Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ystävä kuoli ja elämä on ihan p.skaa!!

Vierailija
14.08.2015 |

Jäähyväisiä en päässyt jättämään, kuolema tuli yllättäen, ilman näkyvää sairautta. Olen ihan rikki ja p.skana ja vihainen ja kiukkuinen elämälle, miksi just hänet vietiin, päivieni piristys, luotettava ja rakas ystävä, mun Rakkaani, kaipaan niin paljon, tuntuu etten selviä. Itken, huudan, kiroilen, mikään ei tuo häntä takas. katson kuvia, luen viestejä, nauran vedet silmissä ja kun lopetan-valtava tyhjyys. Tiesikö kuinka välitin, tiesikö kuinka rakastin, miten saan ikinä nämä hänen tietoon, näemmekö enää koskaan? Miten tässä pääsee eteenpäin ilman häntä, tukipilariani?

 

Miten hemmetissä tästä selviää???? Viikko vasta mennyt, asia tuore.

Kokemuksia?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos. Jotenkin kauheaa jatkaa elämää ilman häntä. Ikävöin koko ajan, hän oli minulle kuin se parempi puolisko, sielunkumppani vaikka lopulta ystävinä pysyimme. Kyllä hän tiesi että välitin, kyllä hän sen tunsi ja näki. Silti ajattelen, jos ei sittenkään. Miten voi jättää jäähyväiset kun hän ei ole kuulemassa. Enkä halua niitä jättäkään. Toivon vain herääväni painajaisesta ja hän onkin takaisin. Mutta ei.

Vierailija
2/7 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 15:43"]

Kiitos. Jotenkin kauheaa jatkaa elämää ilman häntä. Ikävöin koko ajan, hän oli minulle kuin se parempi puolisko, sielunkumppani vaikka lopulta ystävinä pysyimme. Kyllä hän tiesi että välitin, kyllä hän sen tunsi ja näki. Silti ajattelen, jos ei sittenkään. Miten voi jättää jäähyväiset kun hän ei ole kuulemassa. Enkä halua niitä jättäkään. Toivon vain herääväni painajaisesta ja hän onkin takaisin. Mutta ei.

[/quote]

Menetin myös parhaan ystäväni parikymppisenä traagisissa olosuhteissa. Alku meni ihan sumussa, ei millään pystynyt tajuamaan, että hän on poissa, aina tuli mieleen "hah, tästä pitää kertoa X:lle" yms. Huomasin, että vähän helpotti kun aloin kirjoittaa päiväkirjaa ystävälleni. Eli asiat mistä ennen olisi soitettu tai mainittu, niin kirjoitin päiväkirjaan hänelle. Toipumisessa ja surun eri vaiheissa menee kauan, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaa ja kliseiseltä, niin aika auttaa. Minulla taisi mennä melkein 15 vuotta, kun huomasin joku päivä etten ollut koko päivänä ajatellut ystävääni, ja sitten tuli se kerta kun olin unohtanut kuolinpäivän, tajusin sen vasta jälkeenpäin.

Tsemppiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikkei se nyt siltä tunnu niin aika helpottaa. Minulta kuoli 13-vuotiaana isä kolarissa ja olin niin shokissa ainakin pari viikkoa etten halunnut mennä kirkkoon katsomaan isää enkä lähtenyt saattoajoonkaan mukaan, mitkä harmittaa mua ihan älyttömästi nykyään. Niin ja sinä päivänä lähdin kotoa sanomatta isälle heippa, koska hän ei ollut autotallissa, jossa oletin hänen sillä hetkellä olleen kun lähdin. Pitkään se ottaa ja vielä kuuden vuoden jälkeenkin välillä itkettää, kun ajattelen isää, mutta ei ole enää jokapäivä mielessä. Sun kannattaisi varmaan olla nyt muiden läheisten kanssa ja vaikka hankkia ihan ammattimaista keskusteluapua. Halit ja osanotot sinulle <3

Vierailija
4/7 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan osaa. :(

Vierailija
5/7 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajan myötä se helpottaa. Voimia

Vierailija
6/7 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä varmaan tiesi, kuinka rakastit ja arvostit. Kyllä se välittyy ihan normaalissa kanssakäymisessä. Uskon, että ikävä on valtava ja tulee mieleen kysymykset omasta kuolevaisuudesta ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta jne. Nyt elät vielä shokkivaihetta. Suru ei lopu hautajaisiin, vaikka moni niin ajattelee. Varaudu suremaan ainakin yksi vuodenkierto. Sen aikana toivottavasti suru alkaa muuttua ikäväksi ja muistoiksi. Suru voi olla kyynelten lisäksi fyysistä kipua, väsymystä, vihaakin, keskittymiskyvyttömyyttä, puristavaa tunnetta, kaikenlaisia ajatuskuvioita. Voimia sinulle tuleviin kuukausiin ja toivottavasti löydät uuden hyvän ystävän, vaikka vanhat rakkaat muistot hautautuivat ystäväsi myötä niin että ne ovat enää vain sinun päässäsi, ei yhdessä muisteltavissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menetin läheisen ystäväni hieman yli vuosi sitten. Hän teki itsemurhan, asian tekee traagisemmaksi se, että minä ja silloinen tyttöystäväni löysimme hänet. Elvytin häntä ambulanssin tuloon asti. Olin tapahtuneen jälkeen erittäin järkyttynyt ja jotenkin turtana. Onneksi kävimme seuraavana päivänä katsomassa häntä viimeisen kerran ruumishuoneella, jäi parempi muistikuva hänestä. Tuo löytöhetki ja elvytystilanne on mielessä päivittäin. Kaipaan ystävääni edelleen kovasti, hän oli niin läheinen minulle. Kyllä suru hellittää ajan myötä, eihän se varmaan koskaan lopu täysin mutta se ei enää ole sitä raastavaa tuskaa mitä se oli alussa. Koitahan sinäkin jaksaa, ja otan osaa suruusi. M33

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän viisi