Miten te muut jaksatte tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa?

Kauneus/komeus on hyvä asia niille, joilla sitä on. Kaunis saa aina mahdollisuuden osoittaa kykynsä tai esittäytyä tai mitä hyvänsä, kun uutta henkilöä tarvitaan. Kaunis huomataan ja sellaista arvostetaan, jos sitä ei muuten käytöksellään pilaa.

Tämä pätee varsinkin vieraiden ja lähipiiriin ulkopuolisten tuttujen kanssa.

Siksi haluaisimme olla kauniita. Nekin, jotka sanoo , ettei välitä. Ovat oppineet, ettei se stressaamien muuta kauniimmaksi.

Olen oma itseni ja tyytyväinen siihen, enkä ole ollenkaan kade niille, joiden arki menee omaa naamaa tuijottaessa ja siitä ahdistuessa.

Miten vanha olet? Mulla on mennyt ohi ulkonäön murehtiminen, vaikka kyllä se aika ajoin nostaa päätään. Olen 35. Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen ulkonäön stressaaminen jäi.

Kannattaa ensialkuun poistua tältä palstalta niin varmaan helpottaa jo kummasti. :) Pitäisi itsrkin malttaa pysyä täältä poissa... Toisaalta minuun tämä ulkonäköhöpötys ei enää vaikuta, liekö siksi kun ikää yli 30 ja epävarmat päivät ovat jo takanapäin.

Minä pidän kyllä itsestäni huolta. Mutta puen niin kuin itse haluan ja meikkaan niin kuin itse haluan. En ole muotitrendien uhriksi suostunut. Kun käyn kampaajalla sanon mitä ja miten tehdään. Suunnittelen itse kampaukseni ja vaadin että se toteutetaan niin kuin haluan. Jos kähtee mukaan juoksemaan muotitrendien mukana sille ei loppua tule. Kannattaa olla sen verran tietoinen mikä sopii itselle ja missä viihtyy. Kaikki nämä virtaukset ei edes käy läheskään kaikkien kropalle. Olkaa itsenäisiä ja tietäkää mitä haluatte riippumatta muotivirtauksista. Se on vain markkinointia ja rahan keräämistä heikon itsetunnon omaavilta ihmisiltä.

En stressaa ulkonäöstä, liikunkin oikeastaan vain siksi että mulla olisi parempi olo.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:59"]

Kannattaa ensialkuun poistua tältä palstalta niin varmaan helpottaa jo kummasti. :) Pitäisi itsrkin malttaa pysyä täältä poissa... Toisaalta minuun tämä ulkonäköhöpötys ei enää vaikuta, liekö siksi kun ikää yli 30 ja epävarmat päivät ovat jo takanapäin.

[/quote]

Samaa mieltä. Enemmän huvittaa se, kun tällä palstalla jotkut jaksavat tohkata niin hirveästi aiheesta :)

En stressaa. Meikkaan ja pukeudun kuten itse parhaaksi nään eikä kiinnosta, mitä muut siitä ajattelee. Tai sitten en meikkaa ja laitan huonommat vaatteet päälle ja käväisen lähikaupassa tai lenkillä eikä siltikään kiinnosta, mitä muut ajattelee.

Ei vois vähempää puristaa.

t.mies

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:02"]En stressaa. Meikkaan ja pukeudun kuten itse parhaaksi nään eikä kiinnosta, mitä muut siitä ajattelee. Tai sitten en meikkaa ja laitan huonommat vaatteet päälle ja käväisen lähikaupassa tai lenkillä eikä siltikään kiinnosta, mitä muut ajattelee.
[/quote]
Niin ja olen 19-vuotias, jos se jotenkin liittyy tähän, kun te yli kolmekymppisetkin sen mainitsitte.

Ihania vastauksia. Saatte kuulostamaan sen niin helpolta olla välittämättä. Haluaisin itsekin päästä siihen pisteeseen, että ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta se tuntuu hankalalta, kun ympäröivä maailma on mitä on, eikä taida itsetunnossanikaan olla kehumista. Olen kyllä ihan kohtalaisen sinut itseni kanssa muutoin, mutta se ulkonäkö, huoh. Typeräähän se on ja noloa, mutta en mahda tälle mitään. Tai siis mahdan ja siksi näitä neuvoja kysyinkin. Yritän työstää tätä asia koko ajan. 

En ole omaksunut tämän yhteiskunnan arvoja tuosta asiasta. En stressaa ulkonäöstäni ollenkaan, vaikka en ole mitenkään kaunis. Miksi täytyisi? Mitä minua se hyödyttäisi jos olisin kaunis? Puolison olen löytänyt ja lapsiakin 2 saanut rumanakin. Työelämässä on mennyt oikein hyvin. Mitä ihmettä minä edes tekisin paremmalla ulkonäöllä?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:09"]

Ihania vastauksia. Saatte kuulostamaan sen niin helpolta olla välittämättä. Haluaisin itsekin päästä siihen pisteeseen, että ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta se tuntuu hankalalta, kun ympäröivä maailma on mitä on, eikä taida itsetunnossanikaan olla kehumista. Olen kyllä ihan kohtalaisen sinut itseni kanssa muutoin, mutta se ulkonäkö, huoh. Typeräähän se on ja noloa, mutta en mahda tälle mitään. Tai siis mahdan ja siksi näitä neuvoja kysyinkin. Yritän työstää tätä asia koko ajan. 

[/quote]

Ehkä yksi keino on hankkia muuta ajateltavaa, muita prioriteetteja. Mulla tosiaan lasten saaminen karkotti mielestä ulkonäköpaineet, ei ollut enää aikaa murehtia. Mutta eivät kaikki elämäntilanteet ole tietenkään otollisia sille, että ajattelun fokus siirtyy omasta itsestä johonkin muuhun (huom. en nyt tällä siis tarkoita, että ulkonäköpaineiden kokeminen tarkoittaisi itsekkyyttä).

Mitenhän voisit parantaa itsetuntoasi? Joillekin kuulemma auttaa, kun sanoo peilikuvalleen ääneen, että olet hyvä sellaisena kuin olet. Kuulostaa keinotekoiselta, mutta tästä on kuulemma ihan oikeasti apua.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:09"]

Ihania vastauksia. Saatte kuulostamaan sen niin helpolta olla välittämättä. Haluaisin itsekin päästä siihen pisteeseen, että ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta se tuntuu hankalalta, kun ympäröivä maailma on mitä on, eikä taida itsetunnossanikaan olla kehumista. Olen kyllä ihan kohtalaisen sinut itseni kanssa muutoin, mutta se ulkonäkö, huoh. Typeräähän se on ja noloa, mutta en mahda tälle mitään. Tai siis mahdan ja siksi näitä neuvoja kysyinkin. Yritän työstää tätä asia koko ajan. 

[/quote]

Kyllä se sitten oikeasti tuntuu helpolta, kun päättää olla sitä mitä on. Minäkin huolehdin ulkonäöstäni, meikkaan, laitan tukkaa, katson että vaatteet ovat ehjät ja siistit jne., mutta elämäni ei pyöri ulkonäköni ympärillä. Teininä oli ihan yhtä epävarma kuin muutkin, mutta nyt 35+ olen niin paljon muutakin kuin naamani ja käsilaukkuni. Olen ylpeä itsestäni ja saavutuksistani, jotka eivät tosiaan ole sen ihmeellisempiä kuin "minulla on kiva työpaikka, lapseni ovat täysjärkisiä, osaan huolehtia perheestäni, olen löytänyt itselleni mieluisia harrastuksia" jne.

Masentuneena ei jaksa välittää. Olen enemmän huolissani ihmisten kusipäisyydestä kuin ulkonäköpaineista.

Olen huomattavasti enemmän kauhuissani ja ahdistunut maailmanlaajuisista konflikteista ja jännitteistä, sodista ja terrorismista, uskonnollisesta fanaattisuudesta, isisin ja muiden järjestöjen kidutuksista, raiskauksista, teloituksista, ristiinnaulitsemisista jne jne.

Mitä te ulkonäön murehtijat konkreettisesti pelkäätte kun olette epävarmoja ulkonäöstänne? Ettette saa puolisoa? Ettette saa ystäviä? Että teitä syrjitään työelämässä? Vai mitä... Kun itse olen todennut että ulkonäkö on melkoisen merkityksetön asia omassa elämässäni. Ja olen sentään lapsena ja nuorena rumuudestani pilkattu ja nälvitty ihminen. 

Olen hankkinut hyvän itsetunnon, se auttaa asiaan =)

Mikä ihmeen ulkonäkökeskeisyys? Missä tällaiseen törmää?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:49"]

Mikä ihmeen ulkonäkökeskeisyys? Missä tällaiseen törmää?

[/quote]

Aika pussissa saa kyllä elää jos siihen ei missään edes törmää... Itse en ole ulkonäkökeskeinen ja vähän naureskelen ulkonäkökeskeiselle koohotukselle, mutta kyllähän siihen nyt joka paikassa nykyään törmää. Tällä palstallakin. Milloin jollain pilaa rumat hampaat elämän, milloin ylipainoa ällötellään, milloin murehditaan omaa laihaläskiä kroppaa tai littanaa persettä. 

Lisäksi kannattaa, jos haluaa ekskursion ulkonäkökeskeisyyden maailmaan, ostaa joku naistenlehti, vaikka Kauneus ja Terveys. Siellä niitä on juttuja jotka pyrkivät kasaamaan ulkonäkövaatimuksia naisten päälle. Juttuja plastiikkakirurgiasta, hampaiden kuorituksista ja valkaisuista, hiussiirteistä, laihdutuksest aja ties mistä.