Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaatteko te muut keski-ikäistyvät koskaan sitä aikaa
07.08.2015 |
kun ikää oli juuri sen verran tai jotain päälle, että pääsi johonkin yöelämään/klubille/tanssimaan ja joskus sitten tuli mentyä, ja kuinka ne illat oli välillä niin hauskoja? Itse kaipaan lähinnä sitä mieletöntä fiilistä kun intoutui tanssimaan tunteja putkeen, neljä viisikin tuntiakin yössä ja sitten aamuyöllä aivan tolkuttoman väsyneenä ja todellisuudesta vähän irrallaan tuli käppäiltyä pitkin hiljentyneitä kaupungin katuja kotiin. En minä sitä enää haluaisi enkä jaksaisi tehdä, eikä se enää edes olisi sama asia, mutta välillä vieläkin jotain house-musaa kuullessa tulee elävästi mieleen se fiilis...
Kommentit (51)
Tänään menen bilettämään. Olen 53 v. En juo, vaan nautin tanssista, joka on mitä parhainta liikuntaa ja jaksan sitä kyllä ihan tappiin asti, liikuntahan auttaa jaksamaan. Ja kyllä, pääsen täysin irti arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn kyllä ulkona, mutta enää ei ole sitä tunnetta että maailma on auki ja mitä vain voi tapahtua.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 22:44"]
Just tuo mua ahdistaa vanhenemisessa! Mitä siis nro 18 sanoi. Porukka jämähtää kotiin. Mua kiinnostaisi ja jaksaisin vielä hyvinkin mennä ja bilettää, mutta kaikki on vaan "näääh, ei kiinnosta. Kudon mielummin sukkaa kotona." Eikä edes vielä neljääkymmentä olla! Aina kun yrittää saada jotain kaveria johonkin, niin ei toivoakaan. Sitten jos jonkun saa houkuteltua, niin puolenyön aikaan alkaa jo katsella kelloa, että "vois lähteä jo kotiin, kun niin väsyttääkin jo".
Huoh.
[/quote]
Rakastan tanssimista - kyllä, mutta miehelläni on ns 3 vasenta jalkaa joten emme ole 20 vuoteen käyneet tanssimassa.
Juon alkoholia ruuan kanssa, hyvässä seurassa ja kesäterassilla Italiassa, en iltaisin hämyisässä pubissa tai yökerhossa, niiden tunkkaisuus ja örvellys ei vaan natsaa. Mielummin tosiaan tapaan ystäviäni hyvän ruuan parissa - hyvin menee 8h illallisella pöydän ääressä!
En koe että olisin jämähtänyt kotiin (enkä kudo;D), iltaelämä ei vaan anna mulle mitään lisäarvoa elämään. Mä olin 46v kun viimeksi olin "viihteellä" joten tuo ikäpäätelmä meni pieleen. Eikä biletys ole mikään itseisarvo pelkäämässäsi vanhenemisessa.... elämää on kuule yökerhon ulkopuolellakin;)
18
En kaipaa, onneksi ei enää tarvitsekaan bailata, ei vanha tosiaan enää jaksa :D onneksi on lapset ja se bailaus loppui hyvästä syystä vähän sen jälkeen kun täytti 18v, oli saanut bailatakin ihan tarpeeksi.
T: N24v
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 22:55"]
Se on ihan vain omasta päästä kiinni mitä (terve) ihminen voi tehdä. Kannattaa varmaan ihan muunkin jaksamisen takia harrastaa liikuntaa ja parantaa kuntoaan, jos ei edes tanssia enää jaksa vaikka ikää vasta nelisenkymmentä. Surullista, jos elämä ei ole vielä edes puolivälissä ja eletään tuollaisissa tunnelmissa ettei uskalleta/jakseta enää tehdä sitä mistä oikeasti nauttisi :(.
[/quote]
Just. Aina täällä luetaan tekstejä kuin piru raamattua ja väännetään ne sitten ihan päälaelleen. Mulla kylläkin on melko hyvä kunto edelleen, mutta monesta tekijästä johtuen en enää mihinkään yöelämään niinkään mene kun ei se vaan huvita, ja voisi tosiaan olla etten tanssisi enää aivan kuin se kaksikymppinen aamuyöhön saakka. Harrastan liikuntaa monta kertaa viikossa ja olen ikäisekseni timmi, jotta näin. Ja teen paljon muitakin asioita joista nautin, etä yksikään ei nyt tuossa osunut. aloittaja
[/quote]
Samoin.
Elämä on niin täynnä kaikkea muuta - jos nyt joraaminen ja bilettäminen puuttuu niin se on yksi kärpäsenpaska koko kuvassa. Treeniä, harrastuksia, matkailua, työtä ja työmatkoja, opiskelua, ystäviä, lapsia ja lapsenlapsi, ihana iso puutarha, marjat metsässä parhaillaan yms yms..... Koska mä edes ehtisin bilettämään:) Nyt on pakko - olen lähdössä 4 pv työmatkalle asiakkaiden kanssa laivalle. HUOH! Pelottaa jo etukäteen.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan! Sitä nuoruuden huolettomuutta, sai tanssia pilkkuun asti (tuliko valomerkki puoli yhdeltä vai puoli kahdelta siihen aikaan?), ja juosta bussipysäkille läpi kaupungin. Ja jalassa sellaiset korkokengät, joilla en tänä päivänä edes pystyisi kävelemään. ;)
Miten sitä jaksoi: keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina - aina oltiin menossa. Ja tietysti koulussa/töissä piti käydä viitenä päivänä viikossa.
Voi sitä huolettomuutta!
N46
Tiedän tuon ihanan tunteen, ap. :) Harvoin pääsee kokemaan sitä herkkua, sillä lapset.. ja se, että enää ei löydy juuri sellaisia ystäviä jotka nauttivat bilettämisestä kuin minä. Tykkään trancesta, hiphopista ja rnbsta ja tanssin niiden tahtiin vaikka aamuun... Ystäväni taas tykkäävät rankemmasta rockista tai iskelmästä, joka mulla vain pilaa tunnelman :D.
Haluamme myös aina eri baareihin. Kaverit haluavat istumaan viinilasin ääreen, ja minä yökerhoon... pyh, ens kerralla lähden vaikka yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan. En edes nuorena juonut mitään baareissa vaan tanssin. En myöskään hakenut miestä kun saman kanssa on oltu yhdessä teini-iästä. Harmi vaan, että tanssikaverit jämähtivät kotiin kun löysivät miehensä vaikka itse aina lähdin heidän mukaansa tanssimaan kun olivat sinkkuja.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 08:42"]
Tiedän tuon ihanan tunteen, ap. :) Harvoin pääsee kokemaan sitä herkkua, sillä lapset.. ja se, että enää ei löydy juuri sellaisia ystäviä jotka nauttivat bilettämisestä kuin minä. Tykkään trancesta, hiphopista ja rnbsta ja tanssin niiden tahtiin vaikka aamuun... Ystäväni taas tykkäävät rankemmasta rockista tai iskelmästä, joka mulla vain pilaa tunnelman :D.
Haluamme myös aina eri baareihin. Kaverit haluavat istumaan viinilasin ääreen, ja minä yökerhoon... pyh, ens kerralla lähden vaikka yksin!
[/quote]
Sama! Tuletko kaveriksi?!
47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kaipaan. Tanssi ei ole minun juttuni ja ravintoloissa hypin vuosia, jotta tapaisin miehen ja voisin perustaa perheen.
Nyt on mies ja perhe ja nautin, kun saan olla perheeni kanssa tai välillä miehen kanssa kaksistaan. Muuta en kaipaa.
Kohta viiskymmentä ja kyllä kaipaan. Me käytiin parhaimmillaan kuutena iltana viikossa (no kerran). Välillä diskoiltiin ja välillä humpattiin. Pääosin limulinjalla.
Kavereilla oli päämääränä mieskin, mutta mä nautin itse siitä tanssin tuomasta fiiliksestä.
Ja ne pitkät kävelyt kotiin narskuvassa pakkasessa, ja saattajien ilmeet kun totesivat, että joutuvat palaan saman tien (eivät uskoneet, että matka viis kilsaa).
Käyn kyllä edelleen satunnaisesti tansseissa, yökerhoissa ja keikoilla, mutta laiskuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain aikanaan tulla.olla.mennä.seurustella matkustella pitkälle yli 35. Aikuistuin kun sain lapsen yli 40 v.
juu. asuin vielä sellaisessa kaupunginosassa, että kotiin vei pitkä silta osittain yli järven ja muistan vieläkin sen tunteen kun hikisenä, uupunena mutta onnellisena tallustelin korkkarit kainalossa ja katsoin kuinka aurinko nousi veden päällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vain kaivata tosiaan? Mä olen 42 ja käyn juuri tuon vuoksi festareilla ja konserteissa.
Ööh? Minä olen 41 ja käyn edelleen noissa... Huomiseksi Weekend Festivalille liput!!! Ja vieläkin lempimusiikkini on dance ja techno, ei ole vielä iskelmäikä iskenyt.
No käynhän minäkin välillä (tosi harvoin) jossain, mutta ei se nyt todellakaan enää ole sama asia. En esim. enää ole se nuori nainen, joka muuttui ihan muuksi tanssiessaan, ja jolla ei todellakaan loppunut kunto siinä hommassa kesken. Nyt se on jotain nytkymistä ja juttelua terassilla tms. ja onhan sekin ihan kivaa, mutta kaukana siitä menneestä.
Alue: Aihe vapaa
En kaipaa, en ole koskaan pitänyt tuollaisesta. Kauhea tungos, musiikki aivan liian kovalla ja nuoruudessani vielä sakea tupakansavu. No thanks. Kotiin käveleminen aamuyöstä se vasta epämielyttävää ja pelottavaa olikin. Olen ehdottomasti aamuihminen, en pidä yhtään myöhäisistä illoista ja yöllä liikkumisesta.
Yksi tuollainen reissu tosin jäi lähtemättömästi mieleeni, tapasin nimittäin mieheni. Mies bongasi minut kun olin niin eksyneen ja väärässä paikassa olevan näköinen, että halusi heti suojella minua. Siitä lähtien oltu yhdessä.