Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun molemmat haaveilee nykyään ihan eri asioista?
10.03.2022 |
Ennen naimisiin menoa ja lasten syntymää meidän haaveet oli aika samanlaisia. Haluttiin lomailulta suunnilleen samoja asioita, molemmat haaveili perheestä ja vapaa-ajalla kiinnosti suunnilleen samat asiat. Perhehaave täyttyi, meillä on kaksi pientä lasta. Nykyään kuitenkin haaveet ja halut tulevaisuudelta on ihan eri, siis minulla ja miehellä. Vapaa-ajan suhteen miestä kiinnostaa lähinnä sellaiset aktiviteetit, mitä ei nyt vaan voi pienten lasten kanssa tehdä tai harrastaa. Hän haluaisi minun kanssa kyllä niitä tehdä, mutta ei meillä ole mummeja eikä kummeja hoitamaan lapsia eikä oikein varaa palkata lastenhoitajia. Tulevaisuudelta hän haluaa nykyään aivan eri asioita kuin minä. Olen sanonut, että toteuta yksin, jos ne asiat todella haluat, mutta tämäkään ei kelpaa, kuulemma haluaa ne vain minun kanssa, ja minä taas en yhtään niitä halua. Hän on katkera ja aloittaa usein riidan aiheesta miksi en suostu haluamaan asioita, joita hän haluaa. Kyse on mm. ulkomaille muutosta pysyvästi eli varsin isoista asioista.
Kommentit (86)
Miehen vihaisuus on mielestäni nyt melkein isompi asia kuin muut asiat. Itse en päästäisi vihamielistä miestä edes lähelle lapsiani ja vapauttaisin riitaa haastavan miehen avioliiton velvollisuuksista nopeasti. Myös tuo, että miestä ei kiinnosta lasten asiat on kamala. Eivät ne kiinnosta varmasti myöhemminkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää että pienten lasten kanssa eläessä alkaa haaveilla asioista joita ei enää niiden lasten takia pysty tekemään. Lapset jonnekin hoitoon ja vanhemmille vapaailta jollon voitte rauhassa harrastaa mitä haluatte ilman että tarttee lapsista murehtia, ulkomaanmatka kahdenkesken että saatte kunnolla aikaa myös toisillenne. Ja niitä unelmia voi toteuttaa vähän pidemmällä aikavälillä, ulkomaille väliaikaisesti muutto sitten kun lapset ovat isompia tai vaikka pysyvästi sitten eläkeiässä kun lapset on jo aikuisia.
Ap kirjoittaa että tukiverkkoja heillä ei ole hoitamaan lapsia. Minne ne pienet lapset voi vanhempien ulkomaanmatkan ajaksi silloin laittaa?
Höpsis, ei ne lapset sitä estä, hyvällä suunnittelulla kyllä pärjää 😘! Lapset ei mitenkään estä unelmia!
Mutta se estää, että ap ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa mikä tuossa nyt auttaisi. Jos teillä on varaa kahteen lapseen niin kai teillä on varaa edes joskus palkata lapsenvahtikin. Vie vain oman aikansa löytää sopiva ja tarpeeksi luotettava vahti. Jos suunnittelette ne menonne etukäteen niin hoitajankin saa etukäteen järjestettyä. Toki jos lapset on vielä ihan pieniä, 0 ja 2 v tms, niin menee kyllä ihan sitten sopeutumiskriisin piikkiin. Lasten pikkulapsiajasta ei kuitenkaan mitään käsittämätöntä kriisiä tarvitsisi järjestää, nehän kasvaa koko ajan. Me pistettiin tenavat takapenkille aina kun kyllästytti nysvätä kotona ja kierreltiin eri nähtävyyksiä ja puistoja kotimaassa. Saunottiin illalla ja katottiin leffaa. Pienten lasten kanssa saa siten vähän huilittua, auton kyytiin saa väkisinkin nukkumaan päikkärit ilman minkäänlaista vaivannäköä ja kun päivän on reissussa niin saavat enimmät energiat purettua. Sit jää illallakin kahdenkeskistä aikaa. Kannattaa tehdä myös kodistaan mahdollisimman kiva niin, että sielläkin voi iskeä inspiraatio ja tehdä kiinnostavia juttuja kun pieniä ei voi yksinkään yöksi jättää.
Mä kyllä sinuna edes joskus yrittäisin noita miehen ehdottamia asioita enkä torppaisi, että ei ollenkaan kiinnosta. Aika ankeaa sunkin kanssasi varmaan on jos et suostu mihinkään. Mieti nyt vähän toisenkin näkökulmasta. Ulkomaille muutto on aika villi päätös jos ko. Maassa ei ole muuten vietetty aikaa ja luotu sinne sidettä/suhteita. Kai voisitte jonkin aikaa siellä kuitenkin viettää jos se on miehen ykkösunelma. Jos kyseinen mies on yhä sinulle se oikea.
Eli ap joutuu taipumaan miehen kotkotuksiin ja hänen omia toiveitaan ei tarvitse kuunnella? Ap joutuisi jättämään kaiken taakseen lähteäkseen miehen matkaan, miehen, jonka kanssa ei ole mukava olla, joka haastaa riitaa ja ei välitä lapsista. Sepäs on kivaa yhdessäoloa, kun itsellä on päällimmäisenä ajatuksissa vastuu ja velvollisuus, miehellä vain halu kokea uutta, velvollisuuksista viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa mikä tuossa nyt auttaisi. Jos teillä on varaa kahteen lapseen niin kai teillä on varaa edes joskus palkata lapsenvahtikin. Vie vain oman aikansa löytää sopiva ja tarpeeksi luotettava vahti. Jos suunnittelette ne menonne etukäteen niin hoitajankin saa etukäteen järjestettyä. Toki jos lapset on vielä ihan pieniä, 0 ja 2 v tms, niin menee kyllä ihan sitten sopeutumiskriisin piikkiin. Lasten pikkulapsiajasta ei kuitenkaan mitään käsittämätöntä kriisiä tarvitsisi järjestää, nehän kasvaa koko ajan. Me pistettiin tenavat takapenkille aina kun kyllästytti nysvätä kotona ja kierreltiin eri nähtävyyksiä ja puistoja kotimaassa. Saunottiin illalla ja katottiin leffaa. Pienten lasten kanssa saa siten vähän huilittua, auton kyytiin saa väkisinkin nukkumaan päikkärit ilman minkäänlaista vaivannäköä ja kun päivän on reissussa niin saavat enimmät energiat purettua. Sit jää illallakin kahdenkeskistä aikaa. Kannattaa tehdä myös kodistaan mahdollisimman kiva niin, että sielläkin voi iskeä inspiraatio ja tehdä kiinnostavia juttuja kun pieniä ei voi yksinkään yöksi jättää.
Mä kyllä sinuna edes joskus yrittäisin noita miehen ehdottamia asioita enkä torppaisi, että ei ollenkaan kiinnosta. Aika ankeaa sunkin kanssasi varmaan on jos et suostu mihinkään. Mieti nyt vähän toisenkin näkökulmasta. Ulkomaille muutto on aika villi päätös jos ko. Maassa ei ole muuten vietetty aikaa ja luotu sinne sidettä/suhteita. Kai voisitte jonkin aikaa siellä kuitenkin viettää jos se on miehen ykkösunelma. Jos kyseinen mies on yhä sinulle se oikea.
On ihan sama mikä on miehen ykkösunelma, mutta jos se on ap:lle painajainen, niin silloin ap:n ei tarvitse asiassa joustaa omalta kantiltaan. Ei todellakaan. Jos mies ei halua lähteä yksinään, niin hän etsii uuden unelman, uuden naisen tai on lähtemättä.
Minä olen siis se, joka asunut ulkomailla miehen töiden takia vuosia, mutta joka kieltäytyi enää jatkamasta sitä puuhaa.
Näin se menee. Jos pariskunnan toiveet ja unelmat eivät ole enää yhtään samankaltaisia, niin tuskin ne ovat myöhemminkään. Jos mies ei sitä ymmärrä, niin se on miehen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette kompromisseja.
Mikä olisi kompromissi? Minä en halua enkä voi muuttaa ulkomaille. Miehelle ei kelpaa ehdotus että muuta vaikka vuodeksi yksin. Ap
Kompromissi on että tekee toisen mieliksi asioita joita ei halua. Siksi sitä sanotaan kompromissiksi. Ehdottamasi ei ole kompromissi vaan se on sitä että sinä saat tehdä kuten haluat ja kumppanisi saa puolestasi häipyä häiritsemästä elämääsi. -eri
Niin kai sitten. Mutta entä jos en vain millään halua luopua urastani, muuttaa jonnekin jossa minulla ei ole mitään eikä ketään, kaikki minulle tärkeät asiat jäisi taakse ja joutuisin niistä luopumaan. Ap
Miksi sun pitäisi luopua urasta, etkö voi itsekin hakeutua ko maissa töihin? Työmahdollisuuksia on useimmissa Euroopan maissa huimasti enemmän kuin suomessa, saattaisit päästä etenemään itsekin ihan eri lailla urallasi.
Mene sinä ulkomaille töihin, jos kerran sitä ihannoit, kaikille se ei todellakaan ole mikään unelma.
Olipas kypsä vastaus. En ihmettele yhtään että mies ärsyyntyy, jos perustelujen sijaan ap vajoaa tälle tasolle.
Ps menin jo, enkä juuri siksi ymmärrä näitä (isolta osin vääriin oletuksiin perustuvia) vastalauseita.
Ei tuo kommentti ollut minun kirjoittama vaan jonkun ihan toisen.
ApNo mikä on sitten sinun vastauksesi - miksi et voisi tehdä uraa ulkomailla, kun lähes aina se on HELPOMPAA kuin suomessa? Uramahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat lähes missä maassa tahansa, ja uralla eteneminen nopeampaa sekä palkat korkeastikoulutetuilla paremmat.
Minun vastaus on, että ymmärrän miehen haaveen tehdä uraa ulkomailla. Tiedän, että hän ei nykyistä pidemmälle Suomessa oikein voi edetä ja ymmärrän että työ on hänelle tärkeä asia. Itse olen kuitenkin alalla, jossa ei käytännössä ole työmahdollisuuksia ulkomailla (liittyy suomen kieleen) ja muutenkin verkostoni on vain Suomessa ja työ ja ura on minullekin tärkeä asia elämässä. Lisäksi minulla on paljon uraan liittymättömiä syitä haluta asua Suomessa. Minulla on täällä kaikki minulle tärkeät asiat. En ole koskaan ollut edes matkustelufani muutenkaan vaan introvertti, joka viihtyy pienissä ympyröissä. Ap
Olet lähäri ja kutsut sitä uraksi :D
Höpsis, ei ne lapset sitä estä, hyvällä suunnittelulla kyllä pärjää 😘! Lapset ei mitenkään estä unelmia!