Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hirveä ahdistuksen kausi

Vierailija
21.07.2015 |

Joku ihmeellinen ahdistuksen kausi on päällä. Aamulla herätessä heti ahdistaa, vähän väliä rintaa puristaa ja kurkkua kuristaa ja tekee vaan välillä mieli kiljua ja karjua. Tekee mieli vaan kaivaa joku kuoppa maahan ja mennä sinne piiloon, oikeammin tekisi mieli kadota niin, etten olisi enää olemassa. En siis halua tappaa itseäni, vaan on tunne että haluaisin olla ihan joku muu, vailla tietoa minusta itsestäni.

Hetkittäin se masentaa, itken kuin pikkuvauva mutta 99% ajasta on vain tuollaista tuskaisaa ahdistusta. Mitään järkevää syytä asialle ei edes ole, ainoa minkä keksin edes jotenkuten on muutaman viikon päästä jatkuva työelämäarki kun 1,5-vuotias lapsi menee päivähoitoon.

Lapsi on ihana, oikea päivänpaiste, tunnen valtavan huonoa omatuntoa että hetkittäin olen täysin ajatuksissani ja henkisesti poissaoleva hänen ainutlaatuisesta lapsuudestaan ja vieläpä vikat viikot, ennen kuin hänkin kokee tähänastisen elämänsä suurimman mullistuksen.

Turhauttaa, ahdistaa ja kiukuttaa. Samalla kuitenkin kaikki on hyvin ja esimerkiksi muiden seurassa olo normalisoituu ja ahdistus vain lyhyinä pätkinä muistuttaa olemassaolostaan vain kadotakseen taas. Kunnes olen taas yksin ja se ottaa vallan.

Perkeleen rasittavaa! Tuleeko muille useinkin tällaisia?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän neljä