Hei sinä joka puhut englantia natiivin tasoisesti!

Kanadalaiseksi joskus luultu. Miehen kanssa puhutaan englantia ja ei minulla suomi-aksentti ole, mutta koska en vedä mitään tiettyä aksenttia (tuntuu feikiltä alkaa Suomesta käsin opetella joku brittiaksentti), niin kuulemma puheessani on eksoottinen vivahde :'D

Sukulainen on eläkkeellä oleva englannin kielen professori, joka on kasvanut ja käynyt koulunsa Suomessa. Pitkän elämänsä aikana hän on asunut ja matkustellut tietysti paljon ulkomailla. Häntä luullaan (yläluokkaiseksi) britiksi kaikkialla.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 00:08"]

Mua luullaan yleensä newyorkilaiseksi, sekä henkit että britit. Tai sanovat et mulla on mid-atlantic accent.

[/quote] A real nasal Nuu Joike?

Asuin 5 vuotta briteissä ja 6 vuotta jenkeissä ikävuosina 6-17 isäni työn takia, eikä ikinä kukaan ole kysynyt mistä päin maailmaa olen kotoisin, joten luulisin että ovat olettaneet mun olevan paikallisia. :D

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 00:08"]Mua luullaan yleensä newyorkilaiseksi, sekä henkit että britit. Tai sanovat et mulla on mid-atlantic accent.
[/quote]

Mid-Atlantic tarkoittaa sitä, että ei puhu oikein vakuuttavasti kumpaakaan, britti- tai jenkkienglantia, vaan sekoittelee niitä keskenään. Tämä luonnollisesti hämmentää natiivipuhujia. Englannin fonetiikan ja ääntämyksen opetuksessa ainakin ko. 'aksenttia' pyritään välttämään.

Isäni on uusiseelantilainen ja sama aksentti on tarttunut minullekin. Ihmiset arvelevat lähes poikkeuksetta minun olevan australialainen. Nuo aksentit ovat kyllä ulkopuolisten korvaan ehkä hieman samankaltaiset, mutta niissä on oikeasti paljon eroja - uusiseelantilaiset käyttävät enemmän muille täysin tuntemattomia slangisanoja ja tietynlaisia ilmauksia.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 03:08"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 00:08"]Mua luullaan yleensä newyorkilaiseksi, sekä henkit että britit. Tai sanovat et mulla on mid-atlantic accent.
[/quote]

Mid-Atlantic tarkoittaa sitä, että ei puhu oikein vakuuttavasti kumpaakaan, britti- tai jenkkienglantia, vaan sekoittelee niitä keskenään. Tämä luonnollisesti hämmentää natiivipuhujia. Englannin fonetiikan ja ääntämyksen opetuksessa ainakin ko. 'aksenttia' pyritään välttämään.
[/quote]
Jotkuthan opettelevat tämän aksentin aivan tietoisesti, tosin ilmeisesti ei tuo, jolle kommentoit.

Olen käynyt englantilaista koulua ensimmäiset 8 vuotta ja aikuisiällä asunut sekä siellä että Irlannissa vuosia. Sisarusten kanssa meillä oli vielä muutama vuosi Suomeen palattuamme kotikielenä englanti. Suomessa puhun aina kuin ulkopaikkakuntalainen, mutta sama Englannissakin.

Irlantilaiset eivät erehdy luulemaan minua irlantilaiseksi, eikä englantilaiset englantilaiseksi, mutta joskus Irlannista Englantiin tultuani joku on sanonut, että puheessasi oli hieman irlantilainen korostus, mutta et kuitenkaan kuulostanut irlantilaiselta.  South Westia joku on veikkaillut, varmaan rauhallisemmasta ääntämisestä, muutamaan kertaan "domesticated aussie".

Mielestäni kertoo aika hyvin, että ei sitä opita natiiviksi, vaan pitää syntyä siellä. Ihan samalla tavalla itse erotan aika äkkiä, onko joku englantilainen vai ei. Pääsääntöisesti jos ei saa sijoitettua puheen perusteella jonnekin paikkakunnalle eikä näytä pakistanilaiselle, voi olla varma, ettei ole englantilainen. Siellä kuitenkin erot on melko suuret jo vaikka Bristolin ja Somersetin välillä, Stratford on Avonin, Birminghamin ja Coventryn välillä tai vaikka Leicesterin ja Sheffieldin välillä (ja itseasiassa Birminghamissakin tunnistaa mistä osasta).

Mä pistän paremmaksi. Olen ihan natiivi suomalainen mutta puhetapani takia sitä eivät usko suomalaiset eivätkä muunmaalaiset:)

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 00:31"]En sano puhuvani natiivin tasoisesti, mutta olen lähellä sitä. Amerikkalaiset luulevat minua yleensä britiksi, mutta kerran koin kyllä elämäni yllätyksen, kun n. puolen tunnin keskustelun jälkeen yksi amerikkalainen tokaisi minun olevan eteläafrikkalainen! Kun kerroin olevani Suomesta, hän oli todella yllättynyt. Kuulostin hänen mielestään siltä, että englanti on äidinkieleni, ja että se on lähellä brittienglantia, mutta siinä on sellainen jännä twisti kuten Etelä-Afrikan valkoisilla on (hänellä oli Etelä-Afrikkalaisia tuttavia, joten puhetapa oli hänelle tuttu). Britit luulevat minua silloin tällöin britiksi, mutta välillä kyllä on veikattu esim. Hollantia äidinkielekseni ;) Oma puhetaitoni vaihtelee sen mukaan kuinka paljon olen kieltä käyttänyt ja esim. väsymys tai ärtymys heikentää jotenkin puhettani.
[/quote]

Helli helli aim veri veri nice afrika woman. How aar juu? I van spiik veri veri kiva nativ english. Pliise bii mai god frend.

Mä oon ihan ilimielävä natiivi eteläpohojalaanen, mutta jonku luuloo että oon turusta ku kännis kysyin joltais notta kuis silleen.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 03:08"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 00:08"]Mua luullaan yleensä newyorkilaiseksi, sekä henkit että britit. Tai sanovat et mulla on mid-atlantic accent.
[/quote]

Mid-Atlantic tarkoittaa sitä, että ei puhu oikein vakuuttavasti kumpaakaan, britti- tai jenkkienglantia, vaan sekoittelee niitä keskenään. Tämä luonnollisesti hämmentää natiivipuhujia. Englannin fonetiikan ja ääntämyksen opetuksessa ainakin ko. 'aksenttia' pyritään välttämään.
[/quote]

En puhu englantia puhtaasti, mutta sujuvasti kuitenkin, joten vastaan tähän. Koulussa opin hyvin vahvaa brittienglantia opettajaltani, mutta parin vuoden seurustelu amerikkalaisella aksentilla puhuvan kaksikielisen keskieurooppalaisen kanssa on sekoittanut sanoja ja aksentteja keskenään. Kanadalaiset ja amerikkalaiset tunnistavat nimenomaan brittiäänteet kun taas britit sen amerikkalaisen ja ajattelevat minun olevan ehdottomasti kotoisin aina rapakon vastakkaiselta puolelta. Kerran kuitenkin eräs belgialainen natiivi sanoi, että häntä hämmentää tavattomasti minun sekoitus, kun ei ole tottunut sellaista kuuntelemaan ja joutuu sen takia vähän pinnistelemään jopa. Hänellä on tapana vahvasti eläytyä tiettyyn aksenttiin ja sekametelisoppani saa hänen aivot vaihtelemaan koko ajan britin ja amerikan aksentin välillä ja sen takia siihen on kuulemma vaikeaa tottua. Että en itse välttämättä ole turhan tyytyväinen tähän nykytilaan, mutta varmaan pikku hiljaa jompi kumpi aksentti vahvistuu.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 03:08"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 00:08"]Mua luullaan yleensä newyorkilaiseksi, sekä henkit että britit. Tai sanovat et mulla on mid-atlantic accent.
[/quote]

Mid-Atlantic tarkoittaa sitä, että ei puhu oikein vakuuttavasti kumpaakaan, britti- tai jenkkienglantia, vaan sekoittelee niitä keskenään. Tämä luonnollisesti hämmentää natiivipuhujia. Englannin fonetiikan ja ääntämyksen opetuksessa ainakin ko. 'aksenttia' pyritään välttämään.
[/quote]
Ihmeen vähättelevä asenne. Se on kyllä totta, että 'mid-atlantic' sanaa voi käyttää melkein mistä vain britti- ja jenkkienglannin sekoituksesta. Mutta tuskin se ketään hämmentää, tai on jotenkin ei-vakuuttavaa. Moni erittäin hyvin kieltä osaava ei-natiivi puhuu näin, ja moni natiivi New Yorkin seudulla. Ja tv:ssä tietysti, molemmissa maissa.

Eräs työkaveri aikanaan puhui erittäin hyvää ja englantia rikkaalla sanavarastolla. Kysyin englantilaiselta kolleegalta miltä mielestään kuulostaa. Sanoi että täydellistä kieltä, mutta ilman mitään aksenttia. Aivan kuin joku kielten professori Oxfordissa puhuisi. Yleisesti kuulemma suomalaisten englanti hyvin puhuttua on hyvin helppoa englantilaiselle verrattuna esim. kiinalaisiin ja intialaisiin.

Jäitä hattuun, älkääpä ottako noita ulkomaalaisten kehumisia liian vakavasti.

Se, että syntyperäinen puhuja sanoo sinun (= ketjun "melkein" natiiviaksentilla puhujat) kuulostavan irlantilaiselta, amerikkalaiselta tai miltä tahansa tunnistettavalla aksentilla puhujalta, johtuu siitä, että kuulostat ei-syntyperäiseltä puhujalta, mutta olet omaksunut joitakin tietyn aksentin (tai useamman) elementtejä. Suomalaista korostusta ei ulkomailla tunneta, joten esimerkiksi amerikkalainen kehaisee helposti, että kuulostatpa sinä niin irlantilaiselta - todenmukaisempi kommentti olisi se, että onpa siinä omituinen aksentti, enpä ole tuollaista koskaan kuullutkaan. Se ei aina kuitenkaan ole kohteliasta, joten on helppo valita sen sijaan kommentti, jolla samalla antaa hyvän mielen.

Tämän ilmiön voi todeta helposti kertomalla olevansa kotoisin maasta, joka on Venäjän rajanaapuri; aika moni alkaa kuulla puheessa ilmiselviä venäläisiä piirteitä, vaikka niitä ei suomenkielisen puheessa ole, paitsi tietysti jos tämä on oppinut englantinsa venäläisiltä. Sama juttu ruotsin kanssa: tietyn TV-sukupolven edustajat viittaavat hyvin helposti Muppetien ruotsalaisen kokin aksenttiin, vaikka puhujalla olisikin selkeä Turun murre englannissaan. Kokeilkaa, voitte yllättyä.

Kysy Mungolifeltä?

Päivittäin englantia natiivien kanssa puhuvana saan usein kuulla puhuvani erinomaista englantia, matkustaessa irlantilainen tai kanadalainen on usein veikkauksena. Mutta en koskaan ole ottanut näitä kommentteja sellaisina kehuina että olisin muka natiivin kuuloinen sillä tiedän puhuvani selvästi koulussa opittua ja television vaikutuksella vahvistettua kieltä. Pyrin lausumaan asiat selkeästi mutta annan äidinkieleni vaikutuksen kuulua, suomalaisessa aksentissa ei ole mitään vikaa!

Ei kuule. Äidinkieleni on suomi, mutta muutin Englantiin 5-vuotiaana ja asuin siellä kunnes tulin lukioon Suomeen. Lukion jälkeen muutin taas Englantiin.

Asun Kanadassa. Paikkakuntalaiset ihmettelevät aksenttia, mutteivät osaa sijoittaa kartalle ja amerikkalaiset luulevat paikalliseksi. Itse helpostikin omin puhujan aksentin, jonka vuoksi sekaannuksia saattaa tulla sinne sun tänne. En myöskään tietoisesti yritä päästä suomalaisesta aksentista, sillä se on aika selkeä ja helppo ymmärtää. En nyt rallienglantia sentään väännä, mutta ei sitä nyt hävetäkään kuulu. Kaikki täällä puhuvat vähän eri tavoin ja se on ihan ok.