja mies tai lapsi tarvitsee uuden HETI (ei ole aikaa odotella luovuttajaa, valmista luovuttajaa ei ole, dialyysikoneet ei enää auta, kumman valitset). Tai vaikka on yksi sydän, jonka voi laittaa vain miehelle tai lapselle (toinen kuolee), niin kumman valitset. * Kummallinen esittää että se olisi jotenkin minun valintani. Jos oletetaan että minulla olisi sopiva munuainen niin miehelle kuin lapsellenikin yhtäaikaa, niin tuskin se on minun päätettävissäni kenelle sen annan. Voin päättää että annanko, mutta en sitä kenelle.
Samoin jos olisi saatavissa sydän. Eihän sitä minulta kysytä! Lääkärit ovat ne jotka päättävät.
.
Siinä puhuttiin rakkaudesta ja siitä että mies on ykkönen, harvoin ensin tulee lapset ja mies jälkikäteen????
Niille jotka ei tuota ymmärrä niin raukkautta on kahdenlaista, miestä minä ainakin rakastan aivan eritavalla kuin lapsiani. Toivottavasti tälläiset valintatilanteet eivät tule eteen, mutta jos miehestäni tulisi alkkis-narkki-isä yht' äkkiä niin eiköhän se rakkaus kuolisi pikkuhiljaa tai nopeamminkin häntä kohtaan, silloinhan lapset tietenkin menisivät miehen edelle.
Mutta kun te olette niin täynnä sitä omaa äitiyttänne ettette edes halua nähdä muuta kuin oman pointtinne. Raukkaus miestä kohtaan ei tulisi muuttua ainakaan huonompaan suuntaan lasten synnyttyä.
TIlanteet oli kuvitteellisia ja pitää tehdä valinta. Älä keksi perusteluja, miksi sinä et voisi valita. Valitse sinä, onko se jotenkin sinulta pois, jos nyt mietit, kumpi on tärkeämpi, mies vai lapset.
Esim. synnytyksessä lääkärit pelastaa ensin lapsen ja sitten äidin jos voi. Ei mies pääse päättämään. Jos pääsisi, mies luultavasti valitsee useimmiten äidin. Mutta nyt ei ole tästä kyse. Vaan siitä, että JOUTUU ITSE PÄÄTTÄMÄÄN.
Mielestäni tällainen vertailu on kuitenkin ihan turhaa, koska rakkaus mieheen ja lapsiin on ihan erilaista. Olen valinnut mieheni, mutta saanut lapseni. Lapsia rakastan aina ja kaikissa tilanteissa ehdoitta, miehen rakkaudelle sen sijaan olen asetellut monia ehtoja. Äidinrakkaus on ihan eri asia kuin rakkaus mieheen, joka voi helposti haihtua hetkessä.
Esimerkit elintenluovutuksesta ovat niin kaukana todellisuudesta jos oletetaan että niihin voisi jotenkin vaikuttaa. Olen vain sitä mieltä että todellisuus pitää ottaa tällaisessakin ajatusleikissä huomioon. Se että mistä voit päättää ja mistä et.
Ja tuossa mielenterveysasiasa ei ole edelleenkään kyse valinnasta lasten ja miehen välillä. Jos en voi hoitaa niin silloin katsotaan mikä on potilaan paras ja sillä hyvä, oli kyse miehestä tai lapsesta.
12
Entäs kun on useampia lapsia kenet niistä valitsisit jos he sattumalta tarvitsisivat munuaisia??? Pystyisitkö päättämään kenen hengen pelastaisit? Siis ihan vittuilua nämä kysymykset. Jos te rakastatte samalla tavalla miestä kuin lapsianne niin en yhtään ihmettele avioerotilastoja, pettämisjuttuja tms., eihän kukaan mies jaksa tuollaista vaimoa edes katsella, ehkä hänkin pitää teitä vain " kaverina" joka hoitaa hyvin kodin ja lapset.
Mutta jos valinta olisi tämä:
A) Ihana mies. Se oikea. Täydellinen parisuhde. Ei lapsia.
B) 5 ihanaa lasta. Kiltisti käyttäytyvät lapset. Perhe-elämä sujuu loistavasti. Ei miestä
Hyvin lapsirakkaana ihmisenä valitsisin kuitenkin vaihtoehto A).
Koska:
- lapsi ei korvaa aikuista. lapsen kanssa ei harrasteta seksiä. lapsen kanssa ei mennä K15 leffaan. lapsen kanssa ei ajokortiton ihminen lähde vain ajelemaan pitkin eurooppaa. lapsettomana voisi olla kummilapsia ja esim sisarusten lapsia, jotka olisivat lähellä.
Kyllä minä voin rehellisesti myöntää, että mies on parasta mitä mulle on tapahtunut koskaan ja mies on elämäni tärkein ihminen. Miehen mielestä myös minä olen parasta ja tärkein. Meillä on loistava parisuhde ja ollaan kuin toisillemme luodut. Haluttiin meidän lapsia, jotka ovat meistä molemmista lähtöisin. Lapsilla on hyvä elää ja olla, koska vanhemmat ovat rakentaneet hyvän pohjan tälle kaikelle. Lapsia ei laiminlyödä ja jokaista lasta kyllä todella rakastetaan ja huolehditaan. Eivätkä lapset koe jäävänsä ulkopuolelle.
Jos lapsi itkee, että haluisi juotavaa ja mies käskee tuoda kirjan toisesta huonesta. Niin kyllä minä lapselle sitä juotavaa ensin annan ja sen jälkeen miehelle se kirja.
Jos mieheni ei hoitaisi ja huolehtisi lapsista yhtä paljon kuin minä, ei tekisi kotitöitä, ei huomioisi minua, rakkautemme ei olisi yhtä vahvaa kuin se on nyt, mies olisi alkoholisti, mies olisi väkivaltainen tai välinpitämätön tms. Niin silloin lapset menisi kirkkaasti edelle. Mutta kun pointti on tässä se, että mulla on ainakin oikeasti hyvä parisuhde, tätä palstaa kun lukee, niin saan olla todella onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on.
Lapset ovat vain lainassa. Heitä kasvatetaan ja pian he lentävät pesästä ja perustavat oman perheen. Sitten jäädään miehen kanssa kaksin. Toki lapsista huolehditaan ja rakastetaan vaikka muuttasivatkin kotoa pois, ei se vanhemmuus siihen lopu :)
Kun menee naimisiin, siinä kysytään tahdotko. Kun tekee lapsen, missä siinä kysytään tahdotko.
Parisuhteessa kaikki hyvin:) Jos mieheni olisi alkoholisti tai tms. niin toki valitsisin lapset. Mutta oletteko koskaan ajatelleet, että lapset on meillä vaan lainassa ja miehesi kanssa elät kuolemaan asti. Lapset tosiaan voivat muuttaa vaikka ulkomaille ja näet heitä harvoin, mutta mies pysyy (jos pysyy) rinnallasi läpi elämän. Toki lapsiaan rakastaa, vaikka ne ei lähellä olisikaan.
Tuon paremmin ei voi asiaa sanoa tai rautalangasta vääntää etteikö tyhmempikin ymmärtäisi.
Mutta jos palataan tilanteeseen, joka oli seitsemän vuotta sitten, valitsisin miehen enkä lapsia.
entä jos niitä on lapsella? Entä jos ne ovat pahoja?
Täysi-ikäistähän ei voi pakottaa hoitoon, oli kyse sitten omasta puolisosta, naapurista, sukulaisesta tai jälkeläisestä.
Toisinaan omien lasten mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat niin suuret, ettei niitä voi kodissa hoitaa. Toisinaan paras valinta on se, että oma rakas lapsi kasvaa sijaiskodissa tai laitoksessa - ja tämä voi olla ainut tie siihen, että puolisot selviävät yhdessä ja voivat lastaan tukea pariskuntana ja vanhempina.
Jos oma lapseni käyttäisi huumeita tai viiltelisi itseään - tai olisi anorektinen, haluaisin hänet hoitoon.
Mies voi ottaa ja lähteä koska vaan. Mies on vain mies ja nainen nainen. Miehen ja naisen väliseen rakkauteen sisältyy ehtoja. Jos mies pettää, kyllä se rakkauskin hälvenee ja ne haaveet elää loppuelämä yhdessä. Lapset on läsnä aina ellei pilaa suhteita lapsiinsa.
Toisilta tosiaankin viedään läheisiä... kuinka kehtaatte tälläsiä täällä kirjoitella. Olkaa onnellisia. Minä ainakin olen rakkaistani, enkä tälläisiin suostu vastaamaan. Aikuistukaa......