Raskaana ja yksin - voisko tätä kautta löytää tukihenkilön
ja kenties ihan ystävän? Miesystävä tosiaan petti ja jätti, olen rv 38 raskaana, ootan ekaa ja oon ihan palasina ja yksin, ei ole ystäviä eikä sellaisia sukulaisia jotka vois olla apuna tai tukena. Oon kolmekymppinen nainen varsinais-suomesta joka kärsii paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja sosiaalisista peloista. Pitkähkön parisuhteen kariuduttua olen ihan epätoivonen nyt, mies oli pitkälti mun koko (ainakin sosiaalinen-) elämä :(
Kommentit (24)
Hei ap! Laitatko sähköpostin johon vosi kirjoitella? En tiedä ehdinkö paljon olemaan IRL tukena, mutta netissä ainakin =) Jonkin verran aikaa vietän koneella aina kun imetän ainakin... t. turkulainen 3 lapsen äiti.
Ap tuskin kaipaa parikymppisten ydinperheellisten äippien säälittelyjä. Ap:na en ottaisi vastaan noita "tarjouksia". Sääli ja itsekorostus paistaa vähän liian kauas.
Mulla oli kans sama tilanne. Tosin ero tuli jo rv28 joten aikaa sopeutua ennen vauvan syntyä oli paljon enemmän. Lapsen isän kanssa ei olla nyt missään tekemisissä kun ilmoitti ettei haluakkaa isäksi (?!?). Mulla on kyllä vanhemmat olleet lähellä ja auttaneet paljon sekä etenkin yksi ystävä. Ja silti minua pelotti! En osaa edes kuvitella sinun asemaasi kun ei ole ketään. Nyt ehdottomasti puhut neuvolassa tilanteesta, ja varmasti kysyykin turvaverkoista kun kuulee erosta miehesi kanssa. Itse olen valitettavasti kauempaa kotoisin. Nyt en voi muuta kuin sanoa että tsemppiä! Nyt tää on vain asia josta on selviydyttävä, ja varmasti selviydyt kun kerran vaihtoehtoja ei ole. Päivä kerrallaan ja kohta huomaat unohtaneesi koko äijän. Mulle oli jo pari kk lapsen syntymästä ihan itsestään selvyys että ole yksin. Jotenkin oikeastaan nyt tuntuisi oudolta jos alkaisin seurustella ja yhtäkkiä olisikin joku muukin päättämässä perheeni asioista ja ottamassa vastuuta. Hyväksi kaikki muuttuu! :)