Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko muistakin kummalliselta käydä pienellä lapsuuden paikkakunnalla?
11.08.2015 |
Ja nähdä siellä samoja ihmisiä kuin silloin kun sieltä on lähtenyt? Se on jotenkin outoa, kun itse on muuttanut kuin mustalainen ympäriinsä ja vieraantunut kaikesta entisestä ja toisilla se elämä on edelleen siellä mistä itse joskus aikojen alussa aloitti kierroksensa. Vaikea kuvitella että oma elämä olisi voinut mennä myös niin. En osaa ajatella miltä tuntuisi jos olisi aina asunut samassa paikassa. Kun käy entisellä kotipaikkakunnalla, tuntuu kuin kulkisi jossain unessa.
Varmaan mahtavaa kun tietää mihin kuuluu ja voi edelleen viettää aikaa samojen ihmisten kanssa kuin lapsuudessa. Ja sukulaiset lähellä. Silti ei pysty edes ajattelemaan että palaisi takaisin. Miltä sekin tuntuu, jos muuttaa takaisin vuosien jälkeen?
Kommentit (8)
Olin jokseenkin kiusattu, joten en menisi takas. Muuten voisin. Liikaa huonoja muistoja, vaikkakin hyviä niistä ajoista kun ei tarvinut olla koulussa. Oli mulla ystäviä, mutta koulussa oli surkea luokkahenki ja aina välillä joku potkittiin pois ja haukuttiin suoraan naaman edessä jne. Henkistä kiusaamista. Koulusta tosi ahdistavat muistot, muualta ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hilkulla on etten mene takaisin. Rakas suku on siellä ja veljentyttö melkein itkien pyysi että jäätäis sinne.
Tuntuu oudolta. Välillä ajattelen synnyinseutuani melko ristiriitaisin tuntein. Toisinaan aika tuntuu kullanneen muistot, mutta sitten taas ne negatiivisetkin asiat ja tapahtumat muistuvat mieleen. Joskus tulee tunne, että haluaisin muuttaa sinne takaisin, mutta en usko sen onnistuvan käytännössä. Olen kuitenkin vieraantunut tuosta seudusta.
Yksi asia on erityisesti pistänyt silmään viime vuosina. Se miten entiset koulukaverit yms ovat pariutuneet keskenään! Siis heitä ei olisi mitenkään voinut yhdistää silloin aikoinaan toisiinsa ja nyt he rakentavat taloa/tekevät lapsia/ yms. Joskus huvikseni olen miettinytkin olisinko itsekin alkanut seurustelemaan vakavasti jonkun sen aikaisen tuttavuuden kanssa.
Vähän samanlainen tunne tulee, kun käy vanhempien luona helsinkiläislähiössä. Eli ei se paikkakunnan koko hirveästi vaikuta.
No minä olen siellä edelleen, mutta hyvin harvoin näen ketään vanhaa tuttua, eikä minulla ole täällä ketään. Että enpä osaa vastata miltä tuntuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tulee siellä tuppukylässä käytyä. Ketään en enää tunne mutta Facebookista näen että siellä niitä entisiä kavereita todellakin yhä asuu...
Ei ole ikävä sinne, ei todellakaan.
Oudolta tuntuu käydä. Maisemat ovat toisaalta samat, toisaalta muuttuneet ja tullut mm. uusia taloja naapurustoon. Kuin aika olisi osittain pysähtynyt. Samalla tulee mietittyä, miten outoa olisi jos olisi jäänyt sinne.... miten paljon olisi jäänyt ihmisiä tapaamatta, uusia kavereita saamatta, kokemuksia kokematta.... mutta toisaalta silloin olisi ne tutut lapsuudenkaverit ja perhe lähellä.... nyt on aika juureton olo, kun asuu toisella puolella Suomea ja muuttanut ympäriinsä koko aikuisiän ajan (kolmen vanhan läänin alueella tullut asuttua alle kymmenen vuoden aikana).
Todella tuntuu. Itse menen taas ensi viikon viikonloppuna vanhalle kotipaikkakunnalle, josta lähdin vuosia sitten. En ole käynyt siellä vielä kertaakaan tänä vuonna.
Outoa on tunnistaa vanhoja yläasteaikaisia tuttuja kauppojen kassoilla ja lastenvaunujen kanssa kaupungilla. Ymmärrän jotenkin nyt vasta, kuinka pieni se kaupunki oli ja kuinka ahdistava ilmapiiri siellä oli.