Suurin pettymys vanhempiesi suhteen?

45v. Hyvin vähällä olen päässyt, joten pettymykseni oli se, että me lapset saimme joskus tukkapöllyä tai remmistä takamuksille. Tuntui, että asioita ei voinut selvittää keskustelemalla, vaan katsottiin jostain vanhanajan ohjekirjasta että kun lapsi tekee x niin silloin pitää tehdä y. Varmasti he itse ovat saaneet paljon pahempaa lapsuudessaan, joten edistystä siinä mielessä, mutta kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä ovat, niin olisi luullut löytyvän kokonaan muita ratkaisuja kuin fyysinen kurittaminen.

Minä ja sisaruksemme emme ole kurittaneet omia lapsiamme fyysisesti lainkaan, joten miksi he eivät onnistuneet siinä?

Vierailija kirjoitti:

45v. Hyvin vähällä olen päässyt, joten pettymykseni oli se, että me lapset saimme joskus tukkapöllyä tai remmistä takamuksille. Tuntui, että asioita ei voinut selvittää keskustelemalla, vaan katsottiin jostain vanhanajan ohjekirjasta että kun lapsi tekee x niin silloin pitää tehdä y. Varmasti he itse ovat saaneet paljon pahempaa lapsuudessaan, joten edistystä siinä mielessä, mutta kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä ovat, niin olisi luullut löytyvän kokonaan muita ratkaisuja kuin fyysinen kurittaminen.

Minä ja sisaruksemme emme ole kurittaneet omia lapsiamme fyysisesti lainkaan, joten miksi he eivät onnistuneet siinä?

Tuon sukupolven ihmiset purki paineet väkivaltaan, myös naiset. He eivät siis osanneet käsitellä asioita ollenkaan, joten hakkaaminen oli ainoa tapa. Siksi aina kun saivat tekosyyn lasten käytöksestä, niin pahoinpitelivät näitä. Kanavoivat näin työ-, talous- ja henkilökohtaiset riitojen aiheuttamat paineet ulos. Se lapsen hakkaaminen oli siis väline pärjätä henkisesti.

Suunnilleen noin psykologinen kaava kansankielellä. Sitten kun hakkaaminen kiellettiin, niin isät alkoi hyväksikäyttää lapsiaan ym.