Raskaus tekee naisen erittäin onnelliseksi. Oikein hehkuu se tietynlainen kauneus ja tyytyväisyys.

Vierailija kirjoitti:

ja miehen yhtä epäonnelliseksi eli tasapaino säilyy

"Epäonnellinen" 🤔

Minä olen hehkunut kaikki raskauteni. Hormonit sen on tehneet. Lapset ovat olleet super toivottuja. Mutta oloni on ollut aivan hirveä, olen kärsinyt raskauspahoinvoinnista läpi kaikkien raskauksien, raskausdiabeteksestä, raskaushepatoosista, kovista liitoskivuista jne. Hehku ei siis ole tullut uskomattomasta onnentunteesta vaan jostakin hormonicocktailista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevalla äidillä priorioteetit kohdallaan, kun tärkeintä on oma onnellisuus ja "kauneus". 

P a s k a n väliä sillä että jälkeläinen syntyy sotivaan ja pandemian riivaamaan maailmaan, jota uhkaa ilmasto-, ruoka-, vesi- ja pakolaiskriisi. 

Toivottavasti äippä hehkuu tuota itsekkyyden tuomaa kauneutta kun lapsi kohtaa elämän onnettomuudet, sairaudet, sydänsurut, menetykset. 

Pääasia että äiti hehkuu tyytyväisyyttä.

Kautta aikojen on ollut sotia, pandemioita ja muita kamaluuksia. Elämä jatkuu ja lapset tuovat sitä jatkumoa.

Niin, onhan se eräänlainen julmuuden noidankehä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevalla äidillä priorioteetit kohdallaan, kun tärkeintä on oma onnellisuus ja "kauneus". 

P a s k a n väliä sillä että jälkeläinen syntyy sotivaan ja pandemian riivaamaan maailmaan, jota uhkaa ilmasto-, ruoka-, vesi- ja pakolaiskriisi. 

Toivottavasti äippä hehkuu tuota itsekkyyden tuomaa kauneutta kun lapsi kohtaa elämän onnettomuudet, sairaudet, sydänsurut, menetykset. 

Pääasia että äiti hehkuu tyytyväisyyttä.

Kautta aikojen on ollut sotia, pandemioita ja muita kamaluuksia. Elämä jatkuu ja lapset tuovat sitä jatkumoa.

Niin, onhan se eräänlainen julmuuden noidankehä. 

Valivali. Kaikki huonosti ja naama nurinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevalla äidillä priorioteetit kohdallaan, kun tärkeintä on oma onnellisuus ja "kauneus". 

P a s k a n väliä sillä että jälkeläinen syntyy sotivaan ja pandemian riivaamaan maailmaan, jota uhkaa ilmasto-, ruoka-, vesi- ja pakolaiskriisi. 

Toivottavasti äippä hehkuu tuota itsekkyyden tuomaa kauneutta kun lapsi kohtaa elämän onnettomuudet, sairaudet, sydänsurut, menetykset. 

Pääasia että äiti hehkuu tyytyväisyyttä.

Kautta aikojen on ollut sotia, pandemioita ja muita kamaluuksia. Elämä jatkuu ja lapset tuovat sitä jatkumoa.

Niin, onhan se eräänlainen julmuuden noidankehä. 

Tee sinä sellainen palvelus koko ihmiskunnalle ettet lisäänny, kiitos.

Ei pidä paikkaansa. Raskaaksi tullaan, kun jätetään ehkäisy pois, ja sitten tehdään hulluna töitä koko raskausaika. Ei siinä itse raskautta ehdi miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevalla äidillä priorioteetit kohdallaan, kun tärkeintä on oma onnellisuus ja "kauneus". 

P a s k a n väliä sillä että jälkeläinen syntyy sotivaan ja pandemian riivaamaan maailmaan, jota uhkaa ilmasto-, ruoka-, vesi- ja pakolaiskriisi. 

Toivottavasti äippä hehkuu tuota itsekkyyden tuomaa kauneutta kun lapsi kohtaa elämän onnettomuudet, sairaudet, sydänsurut, menetykset. 

Pääasia että äiti hehkuu tyytyväisyyttä.

Kautta aikojen on ollut sotia, pandemioita ja muita kamaluuksia. Elämä jatkuu ja lapset tuovat sitä jatkumoa.

Niin, onhan se eräänlainen julmuuden noidankehä. 

Tee sinä sellainen palvelus koko ihmiskunnalle ettet lisäänny, kiitos.

Auts, menipä sulla tunteisiin! :D

Taidat olla juuri tuon kuvatun kaltainen itsekkästi lisääntyvä :D 

Teitkö lapset itsellesi tuomaan sisältöä tyhjään elämääsi, vai ihan vanhuuden turvaksi, vaiko laastariksi huonoon avioliittoon?

Vai mikä oli se epäitsekäs syy, joka hyödyttää nimenomaan sitä syntyvää?

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Rv 39+2, koko raskauden ajan huonosti nukutut yöt jotka pahentuneet nyt lopussa. Järkyttävä nesteturvotus joka puolella kroppaa. Valtava maha, joka on tiellä ja osuu milloin työtasoon ja milloin pöydän kulmaan. Karmea lonkkakipu, joka estää liikunnan harrastamisen ja joka askeleella tuntuu kuin puukolla iskettäis. Jatkuva pissalla ramppaaminen yötä päivää. Närästys. Kipeät ja puutuneet kädet turvotuksen aiheuttamien pinteiden takia.

Kyllä tästä on hehku kaukana ja ainokaiseksi jää tämä syntyvä lapsi.

Rv36 ja risat ja samat vaivat, mutta lonkka vaivaa vain satunnaisesti ja pieni määrä liikuntaa auttaa. Liian pitkä seisominen, liian pitkä istuminen ja liian pitkät lenkit taas pahentaa.

Ekassa raskaudessa oli myös vaivoja, mutta silloin kyllä hehkuin ja olin onnellinen. Nyt tuntuu siltä, että olen ollut onneton koko raskauden - en pelkästään raskauden takia, vaan sen takia, että vaikka on ollut vaikeampaa kuin viimeksi, apua ei saa sitä vähääkään (puolisolta). Mies vaan haukkuu ärsyttäväksi, kun valitan, että on raskasta, mutta kun kotona on reilu 1-vuotias, niin sitähän se on - vaikka ei edes olisi raskaana. Nämä kaksi yhdessä + aiempaa vaikeampi raskaus, niin vaikea on kyllä elämästä iloa löytää.

Lisätään vielä insuliinihoitoinen (raskaus-)diabetes ja verenohennuslääkitys, raudanpuute, esikoisen yöimetykset, viikkoihin nähden liian iso sikiö... Todella oikein hehkun. Onneksi on muutaman viikon päästä ohi ja sitten toivotaan, ettei aika ihan heti kultaa muistoja, ettei vahingossakaan erehdy moneen vuoteen kolmatta ulos päkertämään, jos koskaan. Ei ainakaan tuon miehen kanssa ennen kuin ryhdistäytyy sen sijaan, että heittäytyy vielä laiskemmaksi.

Joo, joku varmaan sanoo, että pitikö tehdä toinen tuollaisen miehen kanssa ja vielä noin pienellä ikäerolla. Enpä voinut tietää, että aiemmin osallistuva isä laiskistuisi ja jättäisi auttamatta sitä vähääkään, mitä aiemmin, vaikka apua tarvitsisi tuplat enemmän. Jotenkin isi vain jumahti siihen ajatukseen, että lapsi (esikoinen) on aina yhtä helppo kuin ekat 4kk kun vain nukkui, söi, istui ja ihmetteli.

Olen tyytyväinen vasta kun lapsi on syntynyt. Siihen asti tämä aika on huolestuttavaa, kun miettii onko kaikki kunnossa, täytyisi liikelaskentoja tehdä jne.

En nauti yhtään tästä.

Just just

Tämmöstä propagandaa tällä kertaa

Ei tule mieleenkään vertailla muihin. 😀

Tavallaan totta ainakin minun kohdallani. Mulla oli jotkut hormonit kohillaan aina joka kerran raskaana ollessani. Olo oli seesteinen, tyytyväinen, rauhallinen ja onnellinen. En kantanut huolta tulevaisuudesta.

Normaalisti aina ahdistaa, stressaa, väsyttää, vtuttaa - jopa masentaa.

Luulen, että hormoneilla on naisen yleiseen olotilaan todella suuri vaikutus!

Tuon huomasi, kun etsi sopivia ehkäisypillereitä. Eräät e-pillerit tekivät minusta itkevän raunion, toiset aggressiivisen tappelunhakijan, kolmannet sai miettimään kaiken lopettamista oman käden kautta. Kuin ihmeen kaupalla olo aina muuttui kuin taikaiskusta, kun jätin pillerit pois/vaihdoin merkkiä.

Mitkähän hormonit ovat raskausaikana voimakkaimmillaan? Meinaan että saiskohan noita ostettua apteekista? Olisi ihanaa olla taas rauhallisen onnellinen ja säteilevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevalla äidillä priorioteetit kohdallaan, kun tärkeintä on oma onnellisuus ja "kauneus". 

P a s k a n väliä sillä että jälkeläinen syntyy sotivaan ja pandemian riivaamaan maailmaan, jota uhkaa ilmasto-, ruoka-, vesi- ja pakolaiskriisi. 

Toivottavasti äippä hehkuu tuota itsekkyyden tuomaa kauneutta kun lapsi kohtaa elämän onnettomuudet, sairaudet, sydänsurut, menetykset. 

Pääasia että äiti hehkuu tyytyväisyyttä.

Kautta aikojen on ollut sotia, pandemioita ja muita kamaluuksia. Elämä jatkuu ja lapset tuovat sitä jatkumoa.

Niin, onhan se eräänlainen julmuuden noidankehä. 

Tee sinä sellainen palvelus koko ihmiskunnalle ettet lisäänny, kiitos.

Auts, menipä sulla tunteisiin! :D

Taidat olla juuri tuon kuvatun kaltainen itsekkästi lisääntyvä :D 

Teitkö lapset itsellesi tuomaan sisältöä tyhjään elämääsi, vai ihan vanhuuden turvaksi, vaiko laastariksi huonoon avioliittoon?

Vai mikä oli se epäitsekäs syy, joka hyödyttää nimenomaan sitä syntyvää?

-eri-

Ohis: olet aika katkera ihminen. Joko sinulla oli karmeat vanhemmat tai olet jäänyt ikisinkuksi vailla mahdollisuutta omaan lapseen. Ihan hyvä, jos et lisäänny noilla spekseillä. Jää pari mielenterveystapausta vähemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mikäli raskaus on toivottu.

Oli toivottu mutta silti en nauttinut ja hehkunut onnea liitoskipujen, kramppien, harjoitussupistusten, hengitysvaikeuksien, jalkojen turvotuksen, unettomuuden, selkäkipujen yms kanssa. Raskaus oli elämäni kivuliainta ja kurjinta aikaa.

Raskauden jälkeen enemmän kipua tuotti jälkisupistukset ja jatkuva litrojen verinen vuoto mutta sitä ei sentään kestänyt kuukausia. Osa noista synnytystä edeltäneistä vaivoista jatkui yhä synnytyksen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Rv 39+2, koko raskauden ajan huonosti nukutut yöt jotka pahentuneet nyt lopussa. Järkyttävä nesteturvotus joka puolella kroppaa. Valtava maha, joka on tiellä ja osuu milloin työtasoon ja milloin pöydän kulmaan. Karmea lonkkakipu, joka estää liikunnan harrastamisen ja joka askeleella tuntuu kuin puukolla iskettäis. Jatkuva pissalla ramppaaminen yötä päivää. Närästys. Kipeät ja puutuneet kädet turvotuksen aiheuttamien pinteiden takia.

Kyllä tästä on hehku kaukana ja ainokaiseksi jää tämä syntyvä lapsi.

Ikä!?

Lapset on edullisinta fysiologisesti tehdä noin 19-27-vuotiaana. Sen jälkeen ihminen todella vanhenee…

Raskaus oli elämäni paskinta aikaa. Se järkyttävä pahoinvointi ja kuvotus, tukaluus ja vitutus oli sanoinkuvaamatonta.

Onneksi lapsi on maailman ihanin ja rakkain.

Jos näkisitte etukäteen 15 vuoden päästä pahimman teiniangstit, riitelyt, yhteenotot, niin ette välttämättä niin niistä mukuloista innostuisi. Vastuu alkaa syntymästä ja kestää vuoteen 2040. Onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rv 39+2, koko raskauden ajan huonosti nukutut yöt jotka pahentuneet nyt lopussa. Järkyttävä nesteturvotus joka puolella kroppaa. Valtava maha, joka on tiellä ja osuu milloin työtasoon ja milloin pöydän kulmaan. Karmea lonkkakipu, joka estää liikunnan harrastamisen ja joka askeleella tuntuu kuin puukolla iskettäis. Jatkuva pissalla ramppaaminen yötä päivää. Närästys. Kipeät ja puutuneet kädet turvotuksen aiheuttamien pinteiden takia.

Kyllä tästä on hehku kaukana ja ainokaiseksi jää tämä syntyvä lapsi.

Ikä!?

Lapset on edullisinta fysiologisesti tehdä noin 19-27-vuotiaana. Sen jälkeen ihminen todella vanhenee…

Ei ikä suojannut edellisen kirjoittamilta vaivoilta ja monilta muita siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Raskaus oli elämäni paskinta aikaa. Se järkyttävä pahoinvointi ja kuvotus, tukaluus ja vitutus oli sanoinkuvaamatonta.

Onneksi lapsi on maailman ihanin ja rakkain.

Lisään vielä tuohon edelliseen, että suoraan sanottuna vtutti se, kuinka kaikki lässytti minulle kuin vapaamieliselle. Ihan kuin olisin raskauden aikana menettänyt kaiken uskottavuuteni ja järkeni. Olin kylläkin ihan sama ihminen kuin ennen raskauttakin.