En jaksa äitiäni
Äitini kiukuttelee, huutaa ja suoraan sanottuna vittuilee päivittäin joko minulle, isälleni tai molemmille. Olen todella väsynyt olemaan varpaillani koko ajan, koska ikinä ei voi tietää milloin äiti suuttuu taas. Eikä sitä räyhäämistä jaksa kukaan.
Esimerkiksi tänään illalla olin huoneessani tietokoneella. Isä oli jo viereisessä huoneessa nukkumassa (huoneista on osittainen näköyhteys toisiinsa). Äiti tuli myös nukkumaan, ja alkoi heti huomautella siitä kuinka minun pitää sammuttaa tietokone nyt heti. Kysyin että miksi, koska olen aivan hiljaa eikä tietokoneella oleminen häiritse ketään. Kuulemma näytöstä tuleva valo häiritsee aivan liikaa (valo ei oikeasti näy kunnolla toiseen huoneeseen jos pitää silmät kiinni, itsekään en huomaa vaikka joku katsoisi vanhempien makuuhuoneessa tv:tä). Kehotin pistämään silmät kiinni, ja siitäkös riemu repesi. Kovalla äänellä sain kuulla valvottavani muita, "niin tietysti, kun SINÄ haluat olla tietokoneella niin SINÄHÄN olet, muilla ei ole mitään väliä". Kun tämän jälkeen mainitsin, ettei isä ole koskaan valittanut valosta tai näppäimistön hiljaisesta napsuttelusta kun olen kysynyt asiasta, minulle karjaistiin vain että "PIDÄ NYT JO SE TURPAS KIINNI". Aha. Jatkoin kuitenkin tietokoneella olemista, ei sentään tullut uutta valitusta (ilmeisesti ei häirinnytkään niin paljoa ;) ).
Vastaavia kiukunpuuskia tapahtuu jopa useamman kerran viikossa. Joskus äiti ottaa marttyyrin roolin, joskus haukkuu minua tai isääni. Kritiikkiä itseään kohtaan äiti ei kestä.
Joskus äiti on kunnon huomiohuora. Ennen juhliin menoa sovittelee vaatteita ja voivottelee olevansa kamala läski akka, koittaa siis kerjätä "noh, et sinä sellainen ole" -kommentteja.
Naurettavinta kuitenkin on, kun äiti haukkuu ja valittaa minulle uteliaisuudestani. Olen kyllä utelias, mutta äiti on vielä uteliaampi. Eikä suostu myöntämään asiaa, suuttuu vain jos siitä vihjailee. Hän siis voi suuttua minulle siitä, jos kysyn mistä aiheesta hän keskusteli isäni kanssa. "Helvetti sä olet utelias, MITÄÄH MITÄÄH MITÄÄH." Itse hän kyselee esimerkiksi risteilyjeni jälkeen, että mitä kaikkea ostin tax freestä, minkä makuisia siidereitä, mitä karkkia, kuinka paljon maksoi, muistinko käyttää S-etukorttia tai Siljan kantiskorttia, mitä söin ravintolassa, mitä poikaystäväni valitsi ravintolassa, valitsinko ateriani sen perusteella mitä poikaystäväni tilasi, mitä ateriat maksoivat jne.
Anteeksi romaanista, mutta en keksinyt muutakaan paikkaa avautumiselle. Uskon AV:lla olevan kokeneempaa ja kypsempää porukkaa kuin Demissä tai Ylilaudalla (juu käyn jokaisella näistä kolmesta foorumista :D). Mitä teen äitini kanssa? Helpottaako tämä vasta kun pääsen muuttamaan pois kotoa (joskus syksyllä/alkutalvesta)?
Kommentit (55)
Jo on huonoa käytöstä äidiltäsi. Isäsi ei pitäisi puolisona ja isänä sallia tuota. Eri mieltä saa olla, mutta haukkua ja huutaa ei saa.
Oma äitini käyttäytyi aivan samoin. Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle lukion jälkeen oman rauhan ja mielenterveyden takia. Aina tavatessamme äitini nälvii, hymähtelee ja haukkuu minua. Pyydän lopettamaan, jos se ei auta, lähden pois. Kuuntelin vittuilua 18 vuotta, enää ei tarvitse.
Kannattaa hankkia oma asunto mahdollisimman pian. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Pärjäät kyllä. Onko sinulla kummia, sukulaista tai muuta tuttua, josta voisit saada ystävällisen äidin mallin? Kaikkea hyvää sinulle
En missään tapauksessa väitä, että äitisi käytös on oikeutettua, kohdistuu se kehen perheenjäseneen hyvänsä, mutta silti minulla on muutama idea, miksi hän ehkä saattaa käyttäytyä niinkuin käyttäytyy.
1. Kaikki pienet elämän varrella kertyneet ruutihiukkaset alkavat vaihdevuosien aikana paukkua kunnolla.
2. Tyhjän pesän syndrooma alkaa oireilla.
3. Eläimiltä tuttu poikasenvieroitusmenettely.
4. Ongelmia töissä tai taloudessa.
5. Ongelmia terveyden kanssa.
6. Ongelmia puolison kanssa.
7. Läheinen ystävä puuttuu tai on ongelmia hänen kanssaan.
8. Ei ole omia harrastuksia tai muuta "henkireikää" arjen pyörityksen keskellä.
9. Huomaa, että elämä kääntyy iltapuolelle ja nuoruuden haaveet ovat hautautuneet arjen pyörityksen alle.
10. Kateus, kun nuorella on vielä elämä edessään.
11. Pelkoa, miten oma lapsi pärjää.
12. Itseluottamuksen puute.
13. Tarpeettomuuden tunne.
14. Vakavan sairauden pelko.
15. Kuolemanpelko alkaa hiipiä lähelle.
16. Häiden ja ristiäisten sijasta juhlat alkavat muuttua hautajaisiksi.
17. Ehkäpä omat vanhemmat, sisarukset ja lähimmäiset alkavat siirtyä taivaan porteille.
18. Hylätyksitulemisen tunne, hylkäämisen pelko.
19. Päässä on tietty kuva itsestä ja ahdistaa, kun se ei enää peilissä olekaan sama.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin kun on ihmisen käytöksestä kyse...
Jos joku jaksaa tänne asti lukea, pieni kertomus isovanhempieni elämästä. Ukkini tuli töistä ja motkotti, mutisi ja kärttyili mummille työpäivän jäljiltä. Mummi siihen, että miksi minulle kiukuttelet, enhän minä ole sinulle mitään pahaa tehnyt. Ukki tokaisi: "No kenelle sitten?". Niinpä...läheisilleenhän sitä myös ne kiukut purkaa, kun se on yleensä helpoin ja turvallisin kanava. Turvallisimmalle ja läheisimmälle aikuiselle se uhmaikäinenkin yleensä kiukkunsa purkaa, koska uskaltaa luottaa siihen, että läheisin ihminen ei häntä lakkaa rakastamasta tai hylkää, vaikka hän joskus kiukutteleekin. Ehkäpä äitisi yrittää nyt lopullisesti katkaista napanuoraa väliltänne eikä se käy kivuttomasti kummallekaan.
Lista ei ei ehkä helpota tämänhetkistä oloasi, mutta auttaa toivottavasti jonkin verran ymmärtämään, että äitisi käytös ei välttämättä ole sinun vikasi, vaikka sinuun purkautuukin. Se jo käryävän ruudin sammuttamien ei ole aina niin helppoa. Tosin tietysti anteeksipyyntö on puolin ja toisin paikallaan kiukuttelun jäljiltä.
Ja se oma asunto helpottaa todella paljon, ainakin itselläni aikanaan helpotti. Perheessäni sekä huudettiin että halattiin ja ärsytettiin toisia, mutta osattiin pyytää myös anteeksi. Kaikenlainen yhteiselo sisältää törmäyksiä ja kompromissejä. Kasvun myötä tuli silti myös itselle tarve omaan tupaan ja omaan lupaan - vaikka ei se aina auvoa ollutkaan, kun myös vastuu omasta elämästä, taloudenhoidosta ja kaikista laskuista kaatuivat sen jälkeen omaan niskaan...
Toivottavasti jaksoit(te) lukea ja onnea elämän karikoihin. Toivottavasti löydät(te) edes yhden turvapaikan, jossa on hyvä olla ja ehkä jopa lämmin syli ja hali odottamassa. :)
Mieheni saa raivokohtauksia. Perhedynamiikkaa olimme harjoittelemassa viikon paremman avioliiton perheleirillä. Joku tuollainen auttaisi varmaankin äitiäsi, mutta eihän lapsi voi vanhempiaan viedä tuommoisiin. (Tosin meillä kyllä 14-v vaati tuolle leirille)
Muakin häiritsee jos joku jää hereille kun mä meen nukkumaan. En tiedä miksi, mutta niin se vaan on. Hommaa tosiaan se oma kämppä tai tottele äitiäsi.
Onko aina ollut kiukkuinen vaiko nyt vasta aloittanut? Vaihdevuodet voivat tehdä joistakin naisista aika sekopäitä mutta se menee onneksi ohi.
Äidit tietää miten asiat on. Keskustelu on päättynyt voit mennä nukkumaan.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:17"]Muakin häiritsee jos joku jää hereille kun mä meen nukkumaan. En tiedä miksi, mutta niin se vaan on. Hommaa tosiaan se oma kämppä tai tottele äitiäsi.
[/quote]
Ei kyllä kauaa kestänyt ennen kuin kuorsaus alkoi... väitän lisäksi että enemmän äidin nukkumaanmenosta oli häiriötä; metelin lisäksi hän tökki isän hereille "koska oli kylmä", isän piti siis laittaa ilmalämpöpumppu päälle koska äitihän ei voi sitä itse tehdä. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:22"]Onko aina ollut kiukkuinen vaiko nyt vasta aloittanut? Vaihdevuodet voivat tehdä joistakin naisista aika sekopäitä mutta se menee onneksi ohi.
[/quote]
En oikein osaa arvioida kuinka kauan tätä älytöntä kiukuttelua on kestänyt. Jotain vuoden ja kolmen välillä. Äiti on tosiaan +50, vaihdevuodet meneillään. Toivottavasti menee ohi pian. AP
Mä olen tapellut jokaisen lapseni kanssa ja tappelen jatkossakin jos sitä vaaditaan. Tän kaltaista vittuilua mä en kuuntele yhtään vaan otan luulot pois.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:25"]Äidit tietää miten asiat on. Keskustelu on päättynyt voit mennä nukkumaan.
[/quote]
:DD
Miten tämmöiset hiekkapillut aina päätyvät ketjuihini? Ei, se että olet pykännyt lapsen tai lapsia ulos pillustasi pilaamaan elämäsi ei tarkoita sitä, että olisit välttämättä oikeasti fiksu ja viisas. Valitettavasti. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:18"]Jätä se sika!
[/quote][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:21"]Muuta omillesi
[/quote]
Mieli tekee kyllä. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:31"]Mä olen tapellut jokaisen lapseni kanssa ja tappelen jatkossakin jos sitä vaaditaan. Tän kaltaista vittuilua mä en kuuntele yhtään vaan otan luulot pois.
[/quote]
Lapsesi varmaan tykkäävät sinusta kovasti. Tyranni. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:31"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:25"]Äidit tietää miten asiat on. Keskustelu on päättynyt voit mennä nukkumaan. [/quote] :DD Miten tämmöiset hiekkapillut aina päätyvät ketjuihini? Ei, se että olet pykännyt lapsen tai lapsia ulos pillustasi pilaamaan elämäsi ei tarkoita sitä, että olisit välttämättä oikeasti fiksu ja viisas. Valitettavasti. AP
[/quote]
Siisti suus. Et kunnioita ja siihenkin on keinot olemassa.
Kuulostaa ihan omalta äidiltäni joka on/oli juuri tuollainen kunnes muutin kotoa. Välimatka auttoi ja nykyään pystyn rauhoittelemaan tilanteen jos meinaa hiiltyä. Koita ottaa hänet huomioon mut jos mikään ei riitä niin koita kestää kunnes pääset pois. Oman äitini kanssa aiheesta ei voinut edes keskustella, olis ollu helvetti irti. Koita olla katkeroitumatta.
Nyt se tietokone kiinni ja nukkumaan!!! T. Äiti
Ai niin, jostain hänkin on käytöksen oppinut. Joku syy tuolle on. Toki viime kädessä aikuinen on vastuussa omasta käytöksestään - kuten säkin, mutta aina voi miettiä. Koitan itse olla toistamatta opittua kaavaa lasteni kanssa, ei oo ihan helppoa..
-15
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:33"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:31"]Mä olen tapellut jokaisen lapseni kanssa ja tappelen jatkossakin jos sitä vaaditaan. Tän kaltaista vittuilua mä en kuuntele yhtään vaan otan luulot pois. [/quote] Lapsesi varmaan tykkäävät sinusta kovasti. Tyranni. AP
[/quote]
Niin kuule tykkääkin. Mä pidän myös niiden puolta aina ja autan kaikessa. Kotona mä määrään ja puutun niihin asioihin jotka mä katson mulle kuuluvan. Meillä saa olla vapaasti mutta mun tekemät säännöt pitää edelleen.
Olisit lapskulta menny vaan demin tai cosmon keskustelu palstalle jakamaan huolesi.