En jaksa äitiäni
Äitini kiukuttelee, huutaa ja suoraan sanottuna vittuilee päivittäin joko minulle, isälleni tai molemmille. Olen todella väsynyt olemaan varpaillani koko ajan, koska ikinä ei voi tietää milloin äiti suuttuu taas. Eikä sitä räyhäämistä jaksa kukaan.
Esimerkiksi tänään illalla olin huoneessani tietokoneella. Isä oli jo viereisessä huoneessa nukkumassa (huoneista on osittainen näköyhteys toisiinsa). Äiti tuli myös nukkumaan, ja alkoi heti huomautella siitä kuinka minun pitää sammuttaa tietokone nyt heti. Kysyin että miksi, koska olen aivan hiljaa eikä tietokoneella oleminen häiritse ketään. Kuulemma näytöstä tuleva valo häiritsee aivan liikaa (valo ei oikeasti näy kunnolla toiseen huoneeseen jos pitää silmät kiinni, itsekään en huomaa vaikka joku katsoisi vanhempien makuuhuoneessa tv:tä). Kehotin pistämään silmät kiinni, ja siitäkös riemu repesi. Kovalla äänellä sain kuulla valvottavani muita, "niin tietysti, kun SINÄ haluat olla tietokoneella niin SINÄHÄN olet, muilla ei ole mitään väliä". Kun tämän jälkeen mainitsin, ettei isä ole koskaan valittanut valosta tai näppäimistön hiljaisesta napsuttelusta kun olen kysynyt asiasta, minulle karjaistiin vain että "PIDÄ NYT JO SE TURPAS KIINNI". Aha. Jatkoin kuitenkin tietokoneella olemista, ei sentään tullut uutta valitusta (ilmeisesti ei häirinnytkään niin paljoa ;) ).
Vastaavia kiukunpuuskia tapahtuu jopa useamman kerran viikossa. Joskus äiti ottaa marttyyrin roolin, joskus haukkuu minua tai isääni. Kritiikkiä itseään kohtaan äiti ei kestä.
Joskus äiti on kunnon huomiohuora. Ennen juhliin menoa sovittelee vaatteita ja voivottelee olevansa kamala läski akka, koittaa siis kerjätä "noh, et sinä sellainen ole" -kommentteja.
Naurettavinta kuitenkin on, kun äiti haukkuu ja valittaa minulle uteliaisuudestani. Olen kyllä utelias, mutta äiti on vielä uteliaampi. Eikä suostu myöntämään asiaa, suuttuu vain jos siitä vihjailee. Hän siis voi suuttua minulle siitä, jos kysyn mistä aiheesta hän keskusteli isäni kanssa. "Helvetti sä olet utelias, MITÄÄH MITÄÄH MITÄÄH." Itse hän kyselee esimerkiksi risteilyjeni jälkeen, että mitä kaikkea ostin tax freestä, minkä makuisia siidereitä, mitä karkkia, kuinka paljon maksoi, muistinko käyttää S-etukorttia tai Siljan kantiskorttia, mitä söin ravintolassa, mitä poikaystäväni valitsi ravintolassa, valitsinko ateriani sen perusteella mitä poikaystäväni tilasi, mitä ateriat maksoivat jne.
Anteeksi romaanista, mutta en keksinyt muutakaan paikkaa avautumiselle. Uskon AV:lla olevan kokeneempaa ja kypsempää porukkaa kuin Demissä tai Ylilaudalla (juu käyn jokaisella näistä kolmesta foorumista :D). Mitä teen äitini kanssa? Helpottaako tämä vasta kun pääsen muuttamaan pois kotoa (joskus syksyllä/alkutalvesta)?
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:09"]Itse ymmärrän sua, mutta mitä olen oppinut omaa äitiäni tuntemaan, hän on tosi herkkä uninen ja joitakin se saattaa häiritä jos tietää, että joku jää he teille ja saattaa suositella tai "kolistella" keskellä yötä..Tajuan kyllä sun pointin itsekkin saman kokeneena, äidiltä lähinnä ajattelemattomuutta ja turhaa stressaamista...Kyllähän jokaisella on oikeus omaan rauhaan ja tilaan, niin myös sinulla kuin äidilläsikin. Mutta miten jakaa asiat siten, että kaikilla on hyvä olla? Teidän täytyy ratkoa tuo asia keskenänne. Mut ihminen joka ei ole liian herkkä äänille, niin se vaan menee nukkumaan. Kysy siltä sun mutsilta, että mikä mättää? Ja omaan kämppäänkin voi aina mennä.
[/quote]
Äiti ei ole herkkäuninen, yölläkin nukahti melko nopeasti tietokoneella olostani huolimatta. Meillä ei häiritse, eivät herää edes siihen kun tulen yöllä baarista tai kaverilta kotiin ja mahdollisesti kolistelen.
Jos kysyy, että mikä vaivaa, vastaukseksi tulee joko "sä" tai "ei mikään, mee muualle siitä häiritsemästä". Tulevan kämpän vapautumista odotellessa. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:45"]Kuulostaa ihan omalta äidiltäni joka on/oli juuri tuollainen kunnes muutin kotoa. Välimatka auttoi ja nykyään pystyn rauhoittelemaan tilanteen jos meinaa hiiltyä. Koita ottaa hänet huomioon mut jos mikään ei riitä niin koita kestää kunnes pääset pois. Oman äitini kanssa aiheesta ei voinut edes keskustella, olis ollu helvetti irti. Koita olla katkeroitumatta.
[/quote]
Todella toivon että äiti rauhoittuu ja lopettaa isänkin sättimisen ja nälvimisen. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:18"]Sulla ei oo käynyt mielessä, että ihan yhtälailla niillä vanhemmilla voi välillä olla jotain huonosti, ei niilläkään aina kaikki hyvin voi olla...
[/quote]
Äidillä on joka päivä joku huonosti, oikea kestovitutus päällä... AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:20"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:18"]
Sulla ei oo käynyt mielessä, että ihan yhtälailla niillä vanhemmilla voi välillä olla jotain huonosti, ei niilläkään aina kaikki hyvin voi olla...
[/quote]
Ei sitä lapsella pidä maksattaa tai sitten pitää pyytää anteeksi vähintään.
[/quote]
Jep, äiti purkaa pahan olonsa minuun ja isään eikä todellakaan pyydä anteeksi vaikka selkeästi näkee mun pahoittaneen mieleni (esim. kun itken). AP
Kuulostaa niin tutulta. Ja mun äiti vielä noiden lisäksi kommentoi jokaista asuani, tyyliin "tuonko takin aiot pistää? Eikö sun kannattais laittaa se toinen huivi?" ja aina tietää että ärsyynnyn ja tulee riita. Muutin nyt omilleni ja on mukavaa kun kaikki nuo arjen valitusaiheet jää pois niin meillä on vaan hyviä hetkiä.
Kuulostaa ihan minun äidille. Lisätään mukaan vielä yleisillä paikoilla huoraksi haukkuminen, lihavaksi mollaaminen (olen omasta mielestäni aika normaali, ehkä vähän liian laiha 170/56kg), ja muutenkin julkinen mollaaminen.
Jos koittaa äitin kanssa rauhassa puhua, tulee siitä kauhea riita, joten olen tässä elämäni aikana oppinut puremaan hammasta, nielemään itkun ja hymyilemään ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äidilleni on myös tärkeää pitää tiettyä kulissia yllä, mutta sitten kun ollaan kotona, ei se enää kiinnosta.
Onneksi olen asunut jo omassa asunnossani 4vuotta, mutta välillä mietin miten isäpuoli ja sisarukset siellä oikein jaksavat.
20v nainen
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:43"]Mä jäin vain miettimään, että kuinka vanha ap on ja miksi vanhempien ja lapsen maakuuhuoneisiin on tuollainen näköyhteys? Missä on ainakin ovi siitä välistä ettei tule ongelmaa, kun ap on koneella? Ja muutenkin, yksityisyys, haloo!!!
[/quote]
Olen 18. Mites tämän huonejärjestelyn selittäisi :D Huoneestani jatkuu pieni "käytävä" eteenpäin ja "käytävän" päässä alkaa vanhempieni makuuhuone, välissä ei ole ovea. Muistuttaa ylhäältä katsottuna hakasuljetta [ . Ovea ei ole. Vanhempani tosin vain nukkuvat huoneessaan, eli yksityisyyttä minulla on muuten ympäri vuorokauden. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:53"]Anteeksi nyt vaan ap, mutta kyllä minäkin sanon omalle nuorelle, että nyt leffa pienemmälle tai ei enää saa pelata, kun menen nukkumaan. Tottelee. Pojallani on kuitenkin oma huone, ovineen kaikkineen, mutta silti ne äänet kuuluu yön hiljaisuudessa erittäin hyvin. Itse olen todella herkkäuninen, niin tarvitsen hiljaisuuden nukkumaanmennessä. Ja tuo näppäimistön naputus on itseasiassa korvia raastava, kun yrittää nukahtaa. Mielestäni olit törkeän itsekäs ja kyllä jokaisella pitää olla nukkumisrauha.
[/quote]
Vanhempani eivät ole herkkäunisia, nukkumisrauhaa on. Jos tietokoneella oleminen on törkeän itsekästä, kuinka itsekästä onkaan koko perheen terrorisointi? AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:25"]Miettikää jos apn oma äiti kirjoittaisi omasta tyttärestä täällä tismalleen samalla tavalla ja nimittelisi omaa tytärtä huoraksi, hei näytä tuo sun viesti äidille, tykkää varmaan hyvää. Ja kasva aikuiseksi ja niin kuin joku sanoikin täällä jo, lopeta turhat narinat. Respect your mother.
[/quote]
Mä en jaksa ymmärtää, että miksi äiti on joku pyhä kehmä mitä pitäö rakastaa ja kunnioittaa aina, viis siitä millainen äiti on. Oma äitini on ainakin maailman raskain ja ärsuttävin persoona ja tästä syystä en juuri jaksa olla tekemisissä hänen kanssaan. Isäni taas on aivan ihana, fiksu, rakas ja olemme todella läheisiä.
N23
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:25"]Miettikää jos apn oma äiti kirjoittaisi omasta tyttärestä täällä tismalleen samalla tavalla ja nimittelisi omaa tytärtä huoraksi, hei näytä tuo sun viesti äidille, tykkää varmaan hyvää. Ja kasva aikuiseksi ja niin kuin joku sanoikin täällä jo, lopeta turhat narinat. Respect your mother.
[/quote]
Mä en jaksa ymmärtää, että miksi äiti on joku pyhä kehmä mitä pitäö rakastaa ja kunnioittaa aina, viis siitä millainen äiti on. Oma äitini on ainakin maailman raskain ja ärsuttävin persoona ja tästä syystä en juuri jaksa olla tekemisissä hänen kanssaan. Isäni taas on aivan ihana, fiksu, rakas ja olemme todella läheisiä.
N23
[/quote]
lehmä piti kirjoittaa
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:01"]Kuulostaa niin tutulta. Ja mun äiti vielä noiden lisäksi kommentoi jokaista asuani, tyyliin "tuonko takin aiot pistää? Eikö sun kannattais laittaa se toinen huivi?" ja aina tietää että ärsyynnyn ja tulee riita. Muutin nyt omilleni ja on mukavaa kun kaikki nuo arjen valitusaiheet jää pois niin meillä on vaan hyviä hetkiä.
[/quote]
Sama juttu, vaatteita ja asusteita kommentoidaan. "Ootpa oikee tyylin kuningatar", "miks ostit tommoset rumat pellenkengät, vain lepakot käyttävät noita kenkiä", "miks sulla on vaan tommosia tylsiä raitapaitoja", "toi on liian juhlava paita", "toi laukku ei sovi", "no onpas taas hienot asusteet sulla" ja silmien pyörittelyä päälle. Koskaan ulkonäköäni ei ole kehuttu äidin puolesta, ainoastaan hiusten väriä onnistuneen värjäyksen jälkeen. AP
Mun äitini on juuri tuollainen samanlainen epävakaa. Meistä kaikista lapsista tuli työhön kykenemättömiä nutcaseja. Koita ap kestää ja muuta pois heti kun voit.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:25"]Miettikää jos apn oma äiti kirjoittaisi omasta tyttärestä täällä tismalleen samalla tavalla ja nimittelisi omaa tytärtä huoraksi, hei näytä tuo sun viesti äidille, tykkää varmaan hyvää. Ja kasva aikuiseksi ja niin kuin joku sanoikin täällä jo, lopeta turhat narinat. Respect your mother.
[/quote]
Mä en jaksa ymmärtää, että miksi äiti on joku pyhä kehmä mitä pitäö rakastaa ja kunnioittaa aina, viis siitä millainen äiti on. Oma äitini on ainakin maailman raskain ja ärsuttävin persoona ja tästä syystä en juuri jaksa olla tekemisissä hänen kanssaan. Isäni taas on aivan ihana, fiksu, rakas ja olemme todella läheisiä.
N23
[/quote]
Aamen, ei se mukulan tekeminen tee kenestäkään autuasta. Joskus tuntuu, että eniten lapsia on niillä joilla ei oikeasti pitäisi olla lapsia. Jos joskus uskallan hankkia lapsia, pyrin olemaan äitini vastakohta. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:25"]Äidit tietää miten asiat on. Keskustelu on päättynyt voit mennä nukkumaan.
[/quote]
:DD
Miten tämmöiset hiekkapillut aina päätyvät ketjuihini? Ei, se että olet pykännyt lapsen tai lapsia ulos pillustasi pilaamaan elämäsi ei tarkoita sitä, että olisit välttämättä oikeasti fiksu ja viisas. Valitettavasti. AP
[/quote]Jos olet oikea Ap, kannattaa vähän miettiä omaakin käytöstä ja ennenkaikkea kielenkäyttöä! Huh! T. Toinen nuori kotona asuva
Minun äiti ei saa raivokohtauksia, mutta kyseenalaistaa ja vähättelee kaikkea, mitä teen. Hänen mielestään en olisi saanut ostaa autoa, koska en kuulemma tarvitse sitä mihinkään (ei sit vissiim tarvii käydä äidin luona kylässä, sinne ei julkisilla pääse), mieheni kanssa kun ostettiin uusi sänky, niin siitäkin alkoi hirveä motkotus. Tai auta armias, kun ostin koiran. Ihan sama mitä asia koskee, niin se pitää vääntää jotenkin huonoksi ja turhaksi. Jos käyn mustikassa, niin kerään aina väärän määrän.
Ollaan etsitty miehen kanssa isompaa vuokrakämppää ja haluaisin aina kertoa että olla menossa kattomaan tai käytiin kattomassa asuntoa, mutta siitäkin saa aina jonkun valituksen aiheen.
Ihan kaikesta. Kerran kävin äidin kanssa yhdessä ruokakaupassa ja ostin vääränlaista leipää. En enää jaksa käydä äidin luona silloin kun hän on kotona, vaan käyn päivällä, että saan olla rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:53"]
Anteeksi nyt vaan ap, mutta kyllä minäkin sanon omalle nuorelle, että nyt leffa pienemmälle tai ei enää saa pelata, kun menen nukkumaan. Tottelee. Pojallani on kuitenkin oma huone, ovineen kaikkineen, mutta silti ne äänet kuuluu yön hiljaisuudessa erittäin hyvin. Itse olen todella herkkäuninen, niin tarvitsen hiljaisuuden nukkumaanmennessä. Ja tuo näppäimistön naputus on itseasiassa korvia raastava, kun yrittää nukahtaa. Mielestäni olit törkeän itsekäs ja kyllä jokaisella pitää olla nukkumisrauha.
[/quote]
Mielestäni ap:n äiti oli huomattavasti törkeämpi. Huutaminen ja räyhääminen ei ole aikuisen ihmisen käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:54"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:25"]Äidit tietää miten asiat on. Keskustelu on päättynyt voit mennä nukkumaan.
[/quote]
:DD
Miten tämmöiset hiekkapillut aina päätyvät ketjuihini? Ei, se että olet pykännyt lapsen tai lapsia ulos pillustasi pilaamaan elämäsi ei tarkoita sitä, että olisit välttämättä oikeasti fiksu ja viisas. Valitettavasti. AP
[/quote]Jos olet oikea Ap, kannattaa vähän miettiä omaakin käytöstä ja ennenkaikkea kielenkäyttöä! Huh! T. Toinen nuori kotona asuva
[/quote]
Olen oikea AP. AP
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:31"]
Mä olen tapellut jokaisen lapseni kanssa ja tappelen jatkossakin jos sitä vaaditaan. Tän kaltaista vittuilua mä en kuuntele yhtään vaan otan luulot pois.
[/quote]
Mä en kyllä haluais äitiä, jolla on tuollainen alatyylinen kielenkäyttö. Aina sais olla häpeämässä.
Ilmeisesti on joku luonnonlaki, että tietyssä vaiheessa asuminen vanhempien/äidin/isän kanssa muuttuu silkaksi kärsimykseksi.
Sitä loputonta nillittämistä ei jaksa erkkikään. Aina on stna jotain vähättelyä, neuvomista, oikaisemista, paremmin tietämistä jne.
Sen loppumisesta ei ole takeita. Olen N 53, äiti 80 v. Ja ohjeita, mm. alkaen oikeanlaisesta ruokavaliosta, satelee aina kun puhutaan. Pitäisi kai kunnioittaa..
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:02"]Ikävältä kuullostaa. Mutta voisiko olla mahdollista, että yöllä tosiaan pitäisi nukkua, eikä roikkua koneella? Opiskeletko? Käytkö töissä? Maksatko nettiä? Oma tupa, oma lupa. ;)
Oli meilläkin aikanaan helvetinmoiset yhteenotot äidin kans, hän pisti usein pihallekin ja heitti vaatteita perässä. Nykyään läheiset ja lämpimät välit.
Töykeä käytös äidiltäsi ei ole missään nimessä sallittua, mutta tarviiko kaikkea kyseenalaistaakkaan? Kuitenkin olet jo sen ikäinen, että ymmärrät miksi pitää nukkua. Kunnioituksen tulisi olla molemminpuolista, saattais helpottaa.
Tsemppiä ja öitä! :)
[/quote]
En roikkunut koneella yötä myöten, tämän keskustelun tein kännykällä sängyssä iltatoimien jälkeen. Kävin kesätöissä. Kouluni alkaa parin viikon päästä. Isä maksaa netin. Isän tupa, isän lupa ;)
Mua ei olla sentään ulos heitetty ikinä, on tosin rumasti käsketty häipyä; kerran kysyin lupaa mennä kaverille yöksi (olin siis alaikäinen silloin vielä), ja äiti alkoi huutaa "ala painua, mua ei kiinnosta, ALA PAINUA, MEE JO". Meninhän minä kun käsketään. Äidin pitää aina päästä sanomaan viimeinen sana.
Kaikkea en kyseenalaista. Välikohtaus sattui eilen illalla klo 23 maissa, joten aivan älyttömän myöhään en tietokoneella ollut. AP