Mitä mieltä puheenaiheiden rajoittamisesta parisuhteessa?

Ja tuntuu, että olen itse jotenkin ikävä ihminen kun tahtoisin vain puhua minua kiinnostavista aiheista. Kertoa mikä minua kiinnostaa. Olen alkanut miettiä, että jos minä en olekaan niin ikävä ihminen vaan mies vain jostain syystä yrittää muuttaa minua mieltymystensä mukaiseksi. Onko reilua? Kyllä tämä jo syö naista.

ap

Yrittää pomottaa ja määrätä kuka saa puhua mistäkin. Hän tietenkin saa vaahdota halutessaan ja määrätä siten toisten mielialoja. Suutu oikein kunnolla, kun tämä tapahtuu seuraavan kerran, ja nosta kissa pöydälle. Et voi kotona alkaa sensuroida itseäsi. Kuulostaa myös siltä että miehellä on itsesäätelyongelmua. Pitäisi opetella käsittelemään negatiivisia tunteita.

Oletko kauhuskenaarioiden vatvoja? Aina on tapahtumassa jotain kamalaa? Pessimisti ei pety tyyliä. Sellainen on ympäristölle äärettömän raskasta.

Minulla oli tuollainen ex mies. Nyt vasta vuosia jälkeenpäin olen ymmärtänyt mistä se johtui. Kun se narsistinen sika ei ollut niiden uutisten ja juttujen pääaihe, niin eihän mistään missä herra itse ei ole pääroolissa voi mitenkään keskustella! Oikeasti tyypillä oli tapana jopa huutaa vieraiden puheen päälle jos se kääntyi johonkin muuhun kuin häneen. Ja hänellä oli myös erikoinen tapa kääntää kaikki maailman asiat itseensä ja loukkaantua niistä. 

Suosittelen ap, että lähdet sivistämään itseäsi muualle. 

Olet niin turhautunut, että masentaa ja kyselet, onko se ok. No ei ole ok.

Täällä on hirveästi aloituksia, joissa kysellään lupaa omille tunteille. Olenko huono kun olen onneton miehen kanssa, joka sitä ja tätä? Ikään kuin olisi jokin pakko olla tyypin kanssa, jonka kanssa ei ole kivaa.

Ihmisellä on vain yksi elämä. Miksi jäädään suhteisiin, joissa ei voi elää kuten haluaa? Ei siihen ole mitään velvollisuutta. Jos on suhteessa jatkuvasti turhautunut ja masentunut, niin pitäisi panna ero vakavasti harkintaan.

3, en ole. Mies hermostuu ihan perus ajankohtaisten aiheiden ajattelusta, mikä on kantani niihin tai miten niitä hahmotan. Ei oikein sovi puhua mitä on lukenut nyt tai aiemmin, korkeintaan vastahakoisesti toteaa jotain "jaahas" tyylistä. Kaiken pitäisi perustua ja liittyä oleellisesti henkilökihtaiseen elämään, jotta siitä voisi keskustella.

Mun elämässänihän ei niin paljon ääneen ihmeteltävää olekaan ja olen melko sinut itseni kanssa. Mies taas yrittäjänä puhuu paljon, paljon työstään ja loputtomasti itsetutkiskelustaan ja ideoistaan. Ne ovat sellaisia vakioaiheita, parempia aiheita kai... mutta mikään mitä tapahtuu ulkomaailmassa ei kiinnosta.

Mielestäni monista uutisaiheista saa paljon huumoria ja kevennystäkin elämään ja niistä keskustelu ei ole muiden kanssa vaikeaa. Vain miehen kanssa. Tajusin vain eilen, luettuani aika ironisen uutisen, että en uskalla siitä mieheni kanssa puhua. Kun varovasti mainitsin pääpiirteitä siitä, mies painotti heti että ei halua kuulla. Ok...

että ehkä pitäisi minunkin pitää vähän puoliani tässä ettei tarvitsisi olla varpaillaan mitä lukee ja mistä puhuu? Miksi annan määräillä itseäni tällä tavalla? Sitä jäin miettimään, monen mielestä olisi ollut varmaan ihan jännnä juttu.

ap

Voiko sitä mitenkään muuttaa, jos pariskunnalla eivät kiinnostuksen kohteet ja puheenaiheet kohtaa. En usko. Riitaa siitä vain tulee, nyt ja jatkossa.

Ikävä tilanne ap:lle, kun hän ei voi jakaa itselle tärkeitä aiheita läheisimmän ihmisensä kanssa. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että toista ihmistä ei voi pakottaa puhumaan aiheista, joista hän ei halua puhua. Tai edes kuuntelemaan omaa puhumista aiheista, joista hän itse ei halua kuulla mitään. Aivan samalla tavalla sinunkaan ap ei ole mikään pakko puhua tai edes kuunnella miehesi puhetta aiheista, jotka eivät sinua kiinnosta tai jotka kuormittavat sinua liikaa. Sinä voit myös alkaa sanomaan hyvin hyvin painokkaasti puolisollesi, että et halua kuulla, jos hän vatvoo, vuodattaa, puhuu työstään ja loputtomasti itsetutkiskelustaan ja ideoistaan.

Huono merkki suhteessa, kun toinen "joutuu olla varpaillaan mitä lukee ja mistä puhuu".

Vierailija kirjoitti:

Voiko sitä mitenkään muuttaa, jos pariskunnalla eivät kiinnostuksen kohteet ja puheenaiheet kohtaa. En usko. Riitaa siitä vain tulee, nyt ja jatkossa.

Vaikea kysymys. En tiedä voiko omaa kiinnostustaan aidosti muuttaa, mutta kuulostaa hyvin raskaalta, että vain niistä itseään kiinnostavista asioista voi puhua.

Minusta parisuhteeseen kuuluu se, että ollaan puolin ja toisin kiinnostuneita toisesta, hänen elämästään ja ajatuksistaan. Vaikka kaikki asiat eivät olisi itselle ns. mielenkiintoisia.

Tuo miehesi negatiivisten puheenaiheiden välttely on erikoista. Onko kyse kiinnostuksesta vai siitä, että hänelle tulee ahdistus kaikesta negatiivisesta?

Itselleni on kyllä parisuhteessa äärimmäisen tärkeää, ettei tarvitse sensuroida itseään. En jäisi tuollaiseen suhteeseen, se olisi painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko sitä mitenkään muuttaa, jos pariskunnalla eivät kiinnostuksen kohteet ja puheenaiheet kohtaa. En usko. Riitaa siitä vain tulee, nyt ja jatkossa.

Vaikea kysymys. En tiedä voiko omaa kiinnostustaan aidosti muuttaa, mutta kuulostaa hyvin raskaalta, että vain niistä itseään kiinnostavista asioista voi puhua.

Minusta parisuhteeseen kuuluu se, että ollaan puolin ja toisin kiinnostuneita toisesta, hänen elämästään ja ajatuksistaan. Vaikka kaikki asiat eivät olisi itselle ns. mielenkiintoisia.

Tuo miehesi negatiivisten puheenaiheiden välttely on erikoista. Onko kyse kiinnostuksesta vai siitä, että hänelle tulee ahdistus kaikesta negatiivisesta?

Ps. Olen siis tuo jolle kommentoit, mutta huomasithan että viestissäni ei ollut lopussa merkintää ap, joten en ole keskustelun aloittaja.

On tervettä edes yrittää asettaa rajoja, jos niitä tarvitsee. Jos jonkun mieli ei kestä aihetta x niin tietysti pitääkin sanoa ettei halua siitä kuulla tai puhua. Ihan sama oletteko parisuhteessa, toisen rajoja pitää kunnioittaa.

Eri asia sit haluatko olla siinä suhteessa, onko kummallakaan riittävän hyvä olla.

Voisitko tukea häntä avun hankkisimisessa, jos oikeasti ei kestä kuulla maailman tapahtumista.

Meillä on vaikka kuinka paljon aiheita, joista saa sanoa ettei halua puhua tästä. Monet poliittiset aiheet ja pandemia on olleet sellaisia. Aiheet vaihtelee, samoin jaksaminen.

On ok rajoittaa itselleen haitallisia aiheita. Mulla tulee fyysisesti tosi huono olo kun puhutaan tietyistä taudeista tai verestä, alkaa ihan heikottaa. Olisi törkeää jos kumppani vaatisi että niistä pitää silti yhdessä puhua.

Ei miehen tarvitse olla kaikkea. Paras kaveri, terapeutti, vitseille nauraja, herkkä kuuntelija, sitä ja tätä. Saa se sanoa, jos joku aihe on liikaa.

Meillä taas toisin päin että minä olen tunteista ja tuntemuksista puhuja, mies seuraa uutisvirtaa (vähän liiankin) innokkaasti. Yhteentörmäyksiä siitä tulee. Olen sitä mieltä että normaaleja (hassu sana mutta en keksi muutakaan) puheenaiheita ei saisi kieltää, mutta niitä voi vaikka ajallisesti rajata. Ei paapateta aamusta iltaan parisuhteesta tai flow-tilasta mutta ei myöskään maailman politiikkaa tai osakemarkkinoita tuutin täydeltä. Opetellaan vielä, ehkä vuonna 2080 tulee valmista :)

Eikö hänen päänsä kestä uutisia tässä hullussa maailmassa? En ihmettele? Keikkuuko se jossakin burn outin rajoilla ja yrittää pitää itsensä kasassa kieltämällä negatiiviset asiat? Sit ei varmaan tee kovin hyvää kaataa sen niskaan kylmää totuutta ja lukea sille otsikoita, joutuu vielä lataamoon jos ei kestä.

Mulla taas tilanne, että naisystäväni kanssa ei voi puhua kuin tietyistä aiheista. Hän näkee asiat sellaisina kuin haluaisi niiden olevan ja suuttuu silmittömästi jos puhun asioista objektiivisesti. Kyllähän se sydänalassa aina pahalta tuntuu kun omia huolenaiheitakaan ei voi ottaa esille, ilman että toinen menettää täysin malttinsa.

Ja ei tuo sinunkaan asenne tee mitään hyvää suhteelle. Mies terapiaan käsittelemään ahdistusta. Ja sinä voisit opetella vähän kärsivällisyyttä ja empatiaa, niin et kokisi muiden ahdistusta vain jonain ärsytyksen aiheena tai henkisenä väkivaltana.

Lopulta kaikki ei vain suhteessa pärjää. Mies voi olla sellainen joka tarttee niin kontrolloidun ympäristön että siihen on vaikea toisen ihmisen mahtua.

Lyhytterapiaa 5 kertaa kokeiluun. Parin sadan panostus ja hän voi tehdä sen etänä. Eli matala kynnys, iso apu.

Mielenkiintoista kyllä miten eri lailla ihmiset tätä lähestyykään.

Onko aina ollut näin vai onko mies joskus ollut valmis keskustelemaan myös sinua kiinnostavista aiheista?