Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä puheenaiheiden rajoittamisesta parisuhteessa?
11.03.2022 |
Meillä on sellainen tilanne, ettei mies kestä ollenkaan ajankohtaisten tai missään mielessä negatiivisten aiheiden mainitsemistakaan. Lukiessani uutisia en voi edes kertoa mitä uutista luen. On aina loukkaantumassa ja uhriutumassa jos häntä tällaisilla aiheilla rasitan. Suuttuu myös esim. vanhemmilleen jos puhuvat aiheista, joita hän ei "kestä". On kuitenkin itse aikamoinen vatvoja ja vuodattaja, joten ei missään nimessä itse varo kuormittamasta muita megatiivisilla aiheilla tai ota sellaista koskaan huomioon. Tämä on tietysti vain yksi osa-alue suhteessa ja aika vähäpätöinenkin toisaalta... olen vain alkanut miettimään, että onko tällainen puheenaiheiden tyrannointi ihan henkistä väkivaltaa? Ei se ainakaan muiden oloa paranna. Lisäksi melko tylsää kun ei ihminen keksi itse parempaa keskustelunaihetta sitten sen sijaan. Olenko syystä turhautunut? Olen nimittäin välillä todella turhautunut niin, että masentaa. Onko ok?
Kommentit (32)
No näitä ikäviä asioita on nyt tullut uutisissa, ja meillä minä olen se, joka sanoo ettei halua kuulla. On ahdistavaa kun toinen raportoi pitkin päivää että nyt se puuttini uhkaa ydinaseella ja nyt se puuttini listaa suomen viholliseksi ja nyt se tekee sitä ja tätä. En varsinaisestin työnnä päätäni pensaaseen, mutta jatkuva informaatiotulva tekee tosi ahdistuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan vähän riippuu. Jos nyt joka päivä olet neljästi kertomassa Ukrainan sodan tapahtumista niin kyllä siinä kuormittuu.
Minä puhun niistä aiheista kuin haluan ja katson tarpeelliseksi. Mikäli tarkoituksenani ei ole tahallisesti loukata, vaimon on vain siedettävä tai sitten saa luvan muuttaa muualle.
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun niistä aiheista kuin haluan ja katson tarpeelliseksi. Mikäli tarkoituksenani ei ole tahallisesti loukata, vaimon on vain siedettävä tai sitten saa luvan muuttaa muualle.
No kun sen noin sanoo niin kyllähän se kuulostaa tosi itsekkäältä ja tökeröltä käytökseltä. Pitäisi omalle kumppanille antaa vähän tilaa ja molempien joustaa, eikä heti näyttää ovea jos kaikki ei mene kuten minulle on mukavinta.
Joku kysyi olisiko mies aivan burn outin partaalla eikä siksi kestä turhaa kuormitusta. Välillä on kieltämättä ollut, mutta tällä hetkellä mies voi hyvin ja työn suhteen menee erittäin hyvin. Voi kuitenkin olla että on aiempien jaksamisongelmien vuoksi yhä hyvin tarkka omista rajoistaan. Suhteen alussa mitään tällaisia keskustelunaiheiden rajoittamisia ei ollut vaan oleminen oli aivan luontevaa. Nämä kiellot ovat tulleet voimaan vähitellen vuosien aikana.
En itsekään pysty lukemaan kaikista kamalimpia uutisia tai menetän yöuneni, muutamia kertoja vuodessa saatan sen virheen tehdä ja kärsin seuraukset aivan yksinäni. Miehelle liikaa voi olla esimerkiksi ihan elokuva-arvostelu, hyvä tai huono. En siis itsekään yritä avata ajankohtaiskeskusteluja esimerkiksi ukrainasta tai pommituksista tai natosta tms... Mielestäni on tietysti ihan ymmärrettävää, ettei monikaan kaikkia maailman huolia tahdo kuulla. Mutta kun enää mistään ei voi puhua, ei hauskassakaan mielessä.
Itse vain koen tilanteen hyvin tukahduttavana kun mistään kodin ja henkilökohtaisen elämän ulkopuolisesta ei ole enää puhetta. Meillä ei vain oikein ole enää puhuttavaa sillä pidämme kyllä samankaltaisista asioista, mutta emme täsmälleen samoista asioista. Emme esimerkiksi harrasta liikuntaa täsmälleen samoin ja samoilla periaatteilla. Emme soita samoja soittimia tai kuuntele samaa musiikkia. Mies tuntuu voivan keskustella vain aiheista, joiden erityisasiantuntija hän on itse. Työstään, omasta mielestään.. Kertailee melko neuroottisesti tavoitteitaan ym, mitkä toki kiinnostavat, mutta juttu ei voi luistaa niinkuin ilman tällaisia kieltoja. Muita aiheita mies kun ei kommentoi eikä tahdo ajatellakaan.
Mieheni on parhaimmillaan kyllä hauska ja mukava, naurammekin yhdessä ainakin aika usein. Minua vain masentaa jo tämä sensurointi, kuten osuvasti kuvattiin. Paranisiko se sitten puhumalla vähitellen? Sanon vaan, ettei ole enää ihan kohtuullista muita kohtaan seota kaikista keskusteluista? Eihän ole sille itselleenkään hyväksi pitää joka asiaa uhkana mielenterveydelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista viisaista vastauksista huolimatta minulle tuli myös mieleen, että jotkut ihmiset kieltävät uutiset kokiessaan hallitsemattomuuden tunteita. Jos miehelläsi on muutenkin ollut burn outiin viittaavia oireita ilman, että niitä on hoidettu, niin vaikuttaisi miten miehesi on melkoisella väsymisen tiellä itsensä kanssa. Kellepä muulle hän parkuisi kuin sinulle?
Mielestäni voit puhua uutisista, mutta et kerro miten niistä puhut ja kuinka usein? Ja onko sinulla samanlainen tapa kuin mieheni suvussa, että luetaan hiljaisuuden vallassa uutisia ja välillä vingahdetaan mielipiteitä siitä mitä he lukevat. Kuulija ei edes kunnolla tiedä, millaisesta uutisesta on kyse.
Mielestäni en lue uutisia mitenkään omituisesti. Yleensä yritän sanoa, että luin tai luen tällaista mielenkiintoista juttua/artikkelia/kolumnia ja (jos mies ei ala varoitella, ettei hän halua kuulla siitä) sanon mistä aiheesta. Ja voin yritä referoida artikkelia tai osaa siitä, tahtoisin vaihtaa ajatuksia, mitä tulee mieleen. Nyt on mennyt jo oikeastaan useampi vuosi kun en ole voinut mistään uutisista tai muutenkaan muuta kuin elämäämme suoraan koskevista asioista puhua koska mies hermostuisi ja hermostuu. En yleensä yritä puhua niistä, eilen ajattelin että juttu oli sen verran hauska, että yritin... puheenaiheemme alkavat olla vähän tylsiä.
Mutta tuo burn out on kyllä ihan mahdollinen. Mies ei vieläkään mielestäni tarpeeksi hyvin palaudu työstä ja tekee ylimääräistä työtä vapaallakin liian usein. Nukkumaan mennessä viimeisenä puhuu työasioista. Tosin nyt kyllä hekotteli, että hän tykkää työstään ja kaikki on hyvin. Ja kyllähän hänellä kyllä ihan kivasti menee, pitää työstä joka sujuu loistavasti, jaksaa harrastaa ja lasten kanssa ehtii viettää aika paljon aikaa. Hänellä asiat hyvin.
No, koitinpa tuota ottaa puheeksi. Sanoin, että olisi vähän asiaa. Että minunkin hyvinvointiani on alkanut haitata, ettei kotona voi keskustella kuin hänen hyväksymistään aiheista. Oikeastaan muuta en saanut sanotuksi kun mies alkoi toistella, että hänhän on siitä samaa mieltä ja ymmärtää. Alkoi litanioida työasioita, joita hänen pitää/haluaa tehdä tällä ja ensi viikolla ja miksi (oli jo aiemmin kertonut). Sitten syytti, että minun sekavan valitukseni takia (aivan kuten kuvasin yllä) häneltä meni puoli tuntia pidempään (katsoi kellosta) päästä lähtemään töihin (ei ole pakko) ja sen takia huomiselle jää enemmän työtä, mihin minä en siihenkään ole sitten tyytyväinen (enpä uskalla asiasta valittaakaan) vaikka en tue tarpeeksi (miehellä tapana vannottaa tukea eri työvaiheille, jotta voi vedota kaikessa luvanneeni epämääräisesti tukea), pam! Ovi kiinni, lähti.
Jo tuli vähän sellainen olo, että jos vain hänellä on järkevää sanottavaa niin pitäkään itse seuraa itselleen.
Sieltä autosta se kuitenkin soitti tulevansa takaisin kotiin ja olevansa pahoillaan, että mitä asiaa mulla oliskaan ollut. Että jos se olis sitä burnuttia tai jotain sellaista kuitenin? Että ei muista asioita (kertailee) eikä pysty keskittymään, huonohermoinen, että muut joutuu olemaan varpaillaan? Onneksi osaa sentään pyytää anteeksi, pakotan lääkäriin.
Kiitos hyvistä vastauksista, keskustelu on oikeasti hyödyllistä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla on ehkä yksi tuon tyylinen. Ei varmaan ole tottunut puhumaan aiheista aikuisten ihmisten kanssa. Toisaalta kokee perehtyneensä opiskeluun vaikka ei ole vuosiin mitään tutkinut. Aivot kohmeessa.
Rajoittunutta, en seurustelisi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni en lue uutisia mitenkään omituisesti. Yleensä yritän sanoa, että luin tai luen tällaista mielenkiintoista juttua/artikkelia/kolumnia ja (jos mies ei ala varoitella, ettei hän halua kuulla siitä) sanon mistä aiheesta. Ja voin yritä referoida artikkelia tai osaa siitä, tahtoisin vaihtaa ajatuksia, mitä tulee mieleen. Nyt on mennyt jo oikeastaan useampi vuosi kun en ole voinut mistään uutisista tai muutenkaan muuta kuin elämäämme suoraan koskevista asioista puhua koska mies hermostuisi ja hermostuu. En yleensä yritä puhua niistä, eilen ajattelin että juttu oli sen verran hauska, että yritin... puheenaiheemme alkavat olla vähän tylsiä.
Mutta tuo burn out on kyllä ihan mahdollinen. Mies ei vieläkään mielestäni tarpeeksi hyvin palaudu työstä ja tekee ylimääräistä työtä vapaallakin liian usein. Nukkumaan mennessä viimeisenä puhuu työasioista. Tosin nyt kyllä hekotteli, että hän tykkää työstään ja kaikki on hyvin. Ja kyllähän hänellä kyllä ihan kivasti menee, pitää työstä joka sujuu loistavasti, jaksaa harrastaa ja lasten kanssa ehtii viettää aika paljon aikaa. Hänellä asiat hyvin.
No, koitinpa tuota ottaa puheeksi. Sanoin, että olisi vähän asiaa. Että minunkin hyvinvointiani on alkanut haitata, ettei kotona voi keskustella kuin hänen hyväksymistään aiheista. Oikeastaan muuta en saanut sanotuksi kun mies alkoi toistella, että hänhän on siitä samaa mieltä ja ymmärtää. Alkoi litanioida työasioita, joita hänen pitää/haluaa tehdä tällä ja ensi viikolla ja miksi (oli jo aiemmin kertonut). Sitten syytti, että minun sekavan valitukseni takia (aivan kuten kuvasin yllä) häneltä meni puoli tuntia pidempään (katsoi kellosta) päästä lähtemään töihin (ei ole pakko) ja sen takia huomiselle jää enemmän työtä, mihin minä en siihenkään ole sitten tyytyväinen (enpä uskalla asiasta valittaakaan) vaikka en tue tarpeeksi (miehellä tapana vannottaa tukea eri työvaiheille, jotta voi vedota kaikessa luvanneeni epämääräisesti tukea), pam! Ovi kiinni, lähti.
Jo tuli vähän sellainen olo, että jos vain hänellä on järkevää sanottavaa niin pitäkään itse seuraa itselleen.
Sieltä autosta se kuitenkin soitti tulevansa takaisin kotiin ja olevansa pahoillaan, että mitä asiaa mulla oliskaan ollut. Että jos se olis sitä burnuttia tai jotain sellaista kuitenin? Että ei muista asioita (kertailee) eikä pysty keskittymään, huonohermoinen, että muut joutuu olemaan varpaillaan? Onneksi osaa sentään pyytää anteeksi, pakotan lääkäriin.
Kiitos hyvistä vastauksista, keskustelu on oikeasti hyödyllistä!
ap
Mitä järkeä oli aloittaa keskustelua aamulla? Miksi kääntyi takaisin kotiin? Häh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono merkki suhteessa, kun toinen "joutuu olla varpaillaan mitä lukee ja mistä puhuu".
Tämä, itse eronnut ja mies teki tätä loppuaikoina että hän ei halunnut kuulla tästä tai tuosta aiheesta. Todella painostavaa, henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni en lue uutisia mitenkään omituisesti. Yleensä yritän sanoa, että luin tai luen tällaista mielenkiintoista juttua/artikkelia/kolumnia ja (jos mies ei ala varoitella, ettei hän halua kuulla siitä) sanon mistä aiheesta. Ja voin yritä referoida artikkelia tai osaa siitä, tahtoisin vaihtaa ajatuksia, mitä tulee mieleen. Nyt on mennyt jo oikeastaan useampi vuosi kun en ole voinut mistään uutisista tai muutenkaan muuta kuin elämäämme suoraan koskevista asioista puhua koska mies hermostuisi ja hermostuu. En yleensä yritä puhua niistä, eilen ajattelin että juttu oli sen verran hauska, että yritin... puheenaiheemme alkavat olla vähän tylsiä.
Mutta tuo burn out on kyllä ihan mahdollinen. Mies ei vieläkään mielestäni tarpeeksi hyvin palaudu työstä ja tekee ylimääräistä työtä vapaallakin liian usein. Nukkumaan mennessä viimeisenä puhuu työasioista. Tosin nyt kyllä hekotteli, että hän tykkää työstään ja kaikki on hyvin. Ja kyllähän hänellä kyllä ihan kivasti menee, pitää työstä joka sujuu loistavasti, jaksaa harrastaa ja lasten kanssa ehtii viettää aika paljon aikaa. Hänellä asiat hyvin.
No, koitinpa tuota ottaa puheeksi. Sanoin, että olisi vähän asiaa. Että minunkin hyvinvointiani on alkanut haitata, ettei kotona voi keskustella kuin hänen hyväksymistään aiheista. Oikeastaan muuta en saanut sanotuksi kun mies alkoi toistella, että hänhän on siitä samaa mieltä ja ymmärtää. Alkoi litanioida työasioita, joita hänen pitää/haluaa tehdä tällä ja ensi viikolla ja miksi (oli jo aiemmin kertonut). Sitten syytti, että minun sekavan valitukseni takia (aivan kuten kuvasin yllä) häneltä meni puoli tuntia pidempään (katsoi kellosta) päästä lähtemään töihin (ei ole pakko) ja sen takia huomiselle jää enemmän työtä, mihin minä en siihenkään ole sitten tyytyväinen (enpä uskalla asiasta valittaakaan) vaikka en tue tarpeeksi (miehellä tapana vannottaa tukea eri työvaiheille, jotta voi vedota kaikessa luvanneeni epämääräisesti tukea), pam! Ovi kiinni, lähti.
Jo tuli vähän sellainen olo, että jos vain hänellä on järkevää sanottavaa niin pitäkään itse seuraa itselleen.
Sieltä autosta se kuitenkin soitti tulevansa takaisin kotiin ja olevansa pahoillaan, että mitä asiaa mulla oliskaan ollut. Että jos se olis sitä burnuttia tai jotain sellaista kuitenin? Että ei muista asioita (kertailee) eikä pysty keskittymään, huonohermoinen, että muut joutuu olemaan varpaillaan? Onneksi osaa sentään pyytää anteeksi, pakotan lääkäriin.
Kiitos hyvistä vastauksista, keskustelu on oikeasti hyödyllistä!
ap
Mitä järkeä oli aloittaa keskustelua aamulla? Miksi kääntyi takaisin kotiin? Häh
Yritin sanoa tuosta nyt illalla kun oli jo tullut töistä ja ollut kotona ainakin pari tuntia. Ärsyyntyi, suuttui ja lähti sitten takaisin töihin, mutta kääntyikin takaisin kotiin. Tekee nyt töitä läppärillä makkarissa eikä saa häiritä (=pitää tukea)...
Aivot eivät sillä ole sinänsä kohmeessa vaan työnkuvansa on hyvin monipuolista ja paljon uutta/muutoksessa koko ajan.
Ei taas niin hyvältä näytä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Tai paremminkin, onko mies avoin keskustelemaan sinua kiinnostavista asioista, jotka eivät ole negatiivisia? Aloituksessa kerrot nimenomaan negatiivisista aiheista ja uutisista (kuolemaa, nälkää, sotaa?). Eli onko kyse siitä ettei hän suostu puhumaan sinulle tärkeistä asioista mistään, vai ettei kestä negatiivisia asioita?