Kiitos kaikille naisille, jotka ovat auttaneet minua elämässäni

Elämäni ei ole ollut kovinkaan helppoa kyl olen sairastanut masennusta ja tuntuu siltä, että miespuoliset ystäväni ovat hylänneet minut tai etääntyneet minusta ja menevät aina vaivaantuneeksi jos puhun ongelmistani. Varmaan ainoa syy miksi en ole luovuttanut elämän suhteen on muutama naispuolinen ystäväni, joilta olen saanut empatiaa, halauksia ja tukea. Ihan hirvittää, että ovatko kaikki miehet noin tunnevammaisia? Olenko itsekin miehenä ollut tuollainen? Kiitos kuitenkin kaikille ihanille ja empaatisille naisille. Kun selätän tämän masennuksen tulen pitämään huolta siitä, että ystävymmyytemme pysyy vahvana, miespuoliset "kaverini" sen sijaan jäävät hyvänpäivän tutuiksi.