Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Unitietäjät apua
Unisekoilija
08.03.2022 |
Minua vaivaa kovasti eräs uni. Menetin rakkaan mummoni jokin aika sitten. Näin unta jossa näin mummoni ja juoksin hänen luokseen ja olin unessa todella helpottunut mutta itkin sillä tiesin unessa että hän on poissa. Yritin antaa unessa mummolleni halauksen mutta hän ei halunnut takaisin. Hän ei työntänyt minua pois mutta en saanut halattua häntä vaikka yritin kovasti. Mummo antoi minulle kuitenkin käden ja silitti sitä ja minulle tuli rauhallinen olo. Tänään soittelin äitini kanssa joka kertoi että näki unta mummosta. Äiti oli nähnyt unta että mummu oli istunut jossain ja äiti oli koittanut halata mummua mutta mummu ei ollut halannut äitiä takaisin vaan oli kätellyt äitiä. Osaako joku sanoa voisiko tämä tarkoittaa jotain ja onko vain sattumaa että näimme melkein samaa unta. Minua vaivaa nyt kovasti miksihän mummu ei halannut meitä takaisin vaan antoi vain käden.
Kommentit (3)
Alitajunta kertoo sen, että vaikka haluaisit hänen olevan paikalla, ja kosketeltavalla etäisyydellä, hän ei ole enää täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varsin tavanomaista nähdä jo kuolleista läheisistään unta.
Eivät ne mitään sen kummempia selityksiä kaipaa.
Eikä niitä muiden ihmisten käytöksiä unissa voi mitenkään selittää eikä ymmärtää.
Unimaailma on oma maailmansa, jokaiselle yksilöllenen.
Alue: Aihe vapaa
Olen 60-vuotias ja kohdannut unissani kaikki tähän mennessä kuolleet läheiseni. Joitakin useammankin kerran. Olen ns. unitiedostava, eli tiedän unessani olevani unessa ja pystyn tarkkailemaan tilanteita jne. Olen tullut siihen tulokseen, että kuolleet eivät ensi alkuun ymmärrä olevansa kuolleita, eivätkä aina sitäkään mitä pitäisi tehdä. Vain muutaman harvan kanssa olen voinut jutella unessa.
Äitini kuoli vuosi sitten ja aloin tuntea outoja tuskatiloja unissani. Kerran herättyäni ymmärsin sen johtuvan äitini pelokkaasta hengestä. Niinpä aloin puhua ääneen äidilleni, koska tiesin että juuri nyt hän on paikalla. Selitin että hän on kuollut, eikä sitä tarvitse surra eikä pelätä. Kehotin ottamaan rauhallisesti ja etenemään sellaiseen suuntaan joka tuntuu hyvältä. Kerroin että kohta hän tapaa omat vanhempansa. Tuskauneni loppuivat siihen.
Luulenpa että mummosikin on oudon juhlallisuuden tilassa, ei ihan täysin ymmärrä mitä on tapahtunut ja kuinka tulisi käyttäytä. Jos vielä näet häntä unessa kokeile tehdä kuten minä. Puhu hänelle, kerro mitä on tapahtunut jne.
Älä pelkää, yritä ymmärtää.