Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että olen pilannut lapseni
10.03.2022 |
Hänellä ikää nyt kohta 12v. Pelkään että en ole osannut kasvattaa häntä sillä tavalla, että hänellä olisi hyvä itsetunto.
Lapsi on aika kiltti, vähän sellainen miellyttäjä. Oikeastaan on hyvin paljon samanlainen kuin itse olen. Kaksi muuta lasta ovat tulleet enemmän isäänsä, ovat huomattavasti kovapäisempiä, eivätkä sellaisia että jäisivät murehtimaan asioita. Toisaalta eivät ole myöskään niin huomaavaisia tai empaattisia kuin tämä esikoinen.
Nyt huomaan että tämä vanhin lapsi valehtelee paljon asioita, koska hän pelkää että en ole tyytyväinen häneen. Hän ei uskalla uhmata tai hakea huomiota ollenkaan samalla tavalla kuin kaksi muuta. Ei myöskään uskalla kertoa jos joku painaa mieltä, vaan sulkeutuu. Pelkään myös että kaveriporukoissa vähän ”jää jalkoihin” ja ainakin jossain vaiheessa oli jotain kiusaamistakin.
Sairastuin myös raskaudenjälkeiseen masennukseen esikoisen syntymän jälkeen ja mietin sitäkin että miten se on vaikuttanut lapseen. Muiden vauva-aika ja varhaislapsuus meni ihan erilaisissa merkeissä. Myös parisuhde oli riitaisa silloin, nyt paljon seesteisempi. Pelkään että en ole kyennyt antamaan lapselleni onnellista lapsuutta, enkä jotenkin sen takia luota että hän pärjää elämässään.
Mielipiteitä tai ajatuksia?
Kommentit (41)
Entinen herkkä ja ujo lapsi täällä. Älä ole murheissasi. Itse opin pikkuhiljaa itsekseni pitämään puoliani, jos joku olisi väkisin yrittänyt kovettaa minua, olisi se ollut vielä kamalampaa! Et voi muuttaa lasta väkisin, joten ole hänen tukenaan kun hän on oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan koet huonoa omaatuntoa ihan aiheesta.
Eikös kaikki vanhemmat pilaa lapsensa. Enemmän tai vähemmän.
Ole kyllä pilannut. En ymmärrä miten et enemmän miettinyt asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät vaan voi olla samanlaisia. Ja lopeta lastesi vertailu, varsinkin kun pidät rämäpäitä parempina ihmisinä.
Siis mikä lapsessasi muka on vikana? Miksi hänen pitäisi hakea huomiota sinulta tai uhmata sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavahdat niitä asioita lapsessasi, joista et pidä itsessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan voi olla samanlaisia. Ja lopeta lastesi vertailu, varsinkin kun pidät rämäpäitä parempina ihmisinä.
En missään nimessä pidä heitä parempina ihmisinä, oikeastaan päinvastoin jos sikseen tulee. Tai paremminkin he ovat vaan erilaisia. Mutta jotenkin luotan, että he pärjäävät paremmin elämässään, kun ovat vähän röyhkeitä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan voi olla samanlaisia. Ja lopeta lastesi vertailu, varsinkin kun pidät rämäpäitä parempina ihmisinä.
En missään nimessä pidä heitä parempina ihmisinä, oikeastaan päinvastoin jos sikseen tulee. Tai paremminkin he ovat vaan erilaisia. Mutta jotenkin luotan, että he pärjäävät paremmin elämässään, kun ovat vähän röyhkeitä. T. Ap
Tuommoset röyhkeät räkänokat nujerretaan heti alkuunsa työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä lapsessasi muka on vikana? Miksi hänen pitäisi hakea huomiota sinulta tai uhmata sinua?
Se, ettei hän uskalla olla oma itsensä. Tai eihän se hänen vikansa ole, vaan minun. Hän ei luota minuun. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ihminen ei ole koskaan ollut täydellinen eikä tule olemaan. Joten älä turhia mieti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan voi olla samanlaisia. Ja lopeta lastesi vertailu, varsinkin kun pidät rämäpäitä parempina ihmisinä.
En missään nimessä pidä heitä parempina ihmisinä, oikeastaan päinvastoin jos sikseen tulee. Tai paremminkin he ovat vaan erilaisia. Mutta jotenkin luotan, että he pärjäävät paremmin elämässään, kun ovat vähän röyhkeitä. T. Ap
Tuommoset röyhkeät räkänokat nujerretaan heti alkuunsa työelämässä.
Piti laittaa laittaa että tarvittaessa osaavat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä osui lähelle, koska itse olin - ja tavallaan edelleen olen - tuo lapsi. Esikoinen, perheessä vähemmälle huomiolle jäänyt, kiltti, pohdiskeleva ja helvetin huonolla itsetunnolla varustettu. Jos se yhtään auttaa, niin tämä on kuulemma melko yleinen kuvio. Esikoisen syntyessä perheillä on usein vähemmän rahaa ja enemmän stressiä kuin kuopuksen kohdalla. Esikoisen myös oletetaan itsenäistyvän nopeammin ja olevan epäitsekkäämpi jo lapsena. Terapia-asiakkaissa on kuulemma selkeästi eniten esikoisia. Mutta kun olet tunnistanut asian, niin sehän on todella hyvä, ehkä siihen voi vielä vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä lapsessasi muka on vikana? Miksi hänen pitäisi hakea huomiota sinulta tai uhmata sinua?
Se, ettei hän uskalla olla oma itsensä. Tai eihän se hänen vikansa ole, vaan minun. Hän ei luota minuun. T. Ap
Mikset anna hänen olla sellainen kuin on? Ihan kuin hänen pitäisi olla jotain muuta, jotain sellaista mitä sinä haluat hänen olevan.
Mene puhumaan asiasi sosialivirasto ja koulukuratori on toinen,saatte läheten yhdessä terapiaan.Niin pelkosi loppuu siihen,kun käyt itsekin sitä terapiaa eikä vain lapsi!
Vierailija kirjoitti:
Tämä osui lähelle, koska itse olin - ja tavallaan edelleen olen - tuo lapsi. Esikoinen, perheessä vähemmälle huomiolle jäänyt, kiltti, pohdiskeleva ja helvetin huonolla itsetunnolla varustettu. Jos se yhtään auttaa, niin tämä on kuulemma melko yleinen kuvio. Esikoisen syntyessä perheillä on usein vähemmän rahaa ja enemmän stressiä kuin kuopuksen kohdalla. Esikoisen myös oletetaan itsenäistyvän nopeammin ja olevan epäitsekkäämpi jo lapsena. Terapia-asiakkaissa on kuulemma selkeästi eniten esikoisia. Mutta kun olet tunnistanut asian, niin sehän on todella hyvä, ehkä siihen voi vielä vaikuttaa.
Esikoinen on ns koekappale. Osa vanhemmista ihan lapsia vielä saadessaan esikoisen. Vanhemmat eroavat, jotkut jopa moneen kertaan jne. Nykyään moni jättää jopa 1-2v esikoisen päiväkotiin pitkiksi päiviksi kun uusi vauva syntyy, kaikenlaisia tekosyitä löytyy, vaikka ainoa oikea syy on vanhemman laiskuus ja oma mukavuudenhalu. Ei vatmasti vähene terapia-asiakkaat..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä osui lähelle, koska itse olin - ja tavallaan edelleen olen - tuo lapsi. Esikoinen, perheessä vähemmälle huomiolle jäänyt, kiltti, pohdiskeleva ja helvetin huonolla itsetunnolla varustettu. Jos se yhtään auttaa, niin tämä on kuulemma melko yleinen kuvio. Esikoisen syntyessä perheillä on usein vähemmän rahaa ja enemmän stressiä kuin kuopuksen kohdalla. Esikoisen myös oletetaan itsenäistyvän nopeammin ja olevan epäitsekkäämpi jo lapsena. Terapia-asiakkaissa on kuulemma selkeästi eniten esikoisia. Mutta kun olet tunnistanut asian, niin sehän on todella hyvä, ehkä siihen voi vielä vaikuttaa.
Esikoinen on ns koekappale. Osa vanhemmista ihan lapsia vielä saadessaan esikoisen. Vanhemmat eroavat, jotkut jopa moneen kertaan jne. Nykyään moni jättää jopa 1-2v esikoisen päiväkotiin pitkiksi päiviksi kun uusi vauva syntyy, kaikenlaisia tekosyitä löytyy, vaikka ainoa oikea syy on vanhemman laiskuus ja oma mukavuudenhalu. Ei vatmasti vähene terapia-asiakkaat..
Esikoisella tutkitusti monesti myös korkein älykkyysosamäärä.
Tämä resonoi. Oon ollut varmasti samanlainen lapsi. Valehtelin just vanhemmille asioita enkä varsinkaan olisi mitään ikäviä juttuja halunnut kertoa, vaikka ne eivät olisi olleet mitenkään mun syytä. Kasvoin riitaisan parisuhteen keskellä ja kyllä se on traumat jättänyt, varmaan toi valehtelu ja asioiden peittely osittain on ollut jotain tunnetta että minun pitää edesauttaa sopua kotona. Toisaalta en usko omien vanhempien ikinä kykenevän tuollaiseen reflektioon, mitä sinun viestisi osoittaa. Että varmasti kaikkea ei ole vielä menetetty ja lapsen itsetuntoon voit vielä vaikuttaa.
Haluat siis kuulla vaan että olet ihan hyvä vanhempi. No, kaikki ei ole.