Yksinhuoltaja vaikka parisuhteessa
Olen naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Ihania lapsia, ei siinä mitään. Mutta mies on töissä 6 päivänä viikossa lähes kaiken lasten hereilläoloajan. Mä pyöritän kotia ja lastenhoitoa oikeastaan yksin. Meidän parisuhde on kuollut, ei ole aikaa toisillemme eikä oikeastaan kiinnostustakaan.
Pitäisikö sitä ryhtyä ihan oikeaksi yksinhuoltajaksi. Silloin edes saisi pieniä hetkiä omaa aikaa ja rentoutumista kun lapset ovat isällään. Miksi kituuttaa "parisuhteessa" kun eihän tämä mikään oikea parisuhde ole. Voisinkohan olla vielä jonkun muun kanssa oikeasti onnellinen? Vai jäisinkö yksin koko loppuiäkseni kun olisin sidottu kotiin yksin lasten kanssa...
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:12"]Mene töihin.
[/quote]
En mene. En ole paska äiti ja pistä vauvaani hoitoon niinkuin monet näyttää laiskuuttaan tekevän. Miten se edes vaikuttaisi mitenkään mihinkään. Samalla lailla mä kaikki hommat joutuisin hoitamaan, sen lisäksi vaan pitäisi jaksaa töissä ja kuskata lapsia edestakaisin.
Ap
Isät ei aina pidä lapsia. Meillä oli samanlainen tilanne. Erottiin tosin ihan oikeista syistä. Mies ei ennen eroa tehnyt mitään kotona tai lasten kanssa. Sovittiin tapaamisista 2vkl kuussa isällään. Meni puoli vuotta ja tapaamiset olivat muuttuneet isän pyynnöstä 1 pv kuussa. Oli kuulemma liian rankkaa pitää lapsia kun ei saanut nukkua ja joutui koko ajan ruokaa laittamaan/hakemaan, yhteiseltä tutulta tämän kuulin. Ja kun toista vanhempaa ei voida pakottaa tapaamaan lapsiaan. Elän ihan onnellisena näin, harmittaa vain lasten puolesta mutta ei se isä ole sen enempää isä kuin ennenkään.
Minkä ikäisiä lapset ovat? Käytkö päivätyössä ja jääkö kaikki vastuu kodin- ja lastenhoidosta silti edelleen vain sinulle? Sitten ongelma voi olla todellinen.
Meillä oli tuo tilanne ja kaupunkiasunnossamme ei ollut myöskään mitään 'miesten töitä'. Meillä ei ollut myöskään autoa, jonka huoltamiseen monet miehet usein vetoavat. Mies vaan ei tehnyt yhtään mitään, koska oli kotonaan tottunut siihen että äiti tekee kaiken. Mies pelasi videopelejä heti kun tuli töistä ja jatkoi siihen asti kun sain lapset nukkumaan. Sitten meni katsomaan aina tv:tä. Oma työpäiväni oli pidempi kuin miehen, sillä mies teki vain osapäivätyötä. Silti hän ei hakenut lapsia koskaan tarhasta aiemmin, vaan hain lapset aina vasta kun itse tulin töistä.
Kävimme perheterapiassa ja tilanne muuttui muutamaksi viikoksi, kun mies eroa pelätessä alkoi yrittää osallistua kodin- ja lastenhoitoon. Kaikki kuitenkin palautui nopeasti ennalleen joka kerta sen jälkeen kun hän lupasi yrittää. Tilannetta yritettiin korjata ainakin toistakymmentä kertaa.
Jäin lopulta yksinhuoltajaksi, mutta mitään isäviikonloppuja ei tullut, koska mies alkoi perua kaikkia tapaamisia, paitsi niitä kun lapset olivat mummolassa hänen äitinsä luona. Hän ei jaksanut olla lasten kanssa vapaa-aikanaan keskenään myöskään eron jälkeen ja silloin kun lapset olivat vkonloppuna hänen äitinsä luona, hänen äitinsä teki kaiken valmiiksi.
Nyt lapset on jo teinejä, toinen asuu jo omillaan. Tein oikean ratkaisun muuttaessani heidän kanssa erilleen. Ex-miehen äiti alkaa olla vanha ja heikko, mutta ex-mies ei auta häntä ollenkaan.
Eikö siitä miehestä ole mitään hyötyä? Jos ei, niin eroa ihmeessä. Mutta miksi mies ei priorisoi lapsiaan muun edelle? Keskustelun paikka. Yksinhuoltajuudessa rankinta ei ole se, että joutuu kaiken tekemään yksin, vaan se että ei ole ketään, joka toisi toisenkin mielipiteen lasten asioihin.
Mies ei sinällään ole laiska, on vaan aina töissä. Työmatkoihinkin menee päivässä 2 tuntia. Olen kotona lasten kanssa, nuorempi vasta 1v.
Se mua toisaalta pelottaakin että mies on ihan samalla tavalla töissä vaikka erottaisiinkin. Olisiko niitä isäviikonloppuja kuitenkaan. Monelle näyttää käyneen niin että isi ei vaan ehdi/jaksakaan hoitaa muksujaan...
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:22"]
Isät ei aina pidä lapsia. Meillä oli samanlainen tilanne. Erottiin tosin ihan oikeista syistä. Mies ei ennen eroa tehnyt mitään kotona tai lasten kanssa. Sovittiin tapaamisista 2vkl kuussa isällään. Meni puoli vuotta ja tapaamiset olivat muuttuneet isän pyynnöstä 1 pv kuussa. Oli kuulemma liian rankkaa pitää lapsia kun ei saanut nukkua ja joutui koko ajan ruokaa laittamaan/hakemaan, yhteiseltä tutulta tämän kuulin. Ja kun toista vanhempaa ei voida pakottaa tapaamaan lapsiaan. Elän ihan onnellisena näin, harmittaa vain lasten puolesta mutta ei se isä ole sen enempää isä kuin ennenkään.
[/quote]
Jännä kuinka näistäkin syytetään aina vain naisia. On aina naisen vika, jos lapsen isä ei ole kiinnostunut lapsestaan, mutta ei sen miehen oma vika, vaikka syynä olisi pelkästään miehen laiskuus.
Monesti se miesten laiskuus johtuu juuri siitä, että heidät on kasvatettu jalustalle, uskomaan että Mies saa tehdä mitä huvittaa ja miten huvittaa, koska loppupeleissä kaikesta kuitenkin syytetään aina vain naisia.
Miksi siis nähdä vaivaa ja tehdä asioita, jotka eivät tunnu kivalta?
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:22"]
Isät ei aina pidä lapsia. Meillä oli samanlainen tilanne. Erottiin tosin ihan oikeista syistä. Mies ei ennen eroa tehnyt mitään kotona tai lasten kanssa. Sovittiin tapaamisista 2vkl kuussa isällään. Meni puoli vuotta ja tapaamiset olivat muuttuneet isän pyynnöstä 1 pv kuussa. Oli kuulemma liian rankkaa pitää lapsia kun ei saanut nukkua ja joutui koko ajan ruokaa laittamaan/hakemaan, yhteiseltä tutulta tämän kuulin. Ja kun toista vanhempaa ei voida pakottaa tapaamaan lapsiaan. Elän ihan onnellisena näin, harmittaa vain lasten puolesta mutta ei se isä ole sen enempää isä kuin ennenkään.
[/quote]
Jännä kuinka näistäkin syytetään aina vain naisia. On aina naisen vika, jos lapsen isä ei ole kiinnostunut lapsestaan, mutta ei sen miehen oma vika, vaikka syynä olisi pelkästään miehen laiskuus.
Monesti se miesten laiskuus johtuu juuri siitä, että heidät on kasvatettu jalustalle, uskomaan että Mies saa tehdä mitä huvittaa ja miten huvittaa, koska loppupeleissä kaikesta kuitenkin syytetään aina vain naisia.
Miksi siis nähdä vaivaa ja tehdä asioita, jotka eivät tunnu kivalta?
[/quote]
ja tällä en suinkaan tarkoittanut AP:n työssäkäyvää miestä, vaan niitä peli- ja harrastusaddikteja jotka käyttävät kaiken vapaansa mieluummin itseensä kuin lapsiin.
Mä luulen, että jos eroaisin oma olo helpottuisi, koska ei vituttaisi niin paljon se, että mies ei osallistu mihinkään. Olisin yksin ja ainakin tietäisin, että on pakko jaksaa yksin. Nyt vaan odotan, että saan mieheltä niitä armopaloja, jolloin saan edes hetken hengähtää. Ja kun ei ole mitään henkistä yhteyttä mieheen, niin loppuisi ainakin se ainainen kyräily ja riitely.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:22"]
Isät ei aina pidä lapsia. Meillä oli samanlainen tilanne. Erottiin tosin ihan oikeista syistä. Mies ei ennen eroa tehnyt mitään kotona tai lasten kanssa. Sovittiin tapaamisista 2vkl kuussa isällään. Meni puoli vuotta ja tapaamiset olivat muuttuneet isän pyynnöstä 1 pv kuussa. Oli kuulemma liian rankkaa pitää lapsia kun ei saanut nukkua ja joutui koko ajan ruokaa laittamaan/hakemaan, yhteiseltä tutulta tämän kuulin. Ja kun toista vanhempaa ei voida pakottaa tapaamaan lapsiaan. Elän ihan onnellisena näin, harmittaa vain lasten puolesta mutta ei se isä ole sen enempää isä kuin ennenkään.
[/quote]
Jännä kuinka näistäkin syytetään aina vain naisia. On aina naisen vika, jos lapsen isä ei ole kiinnostunut lapsestaan, mutta ei sen miehen oma vika, vaikka syynä olisi pelkästään miehen laiskuus.
Monesti se miesten laiskuus johtuu juuri siitä, että heidät on kasvatettu jalustalle, uskomaan että Mies saa tehdä mitä huvittaa ja miten huvittaa, koska loppupeleissä kaikesta kuitenkin syytetään aina vain naisia.
Miksi siis nähdä vaivaa ja tehdä asioita, jotka eivät tunnu kivalta?
[/quote]
ja tällä en suinkaan tarkoittanut AP:n työssäkäyvää miestä, vaan niitä peli- ja harrastusaddikteja jotka käyttävät kaiken vapaansa mieluummin itseensä kuin lapsiin.
[/quote]
Hyvä kommentti. Mä en katsoisi naisena yhtään sitä että omien harrastusten takia jätetään perhe huomiotta. Siksi olen tätäkin nöin kauan katsellut, koska se mies sentään tekee töitä ja tienaa elantoa perheelleen. Vaikka tuntuu etten mä niitä rahoja näe...
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:35"]Mä luulen, että jos eroaisin oma olo helpottuisi, koska ei vituttaisi niin paljon se, että mies ei osallistu mihinkään. Olisin yksin ja ainakin tietäisin, että on pakko jaksaa yksin. Nyt vaan odotan, että saan mieheltä niitä armopaloja, jolloin saan edes hetken hengähtää. Ja kun ei ole mitään henkistä yhteyttä mieheen, niin loppuisi ainakin se ainainen kyräily ja riitely.
[/quote]
Ihan kuin mun ajatukset!!
Ap
No eihän se auta kun keskustella vakavasti sen miehen kanssa ja tehdä selväksi että lapset ovat pieniä vain kerran ja miehen pitää aikuisten oikeasti löytää aikaa myös lapsille kun on ne maailmaan saattanut.
Meillä ei auttanut järkevä keskustelukaan joten vapaaentoiset viikonlopputyöt loppui vasta kun soitin itse suoraa miehen työpaikalle eräänä lauantaina ja sanoin että kun mies sinne tulee niin pistävät sen kotiin ja PISTE! Työkaverit sanoi miehelle että mene kotiin ja jostain syystä siitä mies vasta tajusi että olen tosissani ja la-su työt loppui...tosin teki niitä kotona välillä mutta se ihan ok. Siis ne viikonlopputyöt oli ihan "harrastus" eli kukaan ei sitä vaatinut eikä niistä maksettu.
Toivottavasti mies on tehnyt hyvän avioehdon
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:35"]
Mä luulen, että jos eroaisin oma olo helpottuisi, koska ei vituttaisi niin paljon se, että mies ei osallistu mihinkään. Olisin yksin ja ainakin tietäisin, että on pakko jaksaa yksin. Nyt vaan odotan, että saan mieheltä niitä armopaloja, jolloin saan edes hetken hengähtää. Ja kun ei ole mitään henkistä yhteyttä mieheen, niin loppuisi ainakin se ainainen kyräily ja riitely.
[/quote]
Meillä oli juuri tämä tilanne. Olin niin kypsä ja vittuuntunut kotitilanteeseen, että heikkouttani hairahdin tilaisuuden tullen pettämään. Voi sitä ihanaa tunnetta kun sai olla edes hetkittäin miehen kanssa, jota pystyi jollain tasolla kunnioittamaan ja josta piti. Oma mies oli siinä vaiheessa joku arkkivihollinen ja tuntui täyspäiväiseltä kusipäältä. Erosimme myöhemmin, ja se oli hyvä lasten isällekin, joka vihdoin havahtui vähän siihen, että hänelläkin on lapsia. Eli ohjeena sanoisin, että vaadi miestä puhumaan asiasta vakavasti kanssasi ja antamaan enemmän aikaansa ja tukeaan. Muussa tapauksessa erotkaa. Riitely käy hermoille sata kertaa enemmän kuin yksinäisyys.
Nyt nousi niskavillat pystyyn viestin nro.3 kohdalla. Eli sun mielestä on paska äiti jos laittaa 1-vuotiaan hoitoon? Huh huh, katsos tyttö kun jotkut meistä naisistakin joutuu miettimään mistä leipää saisi pöytään. Teillä sen hoitaa mies kokonaan, joten näin ollen sun ei sitä tarvitse pienessä päässäsi miettiä. Mietipä ens kerralla vähän pitempään ketä alat paskaksi haukkumaan.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:42"]
Toivottavasti mies on tehnyt hyvän avioehdon
[/quote]
Meillä oli hyvä avioehto, en vienyt erossa miehen omaisuutta. Mies ei maksanut elareitakaan, koska teki vapaa-aikansa pitääkseen osapäivätyötä, siitä huolimatta että ois koulutuksellaan saanut myös kokopäiväistä.
Mutta oma tilanteeni oli erilainen kuin ap:lla, ihan erilainen. Mun miehellä oli poikkeuksellisen paljon vapaata aikaa eikä lainkaan viitseliäisyyttä olla isä. Lapset pystyi aina viemään hänen äidilleen hoitoon ja sitten puhua kuitenkin isäviikonlopuista kavereille, vaikka oikeesti mummu olisi yksin hoitanut lapsia joka isäviikonlopun aikana.
Aina puhutaan vieraannuttaja-äideistä ja hirveän omatoimisista ja aktiivisista isistä. Kukaan ei puhu niistä isistä, joita ei omat lapset voisi vähempää kiinnostaa, vaikka ensin on ollut kauhea into tulla isäksi.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:56"]Nyt nousi niskavillat pystyyn viestin nro.3 kohdalla. Eli sun mielestä on paska äiti jos laittaa 1-vuotiaan hoitoon? Huh huh, katsos tyttö kun jotkut meistä naisistakin joutuu miettimään mistä leipää saisi pöytään. Teillä sen hoitaa mies kokonaan, joten näin ollen sun ei sitä tarvitse pienessä päässäsi miettiä. Mietipä ens kerralla vähän pitempään ketä alat paskaksi haukkumaan.
[/quote]
Nämä on arvovalintakysymyksiä. Mä kokisin olevani paska äiti jos veisin lapseni hoitoon tämänikäisenä. Ja mä en penniäkään mieheni palkasta näe, omilla säästöilläni elän. Siksi homma v*****aakin kahta kauheammin. Anteeksi jos loukkasin, en tarkoita että kaikki työssäkäyvät äidit ovat mitenkään huonoja äitejä, koen vaan että itse olisin. En tuomitse, ärsyynnyin vaan tuosta mene töihin-kommentista.
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:12"]Mene töihin. [/quote] En mene. En ole paska äiti ja pistä vauvaani hoitoon niinkuin monet näyttää laiskuuttaan tekevän. Miten se edes vaikuttaisi mitenkään mihinkään. Samalla lailla mä kaikki hommat joutuisin hoitamaan, sen lisäksi vaan pitäisi jaksaa töissä ja kuskata lapsia edestakaisin. Ap
[/quote]
Voi vittu. Vai että laiskuuttaan.
Laiskempaa se on oleskella kotona vuosia.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:12"]Mene töihin. [/quote] En mene. En ole paska äiti ja pistä vauvaani hoitoon niinkuin monet näyttää laiskuuttaan tekevän. Miten se edes vaikuttaisi mitenkään mihinkään. Samalla lailla mä kaikki hommat joutuisin hoitamaan, sen lisäksi vaan pitäisi jaksaa töissä ja kuskata lapsia edestakaisin. Ap
[/quote]
Voi vittu. Vai että laiskuuttaan.
Laiskempaa se on oleskella kotona vuosia.
[/quote]
Onko vauvanhoito pelkkää kotona oleskelua? Eihän lasta edes SAA viedä päivähoitoon alle 10 kk ikäisenä! Oletko koskaan huolehtinut esim. kahdesta alle 3-vuotiaasta edes kokonaista vuorokautta?
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:56"]
Nyt nousi niskavillat pystyyn viestin nro.3 kohdalla. Eli sun mielestä on paska äiti jos laittaa 1-vuotiaan hoitoon? Huh huh, katsos tyttö kun jotkut meistä naisistakin joutuu miettimään mistä leipää saisi pöytään. Teillä sen hoitaa mies kokonaan, joten näin ollen sun ei sitä tarvitse pienessä päässäsi miettiä. Mietipä ens kerralla vähän pitempään ketä alat paskaksi haukkumaan.
[/quote]
Ja jotkut meistä vielä opiskelevatkin siihen työn päälle.
Mutta ei, mehän ollaan laiskoja äitejä, kun ei makoilla vuositolkulla kotona lapsen kanssa.... Ap voisi huvikseen kokeilla, voi sen jälkeen vähän miettiä ketä haukkuu laiskaksi.
Mene töihin.