Mies hössöttää naimisiinmenosta muttei kosi
Olemme puhuneet mieheni kanssa, että menisimme naimisiin noin puolentoista vuoden kuluttua ja hääpäivästäkin mies on jo alustavasti puhunut. Mies onkin viime aikoina kutsunut minua tulevaksi vaimokseen, ja puhunut , että sitten kun mennään vuonna 2017 naimisiin ja sitten kun ollaan naimisissa niin sitä ja tätä ja miettinyt hääpaikkaamme ja hääjuhlia yms. ja muutenkin on ihan innoissaan suunnittelemassa häitämme ja katselemassa kirkkoja vihkimistä varten.
On vain yksi ongelma matkassa: Mies ei ole kosinut minua vielä, eli emme ole kihloissa vielä. Siksi minusta onkin outoa, että mies on naimisiinmenostamme niin innoissaan ja suunnittelemassa häitämme vaikkemme ole vielä edes kihlautuneet. Minä haluaisin niin kovasti kuuluttaa maailmalle, että me tulemme menemään naimisiin, mutta kun en voi tehdä sitä sillä mies ei ole edes kosinut minua. Mies tietää, että haluan kunnollisen kosinnan ennen kihloihin ja naimisiin menoa ja mies itse on sanonut kosivansa minua. Tässä minä nyt sitten olen kärsimättömästi odotellut kosintaa ja hermoni alkavat pettää.
Mitä ihmettä minä teen? Miksi ihmeessä mies jarruttelee kihloihin menoa, vaikka hän on niin kovasti tekemässä minusta vaimoaan? Miksei hän vain voi kosia? En jaksaisi enää odottaa, varsinkin kun häiden ajankohdasta on jo keskusteltu ja haluamme molemmat olla loppuelämämme yhdessä. Miten minä voisin hienovaraisesti vihjailla miehelle, että olisi pikkuhiljaa aika kosia? En aio kosia itse, sillä kosinta on sekä minun että miehen mielestä miehen tehtävä enkä aio mennä naimisiin olematta kihloissa ensin. Lisäksi miehen kosinta on ihan eleenä minulle erittäin tärkeä, haluan kosinnan jotta saisin tuleville lapsille ja lapsenlapsille tarinamme kerrottavaksi. Pelkkä yhteinen päätös kihlautumisesta ei käy minulle eikä miehellekään päinsä.
Kommentit (14)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:33"] vaikka kotisohvalla kysyminen, että menenkö hänen kanssaan naimisiin. [/quote]No eikö se nyt ole jo selvää, kun olette sopineet menevänne naimisiin? [/quote] Näin. Miksi pitää kysyä, kun tietää jo vastauksen? :D Hieno elämä miehellä edessä!
[/quote]
Kysyminen olisi romanttinen ele, jota voisi sitten muistella vanhana kiikkustuolissa ja kertoa vaikka lapsenlapsille. Lisäksi kihloihin ja naimisiin meno on niin iso asia, että minun on naisena oltava varma siitä, että mies todella haluaa viettää kanssani loppuelämän. Miehen kosinta saa minut varmaksi asiasta.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:28"]
No tehän olette jo sopineet kihlautuvanne. Olette sopineet jo hääajankohdankin suuripiirteisesti. Joten miehestä ehkä on typerää kysyä sama kysymys uudelleen?
[/quote]
Emme me mitään ole sopineet, että kihlaudumme, olemme vain sopineet häiden ajankohdasta. Olemme vain todenneet, että haluamme olla toistemme kanssa loppuelämämme ja olemme myös molemmat sitä mieltä, että kihloissa olemme vasta kun mies on kosinut ja minä vastannut myöntävästi. Mies ei ole kysynyt missään vaiheessa minulta, että menisinkö hänen kanssaan naimisiin enkä minä häneltä.
En kohta ole enää ollenkaan varma, että suostunko edes miehen kosintaan jos hän ikinä aikoo kosia minua, on tässä jo sen verran kauan odoteltu... Huoh.
No ihan alkuun jötät kaiken hääsuunnittelun. Kun mies ottaa jonkun häihin liittyvän puheeksi, et sano yhtään mitään. Muutaman kerran jälkeen vastaat, että "eihän mua ole kosittukasn vielä, joten turhaa suunnitella". Muutaman kerran jälkeen voi viesti mennä perille...
Ymmärrän sinua ap. Meillä ei ollut mitään kosintaa. Vasta jälkeen päin se alkoi harmittamaan. Ja ihan vain siksi, kun tyttö kysyi jossain vaiheessa, että miten isi kosi sinua. No..hmm..no ei se kosinut ja muutenkaan mitään romantiikkaa ei ollut, eikä mitään tarinaa kerrottavana. Miehen mielestä sellainen oli typerää ja hän ei ymmärrä kuulemma sellaisia typeriä juttuja ja tyhjää sitä oli mitään kihlasormustakaan ostaa ja juhlia sellaista.
No naimisissa ollaan oltu vuosikymmeniä jo ja ei ole lapsenlapsillekaan mitään romanttista tarinaa kerrottavan. Miestäkin alkoi jossain vaiheessa harmittaa oma mustavalkoisuutensa, kun tajusi, että onhan ne ihan kivoja juttuja elämässä ja elämän ei aina tarvitsisi olla niin ankeaa ja harmaata ja asiallista.
Ilmankin on pärjätty ja menty eteen päin, mutta olisi se oikeasti ollut kiva sille tytölle kertoa palvomansa isän olleen nuorena romanttinen ja kosineen äitiä kauniisti.
No te olette jo päättäneet naimisiinmenosta, se on kihlauksen idea. Olette siis kihloissa.
Ihan sama miten tuo virallinen kosinta toteutuu, sen funktio on jo täyttynyt, turha operaatio siis minun mielestäni.
Jos kihloihin meno virallisen kaavan mukaan on sinulle tärkeää niin se olisi pitänyt ilmoitittaa miehelle ennen häösuunnitelmista sopimista jne. Nyt on myöhäistä.
Ja kun kysyin mieheltäni, että onko hän 100% varma sitoutumisestaan minuun ja että hän haluaa 100% varmasti olla loppuelämänsä kanssani, hän vastasi kyllä. En kuitenkaan enää jaksa uskoa tuota, vaikka hän niin kovasti niin väittääkin. Miksei hän voi sitten vain kosia? Enkä tosiaan kaipaa mitään yliromanttista ravintolaillallista tai hotellihuoneita, kalliita timanttisormuksia tai muuta hömppää, minulle riittäisi ihan niinkin pieni ele kuin ihan vaikka kotisohvalla kysyminen, että menenkö hänen kanssaan naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:33"]
vaikka kotisohvalla kysyminen, että menenkö hänen kanssaan naimisiin.
[/quote]No eikö se nyt ole jo selvää, kun olette sopineet menevänne naimisiin?
Älkää nyt menkö näin ilmiselvään provoon...
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:33"]Ja kun kysyin mieheltäni, että onko hän 100% varma sitoutumisestaan minuun ja että hän haluaa 100% varmasti olla loppuelämänsä kanssani, hän vastasi kyllä. En kuitenkaan enää jaksa uskoa tuota, vaikka hän niin kovasti niin väittääkin. Miksei hän voi sitten vain kosia? Enkä tosiaan kaipaa mitään yliromanttista ravintolaillallista tai hotellihuoneita, kalliita timanttisormuksia tai muuta hömppää, minulle riittäisi ihan niinkin pieni ele kuin ihan vaikka kotisohvalla kysyminen, että menenkö hänen kanssaan naimisiin.
[/quote]Joo... Sama juttu täällä. Mies puhuu naimisiinmenosta ja sanoo haluavansa viettää mun kanssa loppuelämänsä, muttei kuitenkaan kuulemma olla kihloissa, vaan haluaa vielä kosia... Naurettavaa musta, joko ollaan kihloissa tai ei. Ja kun ei kerran kihloissa olla, tulkitsen sen niin ettei mies ole asiasta oikeasti vielä varma. Saas nähdä, onko koskaan. Ei mulla tässä mitään hätää kyllä ole, nuoriakin ollaan vielä. Mutta pakkoko on aiheesta jauhaa, jos ei sen eteen mitään ole tekemässä. :D
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:33"]
vaikka kotisohvalla kysyminen, että menenkö hänen kanssaan naimisiin.
[/quote]No eikö se nyt ole jo selvää, kun olette sopineet menevänne naimisiin?
[/quote]
Näin. Miksi pitää kysyä, kun tietää jo vastauksen? :D Hieno elämä miehellä edessä!
No tehän olette jo sopineet kihlautuvanne. Olette sopineet jo hääajankohdankin suuripiirteisesti. Joten miehestä ehkä on typerää kysyä sama kysymys uudelleen?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 16:33"]
vaikka kotisohvalla kysyminen, että menenkö hänen kanssaan naimisiin.
[/quote]No eikö se nyt ole jo selvää, kun olette sopineet menevänne naimisiin?
[/quote]
Mutta haluaisin sen lopullisen varmistuksen naimisiinmenosta kuulla nimenomaan mieheltä kosinnan muodossa. Siinä samassa jäisi myös jokin muisto kerrottavaksi jälkipolvillemme...