Mikä vaivaa ihmistä joka sopii tapaamisia

Ymmärsinkö oikein että sinä et halua lähteä sovitulle tapaamiselle?

Kyllä, ihan itse niitö sovin kun olisi kiva nähdä kavereita mutta kun se päivä on käsillä niin tekisi mieli perua

Sama ongelma. Innoissani sovin kaikkea, mutta sitten kun on aika, niin tuntuu jo valmiiksi väsyneeltä, eikä huvitakaan lähteä.

Tosi veemäinen toimintatapa ja itsekäs. Se toinen olisi voinut suunnitella vaikka mitä hauskaa muiden kanssa, jos olis tiennyt että toinen tekee (taas) oharit. Sitten menee se ilta katkerana jossain sohvan nurkassa kun kukaan ei lähde minnekään ku on jo muuta... Ja lupaa itselleen, ettei enää ikinä, ikinä sovi tuon petturin kanssa mitään.

Anteeks. Mut on näitä vähän liikaa lähipiirissä...

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:59"]

Tosi veemäinen toimintatapa ja itsekäs. Se toinen olisi voinut suunnitella vaikka mitä hauskaa muiden kanssa, jos olis tiennyt että toinen tekee (taas) oharit. Sitten menee se ilta katkerana jossain sohvan nurkassa kun kukaan ei lähde minnekään ku on jo muuta... Ja lupaa itselleen, ettei enää ikinä, ikinä sovi tuon petturin kanssa mitään.

Anteeks. Mut on näitä vähän liikaa lähipiirissä...

[/quote]

Ja yläpeukutin vahingossa ap:lle, kun luulin et on mun kohtalotoveri. Sitten luin vasta tarkemmin...mur, ap.

Tein ennen samaa. Olen introvertti ja viihdyn hyvin yksinkin, toki haluan myös nähdä ystäviä, en ole mikään erakko. Jotenkin jännitin etukäteen ystävienkin tapaamisia ja ne myös vievät paljon energiaa tämmöiseltä introvertiltä. Nykyään sovin tapaamisia sen mukaan mikä olo on, jos tuntuu että tulee liikaa tapahtumia niin kieltäydyn joistain. Ajattelen myös niin että vaikka ajatus toisten näkemisestä ensinahdistaisikin, aina on kuitenkin ollut mukava nähdä ja jutella.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:59"]

Tosi veemäinen toimintatapa ja itsekäs. Se toinen olisi voinut suunnitella vaikka mitä hauskaa muiden kanssa, jos olis tiennyt että toinen tekee (taas) oharit. Sitten menee se ilta katkerana jossain sohvan nurkassa kun kukaan ei lähde minnekään ku on jo muuta... Ja lupaa itselleen, ettei enää ikinä, ikinä sovi tuon petturin kanssa mitään.

Anteeks. Mut on näitä vähän liikaa lähipiirissä...

[/quote]

Joo'o. Mä en ainakaan sanonut, että perun niitä menoja kuitenkaan. 

-4-

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:59"]

Tosi veemäinen toimintatapa ja itsekäs. Se toinen olisi voinut suunnitella vaikka mitä hauskaa muiden kanssa, jos olis tiennyt että toinen tekee (taas) oharit. Sitten menee se ilta katkerana jossain sohvan nurkassa kun kukaan ei lähde minnekään ku on jo muuta... Ja lupaa itselleen, ettei enää ikinä, ikinä sovi tuon petturin kanssa mitään.

Anteeks. Mut on näitä vähän liikaa lähipiirissä...

[/quote]

Ap tässä, mä harvemmin perun noita tapaamisia ja yleensä aina on sitten tosi kivaa tavata kaveria, mutta mistä tää ahdistus tulee, mikä iskee monesti jo edellispäivänä kun huomaa että huomenna pitäis mennä kaveria tapaamaan? Ja työhommathan on pakko hoitaa mutta ne palaverit ahdistaa ja ärsyttää

Mulla on sama ongelma... Aina mietin, että pitäis nähdä ihmisiä enemmän, ja sitten kun sovittu tapaaminen lähestyy, niin tekee tosiaan mieli perua. Harmittaa tällainen. En tiedä onko se vaan introverttiyttä vai mitä lie.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:59"]

Tosi veemäinen toimintatapa ja itsekäs. Se toinen olisi voinut suunnitella vaikka mitä hauskaa muiden kanssa, jos olis tiennyt että toinen tekee (taas) oharit. Sitten menee se ilta katkerana jossain sohvan nurkassa kun kukaan ei lähde minnekään ku on jo muuta... Ja lupaa itselleen, ettei enää ikinä, ikinä sovi tuon petturin kanssa mitään.

Anteeks. Mut on näitä vähän liikaa lähipiirissä...

[/quote]

Ap tässä, mä harvemmin perun noita tapaamisia ja yleensä aina on sitten tosi kivaa tavata kaveria, mutta mistä tää ahdistus tulee, mikä iskee monesti jo edellispäivänä kun huomaa että huomenna pitäis mennä kaveria tapaamaan? Ja työhommathan on pakko hoitaa mutta ne palaverit ahdistaa ja ärsyttää

[/quote]

No oletko muutenkin herkkä ahdistumaan asioista? Onko sun vanhemmat ehkä opettanut tuollaisen mallin, et stressataan tapaamisista? Tai ehkä se on jotain kontrollin menetystä, kun pitää olla jossain tiettyyn aikaan.... Emt. Kyllä mulla itselläkin on lievänä jotain tuon tyyppistä ja siksi en sovikaan ellen ole varma että.menen paikalle. Mulle ainakin aikataulut ja niiden sitovuus on jotenkin ahdistavaa.

Samaa vikaa ja oon yhdistänyt nimenomaan introverttiyteen. Koska yleensä, niin mukava kuin niitä ystäviä onkin kuitenkin tavata, niin se vie enemmän voimia, kuin antaa. Tästä syystä olen yksinkertaisesti vähentänyt tapaamisia. Perunut en ole siis juuri koskaan aiemminkaan, mutta kun aina iski tuo "äääää mä en halua enkä jaksa mennä!" (ja oikeastaan nimenomaan se lähteminen ahdisti), niin vähensin näkemisiä. Viihdyn niin hyvin yksinkin, ja ne oikeasti läheiset ja tärkeät ystävät tietävät tämän eivätkä suutu. He ovat joko itsekin introja tai sitten niitä, joilla on paljon muitakin ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:59"]

Tosi veemäinen toimintatapa ja itsekäs. Se toinen olisi voinut suunnitella vaikka mitä hauskaa muiden kanssa, jos olis tiennyt että toinen tekee (taas) oharit. Sitten menee se ilta katkerana jossain sohvan nurkassa kun kukaan ei lähde minnekään ku on jo muuta... Ja lupaa itselleen, ettei enää ikinä, ikinä sovi tuon petturin kanssa mitään.

Anteeks. Mut on näitä vähän liikaa lähipiirissä...

[/quote]

En mä ainakaan tee ohareita, vaikka mulla on sama juttu kuin ap:lla eli sovin mielelläni juttuja mutta lähdön hetkellä ei tekisikään enää mieli lähteä minnekään. Menen silti, ja kivaa on, mutta silti se sama tunne tulee kun lähdön hetki lähestyy.

Minulla on sama juttu. Sovin kyllä innoissani asioita, mutta kun lähdön aika olisi, jäisin mieluummin kotiin. Mutten kumminkaan tee sitä, en tee ohareita ja lähes aina on sitten oikein mukavaa. 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 11:10"]

Mulla on sama ongelma... Aina mietin, että pitäis nähdä ihmisiä enemmän, ja sitten kun sovittu tapaaminen lähestyy, niin tekee tosiaan mieli perua. Harmittaa tällainen. En tiedä onko se vaan introverttiyttä vai mitä lie.

[/quote]

Se on vetelyyttä ja ei halua laittaa itseään likoon, jutella ja seurustella, olla viihdyttävä. Vaikka se on lopulta palkitsevaa ja piristävää. Ei saa perua, jos ei ole pätevä syy.

Monet sopii kännissä kaikenlaista... HEI, kiva jos tulisit syömään, sovitaan vaikka lauantaiksi klo 18. 

Sitten ei kuulu yhtään mitään! Eli mielentila on innokas ja ei varmasti mitenkään tarkoita pahaa, mutta sitten iskee sellainen tunne, ettei jaksakaan. 

Itse yritän pitää kyllä kostean illankin jälkeen sovitut jutut ihan sovittuina. Joskus kyllä lipsuu, se myönnettäköön. 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 11:10"]

Mulla on sama ongelma... Aina mietin, että pitäis nähdä ihmisiä enemmän, ja sitten kun sovittu tapaaminen lähestyy, niin tekee tosiaan mieli perua. Harmittaa tällainen. En tiedä onko se vaan introverttiyttä vai mitä lie.

[/quote]

Se on vetelyyttä ja ei halua laittaa itseään likoon, jutella ja seurustella, olla viihdyttävä. Vaikka se on lopulta palkitsevaa ja piristävää. Ei saa perua, jos ei ole pätevä syy.

[/quote]

Niin, sanoinkin etten ole perunut tapaamisia aiemminkaan, MUTTA koska iskee se tunne, että ei huvittaisikaan mennä, niin olen vähentänyt sopimisia.

Joo, se on suoraan sanottuna kettumaista. Itse aina innolla odotan tapaamista ja taas peruu. No kaiketi hakkaan päätä aina samaan seinään, parempi kai etsiä muuta seuraa joka kunnioittaa minua sen verran että tulee tapaamisiin.

Ap sopii kyllä ihan selvinpäin näitä tapaamisia :D Töissäkään tulee harvemmin kännissä oltua...

Sama! En myöskään ikinä peru ilman oikeeta syytä vaikka mieli tekis. Ex-tempore tapaamiset helpoimpia koska ei ehdi ahdistua.

Oon sit vaan vähentänyt niin etten lupaakaan mitään jos en pysty mut jotkut ystävät/kaverit tuntuu loukkaantuvan. No, sillehän mä en mitään voi.

Pitäis ehkä koittaa selittää mut epäilen vähän ettei ekstrovertti voi mitenkään tajuta, pahentaisi vaan asiaa..

Minulla tuo on stressioire. Samaa ilmenee kaikkien rientojen suhteen, vaikka niihin ei liittyisi kenenkään ihmisen tapaamista. Sikäli en pidä sitä nimenomaan sosiaalisuuden ongelmana. Minulla on sekä intro- että ekstroverttipiirteitä, ja kun stressiä ei ole, saan voimaa asioista, joihin lähtemisen vaiva ja ennakkohermoilu masentuneena tai kiireisenä kuluttavat.

Sitten olen opetellut jakamaan asiat kahteen pinoon. Ihmisille en tee ohareita kuin pakon alla, maitokaupalle useinkin. Kerään voiman tunnetta siitä, että tiedän voivani viime kädessä ihan itse päättää, mitä teen. Pidän tuota harkintakierrosta normaalina stressinhallintana, ja säätelen pakollisia velvollisuuksia sen mukaan, kun tätä oireilua alkaa ilmetä.