Välit miehesi siskoihin/siskoon?

Neutraalit välit. Emme soittele koskaan, emmekä kylälle. Emme kuitenkaan ole riidoissa, mutta meillä täysin erilaiset elämänarvot ja -tavat, meillä ei yksinkertaisesti ole mitään jaettavaa. Itse haluaisin lasten vuoksi olla yhteydessä - meidän kolmella lapsella ei ole muita serkkuja kuin tämän miehen siskon lapsi ja hänelläkään ei ole muita serkkuja kuin meidän lapset, mutta heitä ei kiinnosta. Sisko ja hänen miehensä ovat vanhimman lapsemme kummeja, mutta eivät ikinä ole pitäneet yhteyttä. Rippijuhlissa kävivät esittämässä kunnollista kummia - he ovat umpi- ja julkiuskovaisia, jotka kovasti puhuvat uskostaan. Vähän ristiriitaista, mutta pidän suuni kiinni.
He siis tosiuskovaisia, me tapauskovaisia.
He rajottuneita (ruoan, vieraiden, tapahtumien...) suhteen, me aika avoimia kaikelle uudelle.
He elävät tarkkojen rutiinien mukaan, meillä työt jo vaativat joustamista, jatkuvia muutoksia ja tilanteisiin heittäytymistä. Ja lista jatkuu.
Siis, vailla sarvia ja hampaita, ei ole syytä.

Ei valitettavasti ehditty tutustua syvällisemmin, ennen kuin miehen sisko menehtyi. Parin tapaamiskerran perusteella oltaisiin kyllä tultu hyvin toimeen.

Miehellä pikkusisko, joka vuoden minua nuorempi. Asutaan kymmenen kilometrin päässä toisistamme ja meillä on samanikäiset esikoiset.

Silti ei pitele mies juuri yhteyksiä siskoonsa, enkä minäkään sitä vertaa.

Ollaan vaan niin erilaisia; miehen sisko on tyylillisesti wt-kovaääninen-rääväsuu. Ei olla koulutukseltamme likimainkaan samanlaisia, viihdytään vapaa-ajalla ja illanvietoissakin ihan erilaisissa paikoissa (miehen sisko viihtynyt aina mutkitta nk.räkälä-karaoke-bubeissa) ja lasten kasvatuksessakin ollaan hyvin eri linjoilla siitä, miten lapsi pitäisi kasvattaa. Miehen sisko tekee pätkätöitä sukulaisilleen, kun minä taas olen valtiolla hommissa vakinaisesti, miehen sisko viillättää vuoroviikkoäitinä festareilla ja baareissa siinä missä minä ja mies keskitytään työhön ja perheeseen, jossa lapset on läsnä 24/7.

Miehen sisko on todella erityylinen kuin minä ja 17 vuotta vanhempi. Olen mielestäni aina ollut erittäin ystävällinen hänelle, mutta aikaisemminkin hän on ollut melko kylmä ja vähäsanainen minua kohtaan. En tarvitse hänestä sydänystävää, mutta mielestäni olisi ihanaa, jos voisimme joten kuten ainakin tulla juttuun. Nyt viime kerralla nähdessämme hän suorastaan tiuski minulle jotain, kun kysyin yhtä aivan perusasiaa (tyylillä "onko se mukava paikka"), mistä nyt viimeistään tein sen päätelmän, että hän tosiaan ei pidä minusta.

Keskustelin tästä mieheni kanssa ja hän sanoi heti, että ei varmaan pidäkään. Hänkään ei ole kovin läheinen siskonsa kanssa ja sanoi minun edustavan niin tämän vastakohtaa ja hyvin todennäköisesti sellaista tyyppiä, jollainen hän itsekin toivoisi enemmän olevansa, että hän ei oikein osaa suhtautua minuun. Viimeksi äitienpäiväpäivällinenkin oli melko vaivaannuttava, kun mielestäni heidän äitinsä on aivan ihana ja meillä olikin mukavaa juttua hänen kanssaan, mutta sisko mulkoili minua niin, että jos katse tappaisi, olisin varmasti kupsahtanut kuolleena pöydän alle :D

Luultavasti siis siskon mielestä olen mielettömän ärsyttävä bitch, joka on myrkyttänyt hänen veljensä ja vanhempansa ja jopa miehensäkin pitämään minusta :) 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:52"]

Avokumppani, mut ihan sama varmaan.

Tullaan sen siskojen kanssa tosi hyvin toimeen, toinen on ku mun kadoksissa ollut kaksossiskoni, vaikka onkin vanhempi 8v. Muutenkin avoukon perhe tuntuu ihan omalta perheeltä, oon tosi onnekas.

[/quote]

Oi, olet tosi onnekas!

25

Minulla on aina ollut sellainen tunne, ettei mieheni sisko pidä minusta. Ei tosin kohtele minua lainkaan huonommin kuin ketään muutakaan.
Joskus kymmenen vuotta sitten, kun meillä miehen kanssa meni todella huonosti (pitkä tarina, mutta miehellä oli tosi paha burn-out) ja mies käyttäytyi aika ruman välinpitämättömästi hetken minua ja lapsiamme kohtaan, yritin hakea tukea myös kälyltäni. Hän totesi kylmästi puhelimeen, että hänen on vaikea kommentoida asiaan mitenkään, kun haluaa kuitenkin pitää mielensä avoinna ja vastaanottaa neutraalisti veljensä mahdolliset uudetkin puolisot. WTF?!! Jäin aika hiljaiseksi siinä tilanteessa. Sen jälkeen en enää ole yrittänyt mitenkään erityisesti kaveerata kälyni kanssa.

P.s. Me päästiin miehen kanssa kriisistämme ohi ja olemme hyvin onnellisia. Kälyn tokaisua en ole koskaan miehelleni kertonut, kun pelkään että tämän välit kylmenisi siskoonsa vielä entuudestaan.

Ollaan kohtuu tiuhaan tekemisissä. Tullaan todella hyvin juttuun ja puuhaillaan yhdessä kaikkea kivaa. :)
Mieheni siskot on kyllä mitä ihanimpia ihmisiä ja olen saanut heistä todella hyvät ystävät elämääni! :)