Lue keskustelun säännöt.
Mun poika sai mut itkemään ja hän näki sen
09.03.2022 |
Ihan kaikkea mitä sylki suuhun tuo ei tarvitse sanoa ääneen, vaikka kuinka hormonit heittelee. Sitä en minäkään tee, vaikka mieli tekisi. Kun hän näki, että mulle tuli hänen sanoistaan paha mieli, niin hän käski mua painumaan jonnekin. Lähdin käyttämään koiraa aamulla ennen kuin hän heräsi ja tulin vasta nyt takaisin. Ei huvittanut vielä nähdä, kun ei oltaisi ehditty puhua rauhassa. Pitää illalla töiden jälkeen sitten puhua, toivottavasti poikakin on siihen mennessä rauhoittunut ja pystyy jo puhumaan kuin ihminen. Vähän hävettää, kun sillä tavalla näytin hänelle, että hän satutti mua. Toivottavasti se ei jäänyt nyt painamaan hänen mieltään, kun ei edes sitä asiaa sovittu ennen kouluun ja töihin menoa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä aikuisena ihmisenä annoit hänen tunnekuohulleen tuollaiset mittasuhteet? Meillä on sovittu kaikki riidat aina niin lasten kuin miehenkin kanssa ennen nukkumaanmenoa tai töihin ja kouluun menoa. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu ja sen takia asiat pitää selvittää heti. Tuskin oli niin iso asia, että et voinut jo illalla niellä ylpeyttäsi ja käydä juttelemassa hänelle.
Ei siitä olisi tullut mitään, kun poika oli siinä mielentilassa. Joskus olen yrittänyt toimia juuri noin ja silloin on ainakin mulle tullut vain entistä pahempi mieli, kun toinen on vain haistatellut ja pyytänyt painumaan ties minne, vaikka olisin vain halunnut selvittää hänen kanssaan asiat ja toivottaa hyvää yötä. Ja tuo aihe, mistä me riideltiin on sellainen, josta meidän pitäisi pystyä puhumaan huutamatta toisillemme. Ei se onnistu tuollaisessa mielentilassa. Ap
Mitä se on mennyt tekemään?
Se on minun ja hänen välinen asia eikä kuulu tänne. Ap
Eli on harrastanut seksiä ilman kondomia, juonut kirkasta viinaa, polttanut kannabista, vetänyt kaveria kuonoon tai varastanut kaupasta. Tai nämä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun 12-vuotias tytär kohteli minua kuin p*skaa, kun hänelle meinasi tapahtua onnettomuus kissan kanssa, jota kohtelee välillä ymmärtämättömästi. Hän halusi lähteä kissan kanssa valjaissa ”lenkille” ulos, vaikka se siis normaalisti ulkoilee vapaana. Kissa ehti ennen kuin lapsi sai puettua päälleen kiivetä kiipeilypuuhunsa, mutta talutin oli tytön kädessä, joka ei siitä irrottanut (ei varmaan ihan tajunnut, että kannattaisi, eikä nähnyt, mitä siitä seuraa). Kissa tippui pahan näköisesti kesken kiipeämisen, koska talutin vetäisi sen alas. Minä ja lapsen isä pelästyimme ja sanoimme tytölle että noin ei saa tehdä.
Hän meni vihaisena huoneeseensa. Otti kyllä ensin kissan syliinsä ja katsoi, ettei sille käynyt mitään. Ei onneksi käynyt, koska se on vielä nuori, ei ihan aikuinen kissa.
Ymmärsin, että tyttökin pelästyi, eikä halunnut kissalle pahaa ja että hän ei osannut käsitellä tekemäänsä virhettä kauhean hyvin. Menin siis puhumaan hänelle hänen huoneeseensa ennen kuin olin itse lähdössä (en asu lasten kanssa, vaan heidän isänsä asuu heidän kanssaan). Niin tyttö ei vastannut mulle mitään. Oli vain sängyllä puhelimellaan.
Seuraavan kerran, kun tyttö syytää jotakuta väärästä tai huonosta käytöksestä (yleensä veljeään, vaikka itse provosoi), niin sanon hänelle: ”kuka itse olet sanomaan toisesta? Itse et puhunut minulle, kun tulin sinulle juttelemaan kissan putoamisesta ihan kauniisti ja purkamaan tilannetta kanssasi”. SINÄ olet tässä se, joka et osaa käytöstapoja. Menee ehkä kerrankin hiljaiseksi, kun aina on syyttelemässä veljeään ja kiusaamassa! Haha. Vanhempikin osaa.
Ja siis kun lapsi oli pienempi, hän käyttäytyi ihan samoin. Minulle tuli näistä aina ihan hirveä olo, että miksei lapsi osaa keskustella tekemästään virheestä! Kun siis en syytä häntä. Sanoin hänelle, että tämä sota on saanut vanhemmat vähän hermostuneiksi ja siksikin reagoimme aika hermostuneesti ja varmasti lapselle tuli syyllinen olo. Mutta mitä muuta voi tulla, jos kissalle tapahtuu jotain, koska hän ei vahtinut, ettei se karkaa kiipeilypuuhun. Vaikka se oli vahinko, lapsen ahneus ulkoiluttaa kissaa valjaissa kuin lelua siihen isoimmin oli syynä, ei kissa tai me vanhemmat. Jo lapsen ollessa lähdössä sanoin hänelle, että onko sun pakko mennä sen kanssa ulos noissa valjaissa, ole sen kanssa sitten nätisti ja se on kissa, ei lelu ja tyttö oli vaan että joo joo!
Eikä alkanut siinä miettimään, että NIIIN, ehkä en olekaan aina oikeassa.
Miksi ap häpeät? Itkeminen on täysin luonnollinen reaktio, kun joku satuttaa. Myös oman lapsen sanat voi joskus satuttaa, ei sitä tarvitse hävetä. Nyt poikasikin näkee, että sanat vaikuttaa muihin ja ihan kaikkea ei kannata sanoa. Tuskin hän tahallaan halusi saada sut itkemään. Luultavasti hän säikähti itsekin, sun itkua. Älä huoli, saatte varmasti asian selvitettyä!
Varmaan märissyt itsensä uneen illalla, kun huomasi että sai sut itkemään. Nuoret on oikeasti todella herkkiä vaikka muuta saattavat esittää. Siksi se halusi sut pois silmistään kun itkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä aikuisena ihmisenä annoit hänen tunnekuohulleen tuollaiset mittasuhteet? Meillä on sovittu kaikki riidat aina niin lasten kuin miehenkin kanssa ennen nukkumaanmenoa tai töihin ja kouluun menoa. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu ja sen takia asiat pitää selvittää heti. Tuskin oli niin iso asia, että et voinut jo illalla niellä ylpeyttäsi ja käydä juttelemassa hänelle.
Ei siitä olisi tullut mitään, kun poika oli siinä mielentilassa. Joskus olen yrittänyt toimia juuri noin ja silloin on ainakin mulle tullut vain entistä pahempi mieli, kun toinen on vain haistatellut ja pyytänyt painumaan ties minne, vaikka olisin vain halunnut selvittää hänen kanssaan asiat ja toivottaa hyvää yötä. Ja tuo aihe, mistä me riideltiin on sellainen, josta meidän pitäisi pystyä puhumaan huutamatta toisillemme. Ei se onnistu tuollaisessa mielentilassa. Ap
Mitä se on mennyt tekemään?
Se on minun ja hänen välinen asia eikä kuulu tänne. Ap
Kerrankin järkevä mamma. Aiheesta voi puhua, mutta yksityiskohdat ei kuulu tänne.
Ei voida vaatia miehiltäkään tunteiden hallintaa kun ei siihen pysty naisetkaan