Minkä ikäinen olet ja minkälaisessa elämäntilanteessa?

42v nainen. Naimisissa lasteni isän kanssa. Lapsia kolme, kaikki koululaisia. Molemmilla vakityöt ja velkainen talo pk-seudulla. Opiskelen työn ohessa, lapset harrastaa. Tykätään matkustamisesta, rahaa voisi olla enemmän siihen. Hyvää elämää, tätä olen toivonut ja tavoitellut.

24-vuotias ensi keväänä valmistuva opiskelija. Olen ollut 6 vuotta mieheni kanssa, kihlat olisivat seuraava looginen askel. Lapsia ei ole, eikä tule pariin vuoteen elämäntilanteen vuoksi. Rahaa säästössä hyvin ensiasuntoa varten

Onko alapeukuttaja kateellinen toisten elämäntilanteille? :D

53v mies . 2.5v 5v 9v ja 10v tenavat ihan hyvin menee mut menköön

19-v opiskelija, päätin yhdet opinnot keväällä eri kaupungissa ja muutin takaisin kotikaupunkiin ja asun nyt vanhemmilla kunnes saan psoasilta kämpän.

27 v. Avoliitossa, koira, 9 kk vauva. Asutaan vuokralla. Äitiysloma loppuu ja palaan töihin ja jos saataisiin taas elintasoa korkeammalle. Velkoja noin 10000 (autosta).

N24, opiskelija, opinnot haluaisin saada loppuun seuraavan vuoden sisällä ja jatkan perään seuraavan tutkinnon. Asun ulkomailla kuudetta vuotta. Olen pitkässä parisuhteessa
Asun vuokralla, mutta olen miettinyt oman asunnon ostoa, sillä vuokraan tulee heitettyä helposti yli kymppitonni vuodessa joka tapauksessa. Teen opintojen ohessa kahta työtä, joten ehkä pitäisi sanoa, että töiden ohessa opiskelen. Kiinnostava nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En oikeastaan suunnittele elämää paljon eteenpäin, en tiedä haluanko lapsia, tai tämän vakiintuneempaa parisuhdetta.

Olen 31v. 4-vuotiaan tytön äiti, 32-vuotiaan miehen vaimo. Opiskelija. Mies töissä. Yhdessä oltu 14 vuotta, naimisissa 9 vuotta. Asumme vuokralla kerrostalokolmiossa ihan keskustassa.

Ikää 26v, opiskelen yliopistossa maisteriopintoja. Suunnittelen hakevani ensi keväänä suorittamaan toista maisteriohjelmaa. Asun vuokralla kimppakämpässä ja olen sinkku. Toisaalta kaipaan jo perhettä, toisaalta taas koen että mulla on vielä toteuttamatta asioita jotka haluan kokea, enkä ehkä siksi pystyisi nyt vakiinnuttamaan elämääni. Kumppania tosin kaipaisin elämääni, mutta sopivaa vaan ei ole tullut vastaan. Tämän ketjun perusteella olen kai joku outolintu :D

25-vuotias nainen, teen väitöskirjaa. Naimisissa, omistusasunto, koira. Koulutus ja ura on mulle tärkeitä. Haluan oikeasti menestyä elämässäni!

38, 2 kouluikäistä lasta, okt, velkaa, vakityö, farmariauto. Kesämökki ja kultainennoutaja puuttuu....;)

22-vuotias nainen, naimisissa. Toinen lapsi syntyy kohta, ja äitiysloman jälkeen jatkan opintojani amk:ssa.

Ja on se aviomieskin :) t.31

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:44"]

Kysyy 25v. naimisissa oleva, esikoistaan odottava nainen.

[/quote]

Mikä on koulutuksesi, onko vakityö ja muutenkin rahaa tarjota lapselle kunnollinen lapsuus?

42 vuotias nainen, kolme lasta, 51v mies. Velkainen rivari, velaton kesämökki. Koiria kaksi. Molemilla vakityöt. En voi valittaa.

Reilu 40 v nainen. Kolme lasta ja mies. Minä työtön. Miehellä hyvä työpaikka. Talous ok.

Elämä mallillaan. Toivottavasti vielä joskus löydän töitä mutta toistaiseksi olen onnellisesti työtön.

23v nainen, olen yliopistossa kirjoilla perushumanistina ja opinnoissa noin vuoden jäljessä, koska aiempi masennus ja elämänhallinnan puute. Kuitenkin olen alkanut liikkua paremmin ja pitämään itsestäni huolta, joten toivottavasti kirin vielä tuon hävettävän jäljessä olon kuntoon tämän alkavan akateemisen vuoden aikana. :)

26v. naimisissa oleva nainen. Kaksi lasta 3v. ja 1v. Omistusasunto ja molemmilla vakiduunit.

33v. Eronnut, kaksi lasta, vakityö, oma asunto, kaukosuhteessa. Tyytyväinen :)

Mä en tajua miten täällä kaikki on jotain 25v
omistusasunnossa asuvia perheenäitejä... ??? Itse olen saman ikäinen ja elän parasta hurvitteluvaihetta. Haaveilen matkustelusta ja nautin vapaudesta. Opinnot on kesken ja valmistun ehkä 28-29 vuotiaana :D erinäisiä töitä tosin olen tehnyt koko opintoajan. Tällä hetkellä mietin lähdenkö palkattomaan työharjoitteluun ulkomaille silläkin uhalla, että
se hidastaa opintoja ja rahallisesti köyhdyttää
enemmän kuin rikastaa... vai olenko
kunnollinen aikuinen ja jään Suomeen
palkalliseen harjoitteluun ja saan jalan
järkevästi oven väliin. Taidan kallistua
ulkomaille lähdön puoleen, koska mikään ei
kalva enempää kuin elämättä jäänyt elämä ja
jossittelu. Välillä vaan koen painetta siitä, että olenko jotenkin epäonnistunut ja jäänyt junasta...