Lue keskustelun säännöt.
Kun menette uuteen yhteisöön...
08.03.2022 |
Miten koette että teihin suhtaudutaan? Voi sanoa yhden tai useamman esimerkin tilanteista, jotka useiten toistuu kun menette johonkin uuteen yhteisöön esim työ, koulu, harrastustoiminta, juhlat, tms. :)
Olisi kiva kuulla eri ihmisten erilaisia kokemuksia.
Itse nimittäin koen, että ennen minuun suhtauduttiin paremmin kuin nykyään, nyt aikuisena. Koen, että olen usein porukasta se, joka helpoiten ajautuu "huonoon" rooliin, vaikka olisinkin kaikin puolin hyvä jne. Olisi mielenkiintoista kuulla miten te koette että teihin suhtaudutaan.
Kommentit (14)
Vaihdoin työpistettä toiseen kaupunkiin, saman työnantajan palveluksessa.
Kaikki luulevat että olen alalla ja työpaikassa uusi ja kohtelevat kuin ilmaa, harva työkaveri edes tervehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet liian hyvätapainen.
-Öööh. :D No huhhuh.
Vapaamuotoisemmissa paikoissa monesti suhtautuminen parempaa, mutta koen että esim työelämässä saan tosi paljon vihaa niskoilleni jo usein ensisilmäyksestä lähtien. :D Ei vaan jotenkin oleteta että olisin se "kuviteltu uusi työntekijä" tai muu vastaava, vaan olen liian uniikki ilmeisesti, tai jotain, en tarpeeksi stereotyyppinen vissiin koska niin paljon kuulee vähättelyä tai saatetaan jopa vit***lla ensimmäiseksi lauseeksi tms mikä on iha naurettavaa koska olen normaali naisihminen, en ruma, tai erityisen tyhmä, tms.
Hyvin on suhtauduttu. Olen tuntenut oloni tervetulleeksi. Kokemusta on nyt kahdesta uudesta työpaikasta puolen vuoden sisään. Noita ennen olin entisessä työssä vuosikaudet ja olin pidetty työkaveri.
Nykyisessä työssä olen saanut hyvää palautetta monelta suoraan, ja esimies sanoi myös, että minusta on sanottu hyvää. Eräs sanoi kahden viikon oloni jälkeen, että sovit hyvin meidän porukkaan. Hoitoala.
Pitää katsoa aina kuka on porukan pomo motata sitä kuonoon.
En tiedä, miten minuun suhtaudutaan. Yritän aina olla mahdollisimman näkymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen reilusti yli viisikymppinen, joten kaikenlaisiin yhteisöihin on tullut mennyksi uutena. Työn puolesta olen säännöllisesti ollut asiakasyrityksissä näyttämässä, miten tiettyjä asioita hoidetaan, ja useimmiten minusta pidetään oikein paljon.
Yksityiselämä on toinen juttu. Tunnen itseni muukalaiseksi ja minua pidetään muukalaisena. Osaksi tämä johtuu ulkonäöstäni: olen hyvin pitkä ja näytän siltä kuin katselisin muita nenänvarttani pitkin myös kuvaannollisesti. Olen ujo ja niin tottunut ulkopuolisena olemiseen, että jään seinustalle ja siellä minut myös halutaan pitää.
Aluksi ihan kiinnostuneesti (eli ulkoinen olemus kai miellyttävä), kunnes huomaavat että olen hiljainen, sen jälkeen olen enimmäkseen ilmaa. Juttelen kyllä vastavuoroisesti ja kyselen, mutta olen hillitty ja harkitsevainen, kun muilla juttu lähtee nopeasti lentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ei ole yhtään syytä vainota loppuelämää jos 10 vuotta sitten oli kylmä jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta ihmistä on kyseessä? Yksi ihminen.
Oikeuttaako se 10 vuotta jatkuneeseen häirintään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna en tiedä. Olen vaihtanut työpaikkaa viimeksi 16 vuotta sitten ja opiskellut viimeksi 20 vuotta sitten. En siis ole mennyt uusiin yhteisöihin pitkään aikaan.
Muhun on suhtauduttu kai yleensä aika hyvin. Nuorempana olin aika ujo, enkä tajunnut nokkimisjärjestelmää.
Nyt kun olen melkein 40, pyrin suhtautumaan muihin avoimesti ja uteliaasti, enkä kauheasti jaksa juuttua muiden tökeröihin kommentteihin tai vinoiluun, kaikilla on omat syynsä toimia.
Mutta sen olen huomannut, että työelämässä esim vöyhötetäön tiimistä kokoajan, tai kotain työelämätaidoista.. sama kun hoettaisiin jollain vieraalla kielellä, ellei ihmisiä kouluteta ja osallisteta niissä. Tai esim ennen projektin alkua yhteisesti päätetä yhteiset arvot, tavoitteet ja toimintatavat. Koska ne muotoutuu kuitenkin, kiusaaja voittaa!
Olet liian hyvätapainen.