Millaisia teinejä tulee hyvin kohdelluista lapsista

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:55"]Niistä tulee menestyjiä, koulukiusaajia ja narsisteja.
[/quote]

Kilteistä lapsista? Kunnioittavasti kohdelluista? Niistä jota ei rangaista?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:14"]Kuitenkin myös kapinoiva teini on normaali. Eroprosessi vanhemmista täytyy tehdä, jotta voi itsenäistyä ja alkaa elää aikuisena. Riidat teini-ikäisen kanssa ovat normaaleja ja jopa suotavia. Joilllain itsenäistyminen tulee rajumpana ja joillain helpompana. [/quote] Aivan. Olin itse melko kauhea teini. Muistan hyvin juopottelua ja kaikkea muuta 80-luvulla. Nämä omani ovat olleet ihan toisenlaisia. Mutta heillä on ollut myös toisenlainen elämä. Samanlaisia kertomuksia kuulen kavereiltakin. Omat lapset on kiltimpiä kuin itse oli

[/quote]

Mulla on toistepäin.  :(   Olisko sit niin et jokatoinen sukupolvi on kiltti ja jokatoinen kauhee?
[/quote]

Ehkä. Meillä tosin vahemmillanikin oli vähän niin ja näin. Alkoivat seurustella 14-v. Veljeni syntyi, kun äitini oli 18. Melkein teiniäiti. Naimisiin menivät 17-v

Suurin osa teineistä ei koe mitään valtaisaa angstia. Se on pelkkä harha. Suurin osa teineistä kasvaa ihan fiksusti lapsesta aikuiseksi riippumatta siitä, onko kotona hyvä kasvatus vai ei kasvatusta lainkaan.

Ihmettelen kyllä, miksi yhä vielä teini-ikäinen hyppii sängyllä niin, että rikottaa sen. Ja ne mukulat tulevat kotiin sen takia, että kaikilla kavereilla on siihen aikaan kotiintuloaika. Joissain kodeissa huolehditaan sellaisista asioista, vaikkei teillä huolehdittaisikaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:10"] Meillä on hyvin ja kunnioittavasti kohdellut lapset. Heillä on ollut selvät rajat, jotka on saatu aikaan rakentavasti. Rangaisuksia ei ole käytetty lainkaan. Kerran annoin pojalle kotiarestia, mutta sekin oli kohdaltani ylilyönti. Yleensä keskustelu riittää ja pienenä riittise, että aina toimittiin samalla tavalla. Koskaan sitä ei kyseenalaistettu. Esim nukkumaan meno ja syöminen oli aina helppoa. Ja samalla meillä oli hauskaa. Vaikeaa ja rankkaakin oli pikkulapsiaikana tottakai. Kun eläminen lasten säännöllisen rytnmin mukaan vaati paljon voimia. Samalla käytiin töissä.   Nyt lapseni ovat teinejä. Ysiluokkalainen tyttö on tukioppilas ja yli ysin keskiarvo. Käy kavereiden kanssa ulkona, mutta tulee omasta halustaan kotiin aina ennen yhdeksää. Eiole kotiintuloaikoja. Harrastaa teatteria, tanssia ja musiikkia. Poika on kahdeksannella. Pelaa jalkapalloa viisi kertaa viikossa, kavereiden kanssa käy uimassa tai potkimasa. Kotona ennen ydeksää, ei kotiintulaikoja. Tänään tyttö hyppi veljensä sängyllä. Sängyn alapohjan rima meni poikki. (ensimmäinen sängyn ta sohvan rikkominen meillä) Lapset kertoi sen minulle nauraen. Käänsin sängyn. Poikki oli. Naurettiin asialle. Vitsailtiin, että korjataan roudarinteipillä. Sama isän kanssa. Sitten isä ja tytär ottivat riman irti. Tekivät uuden. Ruuvasivat sen paikalleen. Hommaan meni n. 15 minuuttia. Kokoajan kaikilla oli hauskaa.   Asioita sattuu. Kunka moni aikuinen tykkäisi, jos kyseisessä tilanteessa saisi haukkuja ja rangaistuksia. Meidän lapset tietää, että vahinkoja sattuu, vanhempiin voi luottaa ja asiat saa korjattua. Ja ymmärtää silti miksei kannata hyppiä sänyllä. Ehkä paremminkin kuin rangaistusten avulla tai edes osoittelulla [/quote] Meillä ei hajonneesta huonekalusta olisi kerrottu nauraen! Tyttö olisi olut huolissaan, saadaanko se miten korjattua ja pyytänyt veljeltä anteeksi, että ajattelemattomuuttaan hajotti sängyn. Lopputulos olisi ollut sama kuin teillä eli yhdessä olisi se korjattu. Meillä ei ole koskaan kuitattu naurulla sitä, että rikotaan jotain tai aiheutetaan ylimääräistä harmia. [/quote] Mutta tästä ei ollut mitään harmia. Asioita sattuu. Tämä tapahtui nauraen ja jatko meni samassa hengessä Ap

[/quote]

Voin kuvitella teidän perheen lauantai-iltana. Isällä juuttuu makkara kurkkuun, hän korahtelee ja yskii, kaikki nauravat sitä, miten hassua. Jatko menee samassa hengessä eli kikattava äiti soittaa 112 ja yrittää naurultaan saada kerrottua, että mies taisi nyt menehtyä. Mutta hei, ei harmia.
[/quote]

Juu ei. Täällä ei aina naureta. Vaan ollaan rehellisiä ja mietitään maailmaa, asetutaan toisen ihmisten asemaan. Mietitään miltä tuntuisi olla x. Miten voitaisiin toimia tilanteen ratkaisemiseksi.
Eli ollaan ihmisiä kaikki
Ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 18:38"]Suurin osa teineistä ei koe mitään valtaisaa angstia. Se on pelkkä harha. Suurin osa teineistä kasvaa ihan fiksusti lapsesta aikuiseksi riippumatta siitä, onko kotona hyvä kasvatus vai ei kasvatusta lainkaan.

Ihmettelen kyllä, miksi yhä vielä teini-ikäinen hyppii sängyllä niin, että rikottaa sen. Ja ne mukulat tulevat kotiin sen takia, että kaikilla kavereilla on siihen aikaan kotiintuloaika. Joissain kodeissa huolehditaan sellaisista asioista, vaikkei teillä huolehdittaisikaan.
[/quote]

Ahaa. Lapseni on siis häiriintynyt, koska enimmästä kertaa elämässään pomppii sängyssä. Ja tulee kotio n, koska kavereilla on kotiintuloaika?
Mitä minun pitäisi tästä oppia?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:54"]

Meilläkin on lapsi: Kovapäinen, uhmakas ja itsepäinen. Hänestä tulee varmasti hankala teini. Meillä on aina hankaluuksia syömisten ja pukemisten kanssa, keskusteleva kasvatustyyli vie johonkin, mutta ei kovin pitkälle. Sanoisin että temperamenttikysymys, kyllä meillä lasta rakastetaan ja kunnioitetaan, mutta silti hän haastaa ;)

[/quote]

Varmasti tulee vaikeaa teini-iässä, jos nytkin on vaikeaa. Mutta tempperamentista se tuskn johtuu...

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 18:38"]Suurin osa teineistä ei koe mitään valtaisaa angstia. Se on pelkkä harha. Suurin osa teineistä kasvaa ihan fiksusti lapsesta aikuiseksi riippumatta siitä, onko kotona hyvä kasvatus vai ei kasvatusta lainkaan. Ihmettelen kyllä, miksi yhä vielä teini-ikäinen hyppii sängyllä niin, että rikottaa sen. Ja ne mukulat tulevat kotiin sen takia, että kaikilla kavereilla on siihen aikaan kotiintuloaika. Joissain kodeissa huolehditaan sellaisista asioista, vaikkei teillä huolehdittaisikaan. [/quote] Ahaa. Lapseni on siis häiriintynyt, koska enimmästä kertaa elämässään pomppii sängyssä. Ja tulee kotio n, koska kavereilla on kotiintuloaika? Mitä minun pitäisi tästä oppia?

[/quote]

En usko, että opit mitään. Lapsiasi ei myöskään ole varmaankaan rokotettu.

Miksi teini-ikäinen lapsesi hyppi sängyllä? Miten ihmeessä ei ymmärtänyt, ettei sänky kestä sellaista? Ei ollut pomppu tai pari, ihan pienestä ei sänky rikki mene.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:55"]Niistä tulee menestyjiä, koulukiusaajia ja narsisteja. [/quote] Kilteistä lapsista? Kunnioittavasti kohdelluista? Niistä jota ei rangaista?

[/quote]

Hyvin kohdellut kohtelevat muitakin hyvin.

Vituttaa vanhemmat jotka luulee että he on tehneet kaiken niin oikein jos lapset on helppoja teineinä. Teinien kapina on useinkin siitä osoitus että kiintymyssuhde on turvallinen ja uskaltaa ilmaista vanhemmille tunteita. Jos suhde vanhempiin on läheinen repiminen siitä irti tuottaa enemmän tuskaa kuin jos suhde on aina ollut etäinen. Liiallinen kiltteys voi kostautua vanhempana kun muut kävelee yli. Se voi olla myös sitten sitä että ihminen herää myöhemmin etsimään itseä eikä enään ole turvallisia vanhempia joihin peilata itseä ja harjoitella tunne taitoja. Kiltti teini voi selvitä hyvin ja olla onnellinen myöhemminkin mutta moni kiltti ja helppo myös siksi että oma tahto on nujerrettu vanhempien taholta ja teini vaistoaa ettei saa olla erimieltä kuin vanhemmat. Minulla oli näin. Kun muutin kotoota pois olin aivan orpo ja masentunut kun ei ollut vanhemmat sanomassa miten ajatella ja mitä tehdä. Aina vahvat vanhemmat oli hoitaneet ajattelun puolestani enkä uskaltanut kuin olla hyvällä päällä heidän seurassa. Vanhemmat oli niin vitun täydellisiä ja omahyväisiä ettei heikkoutta sallittu kertakaikkiaan. Möhemmin maailma räsähti päin naamaa enkä pystynyt huolehtimaan itsestä ja pitämään puolia kun en ollut oppinut siihen kotona. Kaikki piti hyväksyä vahvemman eli vanhempien taholta. Ajauduin suhteisiin jossa minua alistettiin ja hyväksikäytettiin, joissa minulla ei ollut sananvaltaa. Terapian kautta olen oppinut sen että nujerrettu lapsi joka ei ole saanut kapinoida ja olla välillä itsekäs ei selviä nykyisessä elämässä jossa jokainen on omillaan ja pitää osata pitää puoliaan. Kiltti ja muita miellyttämään pyrkivä ihminen ei ole välttämättä se hyvinvoiva ihminen vaan se joka uskaltaa olla heikko ja pitää puolensa on se onnellisin.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:54"]

Meilläkin on lapsi: Kovapäinen, uhmakas ja itsepäinen. Hänestä tulee varmasti hankala teini. Meillä on aina hankaluuksia syömisten ja pukemisten kanssa, keskusteleva kasvatustyyli vie johonkin, mutta ei kovin pitkälle. Sanoisin että temperamenttikysymys, kyllä meillä lasta rakastetaan ja kunnioitetaan, mutta silti hän haastaa ;)

[/quote]

Varmasti tulee vaikeaa teini-iässä, jos nytkin on vaikeaa. Mutta tempperamentista se tuskn johtuu...
[/quote]
Niinkö? Mitä niin väärää ehtii tehdä ensimmäisessä viidessä vuodessa että kasvatus olisi kateissa: rajat on ollut pienestä pitäen, mutta rutkasti rakkautta. Ei on ollut ei, eikä mitään lahjomisia tai muitakaan ole käytetty. Hoidossa lapsi näyttää sen mihin hänet on kasvatettu: empaattiseksi, kohteliaaksi, joviaaliksi ja kaikkia kunnioittavaksi. Kotona päästellään sitten vähän höyryjä :) Helpointa toki on silloin, kun lapsen ei tarvitse 'pingottaa' hoidossa jatkuvasti, haastava käytös putoaa puoleen kun saa olla rauhassa kotona!

Ysiluokkalainen hyppii sängyllä??

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:54"]

Meilläkin on lapsi: Kovapäinen, uhmakas ja itsepäinen. Hänestä tulee varmasti hankala teini. Meillä on aina hankaluuksia syömisten ja pukemisten kanssa, keskusteleva kasvatustyyli vie johonkin, mutta ei kovin pitkälle. Sanoisin että temperamenttikysymys, kyllä meillä lasta rakastetaan ja kunnioitetaan, mutta silti hän haastaa ;)

[/quote]

Varmasti tulee vaikeaa teini-iässä, jos nytkin on vaikeaa. Mutta tempperamentista se tuskn johtuu...
[/quote]
Niinkö? Mitä niin väärää ehtii tehdä ensimmäisessä viidessä vuodessa että kasvatus olisi kateissa: rajat on ollut pienestä pitäen, mutta rutkasti rakkautta. Ei on ollut ei, eikä mitään lahjomisia tai muitakaan ole käytetty. Hoidossa lapsi näyttää sen mihin hänet on kasvatettu: empaattiseksi, kohteliaaksi, joviaaliksi ja kaikkia kunnioittavaksi. Kotona päästellään sitten vähän höyryjä :) Helpointa toki on silloin, kun lapsen ei tarvitse 'pingottaa' hoidossa jatkuvasti, haastava käytös putoaa puoleen kun saa olla rauhassa kotona!
[/quote]
Huomaan samanlaista meissä aikuisissakin: töissä venytetään pinnaa ja itse olen ainakin aina reippaalla ja hyvällä tuulella sekä autan työkavereita. Kotona voikin sitten vituttaa.. Pitää olla muillekin tunteille tilaa joskus!