≤≤≤≤≤ Tammenterhojen viikonloppu ≥≥≥≥≥

Tultiiin juuri " pinsessan" kanssa kirpparilta, onneks mentiin autolla muuten oltais tultu vettä valuvana takas. Löysinpä kerrankin itsellenikin pari mammapaitaa (2e kpl) ja yllättäen pikku-ukollekin tarttui pari vaatetta mukaan.



Myrtti, tervetuloa joukkoon =)



Galluppivastausläjä...



herumisg: ei vielä ole tippoja tullut, mutta senkin edestä on rinnat kipeät ja kutisee.

vuodenaikag: kevät.. ihanaa kun lumet sulaa, ilma lämpenee ja luonto alkaa vihertää. Ötököitäkin on keväällä vielä vähemmänlaisesti ;-)

turvotusg: iltaisin on pökkelöjalat vaikkei paljoa seisoskeliskaan päivisin, nilkkoja välillä oikein särkee.

suonikohjug: edellisissä raskauksissa ei ole ollut, mutta nyt näyttäis siltä että tulossa on. Toisessa pohkeessa näkyy suonet tosi hyvin, eivät kuitenkaan vielä " pullota" .

lapsilukug: kolme hurjaa täällä tällä hetkellä viuhtoo, pojat 8- js 7-v. ja pinsessa 3v. Pikku-ukko on siis meidän nelonen ja jos isukki saa tahtonsa läpi, on myös meidän viimeinen. Itse en haluaisi vielä niin ajatella vaikken nyt moneen vuoteen varmaan viidettä haluais..



( . ) kävin sitten suutuspäissäni yksityisellä lääkärillä kun en enää jaksanut taistella terveysaseman ja neuvolan lääkäriaikojen kanssa. Lompakossa on lovi tiliin asti, mutta mieli on jo parempi. Yksityinen lääkäri oli ihana, kuunteli ja kokeili kaikki selän ja jalkojen lihakset,hermot yms. Oli heti sitä mieltä ettei töihin ole asiaa pariin viikkoon. Eilen kävi jo mielessä, että olenko edes niin kipeä, mutta kun en aamulla meinannut liikkeelle päästä niin nyt jo mietityttää miten kahden viikon päästä kun masukin kasvaa kokoajan.

Maanantaina on neuvolan terkalle aika, saapi kuulla pikku-ukon sydämen jumpsutukset :-) täytyy siltä kysyä missä kohtaa katsotaan verenpaine kohonneeksi. Mulla yleensä on n 110/60 ja nyt viikolla oli 130/80, ei varmaan silleen korkealla mutta mun normiin verrattuna. Samoin ne leukosyyttien kohonneet arvot mietityttää.

Tulipas taas omaa napaa. Pikkusella kuitenkin varmasti kaikki hyvin kun jytää päivät hirmuisesti.



Nyt täytyy lähteä lauman kanssa mummolaan, kunhan tuo sade loppuis niin menisivät pihalle tuulettumaan. Alkaa olla aikamoinen meno =/



Sunmom ja pikku-ukko rv25+0

( . ) Piti tulla jo keskiviikkona kertomaan neuvolakuulumisia, mutta jäi. Olen ollut hieman allapäin sen käynnin jälkeen, sillä jäin " nalkkiin" sokerirasitustestissä paastoarvon ollessa raja-arvo. Jotenkin tuntuu, et koko raskaudesta katosi ilo, kun kokoajan saa tarkkailla mitä suuhunsa laittaa. Toisaalta on hyvä, et tällaisia asioita tarkkaillaan ja ihan itseäänhän tässä saa syyttää, kun painoa oli ennen raskautta jo riittämiin. Tosin mitään puhetta vauvan isokokoisuudesta ei ole ollut tms. Nyt vaan pitää jättää kaikki herkut pois ja syödä terveellisesti. Toivottavasti se riittää, ettei etenisi pistoshoitoihin...



Samalla oli lääkärinkin vastaanotto neuvolassa. Kerroin lääkärille alavatsakivuistani reippaassa kävelyssä ja rusehtavasta valkovuodosta. Lääkäri totesi noiden kipujen olevan supistelutuntemuksia. En niitä ole niin mieltänyt, kun esikoisen supistelut tuntuivat lähestulkoon kokonaan selässä. Lääkäri määräsikin sitten antamaan näytteet labraan tuosta vuodosta tulehduksen poissulkemiseksi. Mua vaan kammoksuttaa toi meiän labra, kun viime kerralla epäonnistuivat pahoin papa-kokeen ottamisessa. Muutenkin vihjailivat syistä, miksi näytteen otto epäonnistui. Mua kovasti jännittää noi gynekologiset tutkimukset, joten helppoa se ei ole näytteenottajallekaan. Tämä hassua, olenhan jo synnyttänyt yhden lapsen (tosin sektiolla), mutta noita sisätutkimuksia on kuitenkin takana aika liuta. Nyt sitten mietin josko menisin yksityiselle tutkimuksiin, kun siellä noi sisätutkimukset yms. näytteenotot on sujunut aina mallikkaasti. Tulis vaan kauhee lovi lompakkoon tai toisaalta enhän tiedä mitä lääkäri kirjoitti lähetteeseen.



Vauvalla kaikki ok. Liikkuu kovasti ja lääkäri totesi lapsivettäkin olevan hyvin. Mittasi sf-mitankin, muttei merkannut sitä äitiyskorttiin... Verenpaine oli hieman koholla 144/83, tosin sain tietää sokerirasitustestin tuloksen ennen paineen mittaamista...



Sori vaan tätä oma napa, mut johonkin tää olo on purettava enkä parempaa paikkaa tiedä ku tään.



Gallupvastauksia:



herumisG: täällä yöpaita on iltaisin märkänä aika useinkin. En muista et esikoisesta ois herunu näin aikasin.

suonenvetoG: joitakin suonenvetoja ollut, etenkin aamuisin, muttei vaivaksi asti.

suonikohjuG: edellisessä raskaudessa tuli kaksi, molempiin pohkeisiin yksi. Nyt huomasin toisessa pohkeessa uuden. Toivottavasti ei tule lisää...



Vauvan sukupuolesta sen verran, että keskiviikkoisen neuvolan jälkeen tuli jotenkin vahva poikafiilis. Sykkeet ovat tällä masukilla lähes samat kuin isoveljellään. Uskaltaiskohan sitä ajatella, että meille on tulossa toinen poika ja ukkovalta senkun lisääntyy =) Ja toki tää mussakin herättää ajatuksia monenmoisia. Oman ukon mielestä perheen lapset on nyt tässä ja jos pikkukakkonen onkin poika niin eikö musta koskaan tuu tytön äitiä. Joten jaan monen kanssa ajatukset tulevan lapsen sukupuolesta...



Nyt toivottelen hyvät viikonlopun jatkot kaikille tammenterhoille ja lopetan tän romaanin kirjoittamisen!



Noopu ja pikkukakkonen rv 27+0

Tämä on ollut kyllä hyvä keskustelu, mitä olette käyneet tästä sukupuoliasiasta ja " pettymisestä" ym. Ymmärrän Outia aivan täydellisesti tuosta, ettei ole kiva saada sitä sukupuolta, jota esim. appivanhemmat haluaa.. Vaikka siis oikeasti itselle ei ole väliä, että kumman saa, koska molemmat ovat ihan yhtä rakkaita ja omia lapsia..



Meillä oli kakkosen kohdalla näin, että appiukkoni oli koko ajan hokemassa, että kyllä nyt tulee poika, kun kerran ensimmäinen on tyttö. Pakkohan se on näin mennä, kun kerran heilläkin on näin. Miehelläni on siis vain yksi isosisko ;) Ja näinhän siinä kävi, että meille syntyi poika ja saimme siis sen idylliperheen aikaiseksi ja enempää lapsia meille ei kenenkään miehen puolen sukulaisen mielestä pitänyt edes enää tulla, kun kerran kaksi on saatu ja molempia sukupuolia.. Nyt meille on siis tulossa kolmas ja joskus leikkimielellä sanoinkin miehelle (ennenkuin tosissamme yritimme tätä raskautta), että tehdään se kolmas ihan appiukon kiusaksi (jos siis saadaan, yritystä oli jonkin aikaa, ennenkuin tärppäsi)..



Mutta mua just risoo se, että meillä on perhe kuin appiukolla, se tuntu olevan hänelle erittäin tärkeää.. Vaikka onhan minun omakin perheeni ihan samalla tavalla alkanut, kun minä olen vanhin ja sit seuraava on poika eli pikkuveljeni. Tosin sen jälkeen minulle on syntynyt vielä lisääkin sisaruksia, mutta ei appiukkoni ajattele asiaa laisinkaan (siis sitä, että minulla olisi sukulaisia, kun hänen sukunsa on tärkein, kun sehän tässä jatkuukin..).



Mutta tästä voisin kirjoittaa vaikka romaanin, joten ehkä lopetan tähän.



Miten teillä Zatu ja Sinda kävi? Kävittekö te yhdessä siellä kahvilla, kun minä jouduin peruuttamaan sen omalta osaltani..??



Mutta nyt taidan lähteä käymään lasten kanssa tuolla mummolassa..



Mukavaa sunnuntaita kaikille.



-äitiliini78 ja masukki 26+5

Tervetuloa mukaan myrtti! Tuonne tammikuisten esittelypinoon voit käydä laittamassa tietoja itesestäsi, jos haluat.



Tänne ei kummempia kuulu; maha kasvaa ja vauva muhkuaa. :) Esikko on nukkunut kaksi yötä tosi hyvin, ei ole herännyt kuin kerran pissille viideltä ja sit on nukkunut kahdeksaan. Meinaa ihan olla levännyt olo itellä! :)



Nyt päiväteelle miehen kans, ennen kuin typykkä herää päiväunilta. Ens viikolla taas lisää tarinoita.



T: Monttu

Tänään on ollut siivouspäivä, en ole aikaisemmin tänne ehtinyt. Eilinen tapaaminen valitettavasti peruuntui kun osaanottajien määrä kuihtui kahteen henkilöön, muhun ja mariaan. Chikka olis tullut jos ajoissa oltaisiin saatu kiinni =( Se jäi harmittamaan. Joku taisi luulla että tapaaminen on vasta seuraavana vikonloppuna jne...



Chikkalle olen meinannut monta kertaa kirjoittaa että ollan aika samoissa lasketuissa ajoissa, minä 1.1. ja sinä 4.1 eli hyvinkin voidaan tavata synnärillä, toivottavasti! =) Ja ajattelinkin että voidaanhan me tavata kahestaan vaasassa jos kerta ainoita vaasalaisia ollaan. Se olisi ihan mukavaa!



tapaamisesta, mua harmitti kun jätin asiat niin viime tinkaan, ilman muuta olisi pitänyt ilmoittaa yksi sähköpostiosoite mihin ilmottautua enemmän sitovasti ja siinä pyytää kännykkänumeroita että vois sitten viestittää toisilleen jos ei netin kautta saada toisiamme kiinni. Eli uutta tapaamista innokkaasti järjestäisin, voisin ehdottaakin kolmen viikon päästä 21. 10 lauantai ja sama aika ja paikka. Omaa nettiosoitetta ne tähän viitsi laittaa kun se on muodossa etu.sukunimi, mutta taisi olla maria79 jolla oli sellainen " anonyymimpi" nettiosoite? Jos sitä saisi lainata? olet tainnut sen aiemminkin tänne laittaa, ellen erehdy, ehkä se joillain jo on muistissa?



Zatu ja sindako tapasivat eilen? Kyllähän me marian aknssa oltais kahestaan voitu tavata, mutta tuli sitten muita esteitäkin. Onneksi en minnekään lähtenyt, seitsemän maissa alkoi kaamea pahoinvointi ja vatsakrampit että maksain illan kylmässä hiessä ja kärsin.. vasta yhentoista maissa helpotti, vaikken ihan hyvin voinut vielä edes aamulla. Eli onneksi en ollut minnekään lähtenyt.



Itseäni huoletti myös eilinen hirvenjahdin aloitus, olen kerran ollut hirvikolarissa missä auto meni lunastukseen ja itse sain aivotärähdyksen, että pelkään vähän ajaa näin hirvikuulla (kolari sattui kylläkin heinäkuun valoisana yönä).



Toivottavasti chikkan matka lapualle meni hyvin?!



Kiva rehellinen keskustelu pettymyksistä sukupuoliasioissa =)



Voikahan hyvin =)

Täällä ollaan oltu kipeitä, mä sain eilen sen sitten pojilta :( Mulla kun tuppaa flunssa mennä onteloihin(poski ja otsa). Pitänee mennä huomenna lekurille, tänään en jaksa. Mulla vatsa ihan kipee niistämisestä :(



Kiva ukkosen ilma just täällä Espoossa, salamoi, jyrisi ja sitten karmee vesisade.



Sukupuolesta, mä suutuin äidille tässä taannoin ennen rakenne ultraa. Sanoin ohimennen että aattelin kysäistä jos vaikka sukupuoli näkyis. Se sanoi että älä viitsi kysyä että en pettyis :? Meillä siis kaks poikaa ja se luulee että mä hinkuun tyttöä. Ei me tehdä lapsia sukupuolen takia, vaikka myönnän että olishan se todella kiva saada tyttö. No, ultraajan mukaan on tulossa tyttö:) Todella moni on sanonut meille toivottavasti se nyt olis tyttö, mut en oo viitsinyt reagoida niihin. Mutta oman äidin typeryyteen mä kyllä kivahdin aika kovasti, tais äiti tajuta minkä sammakon se päästi, kun pyyteli seuraavanakin tapaamis kertanakin anteeksi.



Suonikohjut: mulla on oikeessa jalassa jokunen kohju ja nilkakka ihan sininen pinnallisista tukoksista ja tulehduksista.Onn käyttänyt hirudoid fortea ja tukisukkia mutta pahenevat vaan. Seisoma duunikaan ei oo eduksi tälle vaivalle.



Herumista ei oo, edellisilläkin kerroilla alkoi vasta laitoksella tokana päivänä.



Eipä sitten muuta,



-MM- ja baby 23+2

Täällä oltu taas viikonloppu sairaslomalla supistelujen ja vihlomisen takia. Luulin et helpottuivat kun olin vapaapäivillä. Eivät tuntuneet vissiin siks kun en oikein tehnyt mitään. Pe yritys töihin, illalla hakemaan saikkua. Nyt saa huilata kun työsopimus loppui. Ei kyl tee ihan vähän aikaa mieli töihin. Hiljaa hyvä tulee, vähän kun jotain tekee niin maha muistuttaa et pitää huilata. Ei se sinänsä mitää ku ei ole minkäänlaista vuotoa. Tiistaina neuvolaan, jos siellä osattais kertoa miksi supistelee niin paljon. Ultrassa ei kyl havaittu et supparit aiheuttais mitään. Mut nyt saunaan ja sit nukkumaan. On vähän rättiolo kun tuli mökillä oltua aika paljon ulkona.



birgit ja pörrö rv 23+3

[color=darkviolet]Miten on ollukki niin saamaton päivä, tosin että olin eilisestä reissusta niin nuutunu ja kankee ettei mitään rajaa :O Kaupassa käynti tänään kävi työstä, vaikka hain vaan parit ostokset.

Ukko teki päivän polttopuita ja ihan lopussa telo sormensa :/ Joku sirkkelin kulettajan juttu oli iskeny näpeille. Tottakai oikeeseen käteen. .yks sormi on ainaski ajeessa. Huomenna käy sitä näyttämässä. Harmitteli, ku sillä ois just tulevalla viikolla ollu päivän työkeikka. Ja muutenki nyt tuskailee, jos joutuu saikulle. Ilta istutiinki sit systerin ukon synttäreillä. Kyllä kolme lasta saa sitten ison mekkalan aikaan. Täällä kotona sen huomaa, ku on varsinki nyt hiljasta ku huopatossu tehtaalla akan ollessa iltapalalla.

[b]Tapaamisesta[/b]että ei nähty Sindankaan kanssa. Laiton mailia ja viestinki perjantai iltana, mut en saanu vastausta. Mähän joka tapauksessa menin Zeppeliiniin, ku sain varakuskinki hommattua. Olin treffipaikalla ihme kyllä hyvissä ajoin. Mut en nähny Sindaa eli tais hällekki tulla este.

Huomenna vien kirpparille tavaraa :) kivaa saaha jotain puuhaa, ku töistäkään ei oo tietoo. Tosin eipä kyllä oo aika kerenny tulla vielä pitkäksi, ku niin paljon on ollu puuhaa ja on vieläki tekemättömiä juttuja kotosalla.

Nyt ei ajatus jostai syystä rullaa. Mennä tekeen muusi, ku kerta alotin tekeen huomisen sapuskaa valmiiksi. .



Z ja beibi 23+2

[color=darkviolet][b]SuonikohjuG:[/b] ei oo ollu. Akkaa oottaessa on tainnu nuo pariin kohtaan ns. suonet pinnempaan, mut ei mitenkää pahasti. Luulen, ett perintötekijätki vaikuttaa ja mulla ei onneks geenejä kohjuihin ;) Ja usein tykkään pötkötellä kintut ylöspäin, jos oon rasittanu jalkoja.

[b]SuonenvetoG:[/b] ei oo pahemmin. Muutamia kertoja kyykyllään ollessa on vähä yrittäny ja jos oon jähyttäny jalkoja. Nyt keksin yhtenä iltana laittaa kylmiin jalkoihin nukkumaan mennessä ohkaset säärystimet niin huomas heti, ett kolotus meni menojaan ja varmasti autto siihen ettei vetäny yhtään.

nenn:

tapaamisesta, mua harmitti kun jätin asiat niin viime tinkaan, ilman muuta olisi pitänyt ilmoittaa yksi sähköpostiosoite mihin ilmottautua enemmän sitovasti ja siinä pyytää kännykkänumeroita että vois sitten viestittää toisilleen jos ei netin kautta saada toisiamme kiinni. Eli uutta tapaamista innokkaasti järjestäisin, voisin ehdottaakin kolmen viikon päästä 21. 10 lauantai ja sama aika ja paikka. Omaa nettiosoitetta ne tähän viitsi laittaa kun se on muodossa etu.sukunimi, mutta taisi olla maria79 jolla oli sellainen " anonyymimpi" nettiosoite? Jos sitä saisi lainata? olet tainnut sen aiemminkin tänne laittaa, ellen erehdy, ehkä se joillain jo on muistissa?

[b] Juu,eli mun osoite aika monella onkin, mutta kertaukseksi: MariaElina-79@luukku.com .. kirjoitelkaa tuohon,vastaan sitten joko siitä tai annan sitten sen kautta " paremman" osoitteen,tuo luukku kun on niin ahdas.. :)[/b]

Nyt laittaan lapset nukkuu...huomenna paremmalla ajalla..

[b]Maria ja himpula 25+0 ! [/b]

Vai peruuntui se koko tapaaminen! Mä olin jo tekemässä lähtöä sinne Seinäjoelle ihan varmuuden vuoksi, takki päällä ja autonavaimet kourassa, kunnes tuli semmoinen etiäinen, että turha keikka se on. Niinkuin olis sit ollukin! Joskus sentään noi vaistotkin näköjään pelaa.



Manasin minäkin sitä, ettei tajuttu numeroita vaihdella. Tässä on mun sähköposti, jonka kautta voidaan viestitellä tulevaisuudessa tarkemmin; chicca@city.fi ja nennin kanssa voitais kyllä tavata ihan kaksistaankin, jollei kukaan muu satu sopivasti asioille tänne Vaasaan. Kolmen viikon päästä Seinäjoellakin sopii aivan yhtä hyvin. Ihan synnärille saakka en niitä treffejä kuitenkaan uskalla jättää, ettei mene kokonaan sivu suun, sillä mä aika todennäköisesti joudun siihen sektioon :-T ja jo joulukuun puolella. Jännitän ainakin vielä reilun viikon äitipolikäynnille saakka tuota synnytyslupaa nimittäin.



Hirvet mua kans hirvtti nyt paluumatkalla, ku rupes olemaan pimeää ja märkää. Onneks ei yhtäkään puskissa lurkkinu. En oo ikinä kolariin joutunu, niinku nenn, mutta muutaman kerran on ollu läheltäpiti-tilanne, just Vaasa-Oravainen-välillä. On ne vaan niin h....tin isoja eläimiä, että pakkohan niitä on pelätä tai ainakin kunnioittaa!



Tuosta sukupuolijutusta on ollu tosi hyvä lukea muidenkin tuntemuksia. Kun esikoinen syntyi olin suorastaan helpottunut, kun tyttö tuli. Mieskin sanoi, että onneksi tuli tyttö, kun pojista tulee aina sellaisia jätkiä. Hän kun on herkkä taiteilijasielu, eikä mikään miehinen mies, niin pojan kasvattaminen olis saattanu siitä tuntua liian suurelta roolihuijaukselta. Tälläkin kertaa toivon tyttöä, mutta ihan tuon neidin takia, että olis samaa sukupuolta olevaa leikkiseuraa sit parin vuoden päästä. Ja ehkä ihan itsenikin takia... En tiedä miten poikaa pitäisi hoitaa tai kasvattaa... Tuntuis oudolta jo ajatuksenakin. Suku on kyllä sitä mieltä, että poika sieltä olis tulossa, mutta oma fiilis on aika häilyväinen. Ehkä siellä ultrassa selviää sit jotakin. Viikolla 28 vehkeitä voi jo olla vaikea peitelläkin. Mutta niinkuin kaikki on sanonu, ennen kaikkea sitä toivoo lapsen olevan terve tai ainakin parannettavissa. Täytyy ottaa vastaan se mitä annetaan ja olla onnellinen. Onneksi suvut ei ole asiaan sen enempää sekaantuneet, kuten muutamilla. Kärsivällisyyttä ja ymmärrystä se taitaa vaatia aika lailla!



Siitä muuten tulikin mieleen, että kun tuo sukunimen jatkaminen on monelle miehelle se tärkein juttu poikalapsen saamisessa, niin ei sekään aina mitään jatkuvuutta takaa, kun niitä poikia sitten syntyy: Setäni sukunimi on todella harvinainen, vain reilu kymmenen kantajaa koko maassa. Hänellä on ollut kolme lasta; kaksi poikaa ja yksi tyttö. Vanhempi poika kuoli juuri siihen mainitsemaani diabetesshokkiin 31-vuotiaana ja toinen taas on mieltynyt omaan sukupuoleensa... Kaikki lapsenlapset ovat tuon ainoan tytön ja heillä luonnollisestikin on oman isänsä sukunimi jatkettavana.



Gallupeista:

- herumista tapahtuu pääasiassa tihkumalla ja nännit on välillä tosi arat ja kutisevat. Odotan kauhulla sitä kunnon maitokylpyvaihetta pari viikkoa ennen synnytystä...

- suonikohjuja ei ole tullut nyt, eikä aiemmin. Toivottavasti ei tulekaan...

- suonenvetoa on joka ikinen aamu ja aina tavallaan itseaiheutettuna. Jotenkin koivet ei siedä venyttelyä yhtään, vaan kostavat samantien karmealla kipristyksellä jalkapohjassa ja pohkeessa. Magnesiumkaan ei tunnu enää auttavan, joten taidan lisätä rinnalle sinkin ja tuon homeopaattisen kuparin, jota Beijaflor suositteli.

- vuodenajoista jokaisella on omat hyvät puolensa, enkä osaa valita vain yhtä. Pakon edessä saattaisin sanoa juuri syksyn, sillä musta on ihanaa, kun yöt on pimeitä, mutta ulkona on vielä suht' lämmintä ja metsät pursuaa kaikkia herkkuja.

- närästää ajoittain aika hitosti, mutta pääasiassa iltaisin nukkumanmennessä. Jos siis osaisi jättää iltasyömisen vähemmälle, niin pääsisi siitäkin vaivasta. Musta vaan on niiiiin ihanaa laitaa jotain hyvää naalittavaa sen jälkeen, kun neiti on punkkautunut, etten malta siitä nautinnosta ihan hevillä luopua ja mieluummin sitten näen painajaisia ja märehdin puolenyötä...



Oikein hienoa ja huoletonta alkavaa viikkoa Terhoille!

¨c¨ 26+3

Elisessä pinossa minä ja nenn kyseltiin ja varmisteltiin treffiseuraa iltapäiväksi. Onko muita vielä tulossa?



*haukottelee* tyttö on tänäänkin heränny jo kuudelta ja oon ihan rättiväsyny. En ymmärrä miten se voi pärjätä noin vähäisellä unella. Päikkärit menee junttaamiseksi kotona ja hoidossa ja yöunetkin on vain noin 9-10 tuntia. Miten paljon muiden kolmevuotiaat nukkuvat? Pitäiskö jo huolestua tuosta unenvähyydestä?



Jospa lähtis aamiaista naalimaan.

Nyt pinoutumaan Tammikset!

¨c¨ 26+2

Hävitään jo toiselle sivulle.

[color=#778899Voi kun haukotuttaa... Eilen oli niin tohina päivä, että kaaduin sänkyyn jo ennen ysiä.



Kävimme mekin eilen ultrassa miehen kanssa. Kaikki oli kunnossa. Pienellä painoa 582g ja vastasi aivan täysin lasketun ajan kokoa. Saatiin mukaan DVD, joka pitäsi nyt esikoisen kanssa katsoa. Kuvan laatu ei kmyllä ole läheskään sitä luokkaa, kun 3d- ultrassa.



[color=7EC0EE]Meille on tulossa pieni prinssi, tai no eihän se nyt vielä 100% varmaa ole, mutta pippelin luulen nähneemme (ja minä tunnen noi pikkupoikien vehkeet ennestään ;)



[color=#778899] Täytyy myöntää, että tunsin minäkin pientä pettymystä, BEIJAFLOR. Sillä hetkellä murskautu minun haaveeni omasta prinsessasta. Mutta eipä sitä auta miettiä, Luoja antaa ja ottaa miten tahtoo (Tässä välissä ARIELLAN perheelle surunvalittelut. Tiedän ja osaan kuvitella, että suru on suuri... )



Mielessä kaikuu nyt sen yhden naisen sanat, että miten pettynyt musta taitaa tulla, jos tulee kolmas poika. Enkä oikeestaan eiliseen mennessä ees ollut ajatellut, että voisin pettyä. Mutta näin kuitenkin kävi. Enkä nyt missään nimessä meinaa tätä niin, että lapsi ei ole meille tervetullut. Totta kai se on ja tulee aivan varmasti saamaan rakkautta kuin nuo kaksi ensimmäistäkin. Ja Beijaflor, ei siinä ole mitään väärää, että toivoo toista sukupuolta, kyllä siihen vauvaan rakastuu kuitenkin :)



Nyt aattelin lähteä shoppailemaan pieniä sinisiä vaatteita :) Mulla niitä on ennestään, mutta mielestäni jokaisen vauvan täytyy saada ne omat kotiintulo- vaatteet ;)





Pinoutukaahan nyt muutkin, palaan palstalle varmasti vielä myöhemmin tänään....



/ardisia ja luukas rv23+4



ps. On tosi kummallinen olo, kun kuten kaikki varmaan on tajunneet, mullla on olleet kaikki klassiset tyttöoireet ja välillä myös vahva tyttö-olo. Eli tuntuu, että en tunnekaan omaa kroppaani niin hyvin?

eli ainakin minä, chikka ja maria79 ollaan tulossa, toivottavasti muitakin, mutta odotan kyllä tapaamista vaikkei meitä muita tulisikaan =)



Pienin itki pitkin yötä tukkoista nenäänsä ja kuumetta, ja olen kyllä ihan loppu, mutta kaipa sitä jaksaa (kunhan en nukahda rattiin..)

Onnittelut ardisia & beijaflor pojasta!



Oli ihanaa lukea teidän kommentteja poikavauvan odotuksesta, koska tunnistan niissä paljon omia tunteita myöskin. Meille on tulossa toinen poika ja tähän lapseen meidän vauvat jääkin. Joten minusta ei koskaan tule tytön äitiä. Tätä olen käynyt lävitse mielessäni sen jälkeen kun rakenneultrassa asia selvisi. Minusta on ihana odottaa perttuvauvaa ja en malttaisi odottaa että saan nähdä rakkaan lapseni, mutta se tunne, että jotain jää kokematta, kun tyttöä ei tule on aika jännä.



Ajatukseni ovat ehtineet liidellä jopa poikien aikuisuudessa asti ja olen ehtinyt pohtia, että me varmaan miehen kanssa vietetään joulut yms. kaksin kun poikien vaimot kuitenkin vie pojat omiin sukujuhliinsa :) näin pöllöjäkin sitä on ehtinyt ajatella. No, nämä nyt vähän leikkimielellä tulleita ajatuksia, mutta kyllä niissä varmasti totuuden siemen on.



Asiasta viidenteen:

Olipas ihanaa eilen shoppailla. Me käytiin perheen kesken Ikeassa, josta mukaan tarttui pöytälamppu ja muuta rompetta, sitten vielä haettiin Kodin YKkösestä uusi olkkarin matto ja kattolamppu (saatiin 30 ¿ alennusta, kun oli alennuskuponkeja) (kappas, mähän olen nyt oikein erikoistunut alennuskuponkeihin, ihan kuin amerikkalaisissa elokuvissa, kun niillä köyhillä on kauppoihin kuponkeja).



Vitsit kun ei tarvis murehtia rahasta niin luuhaisin kyllä kaupoilla useamminkin. On kyllä tosi kivaa kun mieskin tykkää kierrellä kaupoissa eikä tuo meidän poikakaan pahemmin siellä hermostu. Vähän tälläinen perheen yhteinen harrastus :)



Masuun ei mitään uutta!



Taneli

Voi toivottavasti näet tän chikka, vaikka taidat jo olla menossa lapualle. No illalla nähdään, jos nähdään..

Ardisialle ja beijaflorolle onnittelut pojasta! Ihan täysin ymmärrän tuntemuksenne, ei niitä tarvi hävetä eikä pyydellä anteeksi. Jokainen meistä ottaa sen oman rakkaan lapsen vastaan sellaisena kuin hän sieltä tulee, mutta pitää saada tuntea pettymystä ja tehdä surutyötä niistä mielikuvista mitkä eivät toteutuneet. Itselleni on ollut todella tärkeää saada tyttö ja muistan kuinka ekaa odottaessani " pelkäsin" että hän on poika. Ostin sinistä vaatetta ja pussilakanaa, että sit olisi edes jotain mistä olla tyytyväinen jos poika syntyy, että edes pinnansängyn suoja ja lakanat " sopivat" pojalle. Sain kun sainkin tytön ja itkin onnen kyyneleitä. Hyvin tyttö nukkui sinisissä sänkyvaatteissa =) Seuraavaa odottaessani sanoin että se on meidän viimeinen ja siksi toivoinkin nyt poikaa, ja muistan vielä sen pettymyksen tunteen kun kätilö sanoi että se on tyttö. Kaikkien mielestä mulla oli poikamaha ja itselläni oli poikafiilis.. Lisäksi tyttö sairastui epilepsiaan ja joutui olemaan sairaalassa 2 viikkoa ja sen seurauksena minusta tuntui että oli vaikeaa " ottaa lapsi omaksi" . No tulihan ne tunteet sieltä ja ei ollenkaan pienemmällä voimalla kuin edellisellä kerralla.



Kolmatta odottaessani osasin jo varautua tähän rumbaan, eli alusta asti odotin tyttöä, vaikka taas mulla oli poika olo. Tällä kertaa se olikin poika ja kyllä muistan vielä sen onnen tunteen kun sain oman pojan. Se oli jotenkin ihmmeellistä kahden tytön jälkeen, varsinkin kun asennoiduin siihen että saan kolmannen tytön.



Pojan jälkeen kaipasin sitä kolmatta tyttöä mistä olin haaveillut ja sain kuin sainkin vielä tytön. Voi sitä onnea. Tällä kertaa mulla on taas poika olo, vaikka en uskalla sitä kyllä mitenkään todesta ottaa, olenhan arvannut väärin jo pari kertaa. Tässä edellisessä raskaudessa olin varma tytöstä koko ajan, ja olin sitten oikeassa, ehkä sen takia tällä kertaa haluaisin uskoa itseeni.



Mutta kuten ardisia kirjoittaa, sitä pettyy omaan kehoon kun ei " tunne" sitä eikä voi oikein luottaa tuntemuksiinsa. itse suutun kun ihmiset sanovat että kyllä äiti sen tietää, hrmmm, no ei tämä äiti ainakaan.

Uskon että sitä ei voi tuntea, vaan arvata, onhan aika suuri prosentti olla oikeassa ; )



Mutta siihen pettymykseen, sen tunteen pitää uskaltaa hyväksyä, ei se ole pettymystä syntyvästä vauvasta, vaan pettymystä omien unelmien kaatumisesta. Se menee ohi, sen voin luvata! Itsekin koin ettei sitä ääneen uskalla sanoa ja mulla lisäksi sellainen anoppi joka tykkää pojista ja on kysynyt joka kerta kun mies on soittanut ja kertonut syntynestä tyttölapsesta " oletteko pettyneet" ? Kun poika syntyi hän toi shamppanjaa ja oli onnesta sekaisin... =( Sekin suututtaa enkä hänelle ole ikinä myöntänyt miltä minusta tuntui kun kakkonen syntyi.



Mun mies taas tykkää saada tyttöjä, hän on aina unelmoinut suuresta perheestä missä on paljon tyttöjä =) Tottakai poika on yhtä rakas, mutta mun miestäkin suututtaa se että ihmiset kuvittelevat hänen toivovan aina poikaa.



Mutta minä uskon että on hyvä saada nähdä sukupuoli jos haluaa, etukäteen niin voi surra pois nää ylimääräiset tunteet.



Tulipa taas oikea romaani...



Vointeja kaikille ja hyvää viikonloppua!!

Näin että tanelikin odottaa poikaa, onnea sullekin! Kuin sun juttusi vasta kun olin jo kirjoittanut. Samaa sanon sulle kuin muillekin!!



Kyllä se shoppailu olisikin kivaa jos olisi rahaa, munkin mies tulee mielellään mukaan kauppoihin. Pitää taas lotota =)

Hei!



Kiitos taas kerran myötäelämisestä tässä sukupuoliasiassa. Kiva lukea että muillakin on ollut toiveita ja pettymyksiä. Ihan outoa että mekin ehdittiin sitä tärppiä oottaa reilusti yli vuoden ja vannoin että mitään väliä sukupuolella ei ole. No, tulipa todistettua että ei nää sykejutut pidä kyllä ollenkaan paikkaansa. Syke on ollu koko ajan 155..torstaina lääkäri ei jaksanu etsiä kunnolla vaan sai vaan ne viuh viuh äänet, ei kunnon jumputusta, niin se oli laittanu et syke 130.



No joo, pitää alkaa valmistautua lähtöön kummitytön synttäreille. Pitäkää hauskaa seinäjoen tapaamisessa, koitetaanhan mekin saada vastaava tänne jyväskylään:)



Beijaflor rv 25+5