Ei ole varaa lapsen harrastukseen!

Suomessa ei voi harrastaa mitään harrastusmielessä n. 1-2 kertaa viikossa, vaan kaikki harrastuskerhot pakottavat puoliammattimaiseen harjoitustahtiin. Tämä koskee tanssia, luistelua, pianonsoittoa, jalkapalloa, jääkiekkoa jne. Vaikka ei olisi rahasta kysymys, koulun pitää olla ykkösprioriteetti lapselle, ainakin kouluikäiselle.

Luulin, että Hope tukee vähävaraisia perheitä. Antaako Hope tosiaankin tukea keskituloisen perheen kalliiseen kilpaurheilulajiin?

Meillä kävi aikanaan ihan samalla tavalla. Pari - kolme vuotta kilparyhmää, mutta osa treeneistä jätettiin pois. En suostunut treenauttamaan lasta, kuin 4-5x viikossa (muilla puolet enemmän), ettei paikat hajoa. Hyvin kesti kärkisakissa noinkin.

Lopulta kouluhommat alkoivat lisääntyä ja toinen harrastus (ei urheilu) haluttiin pitää vahvemmin elämässä mukana, joten lapsi siirtyi yhteisellä päätöksellä harrastajien ryhmään, jonka joku aktiivinen äiti oli saanut seuraan. Siinä meni kivasti useampi vuosi ja treenejä viikossa 3-4x, eikä mitään liikavääntöä. Se oli mielestäni sitä harrastamista, ei kaiken tarvitse olla aina pelkkää kilpailua.

Ja avustusta tosiaan saa. Eräs perhe sitä haki, kun heillä elämä vähän heitti. Muistan ainakin silloin sen olleen mahdollista.

Niin ja tuosta harrastajien ryhmästä sai olla pois, jos halusi. Eikä kukaan ikinä syyllistänyt. Eli puolikuntoisena tai kokeita edeltävänä iltana ei valmentaja jäälle vaatinut. Se oli vapaus!

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että Hope tukee vähävaraisia perheitä. Antaako Hope tosiaankin tukea keskituloisen perheen kalliiseen kilpaurheilulajiin?

Tuskin, kyllähän se on perheen oma valinta millä seudulla asuu, pitääkö yhtä tai kahta autoa jne..onko varaa. Ei nuo järjestöt ole sellaista varten. Keskituloiset säästävät harrastusmaksuissa tyypillisesti olemalla mukana urheiluseuratoiminnassa. Varsinkin jos on useampi lapsi, helpottaa jos kyseinen laji ja lasten harrastaminen kiinnostaa vanhempaa niin, että se seuratouhu on hänelle mielekäs harrastus myös.

Jos yhden henkilön harrastus aiheuttaa taloudellisia ongelmia, harrastus loppuu tai etsitään halvempi vaihtoehto. Jos jonkun harrastus aiheuttaa ongelmia kuskauksien tms. takia, harrastus loppu tai etsitään vaihtoehtoinen tapa hoitaa kuskaukset.

Perheessä kenenkään harrastus ei voi sanella muiden elämää liiaksi vaan asioissa pitää olla järki vaikka tulisi paha mieli.

Luistelu on ehkä kaikkein kallein harrastus mitä löytyy. Mulla oli joskus työkaveri, jonka koko palkka meni sen harrastuksen rahoittamiseen ja puolison liksalla elettiin. Tuntui aika hullulta. Ei ole mitään järkeä ajaa itseään(ja perhettä) vararikkoon lapsen harrastuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö. Lapsi voi harrastuksestaan löytää suuren palon sen etenemiseen ilman mitään negatiivisia "riittää kaksi päivää viikossa" ajatuksia. Voi riittää, kyllä. Mutta jos lapsella on palo harrastukseen, niin antaa palaa! Luuletteko että ammatti urheilijat ovat treenanneet kahdesti viikossa? Taidemaalareille riittänyt kerran viikkoon kuviskoulu?

On mahtavaa että lapsi on innostunut suuresti lajista! Lasta ei saa pakottaa mihinkään, vanhempien painostuksesta ym mutta jos lapsi itse HALUAA niin onhan se mahtavaa.

On olemassa varmasti eri paikkoja, josta saa tähän taloudellista tukea. Kaupungeissa voi olla esim omia säätiöitä, joista pystyy hakemaan. Ota AP rohkeasti selvää. Luisteluseuroilla voi kilpatasoon olla omia seuroja, josta saa väline hankintoihin apua. Myös hope tarjoaa harrasteapua maksuihin. Toivottavasti teillä olisi myös kummeja, isovanhempia ym, jotka voisi pienellä summalla kuussa tukea tätä.

Tsemppiä!

Kuinkahan moni ammattiluistelija elättää itsensä luistelemalla saati tienaa saman verran kuin keskinkertainen insinööri tai putkiasentaja? Tuon taloudellinen mahdollistaminen lapselle on karhunpalvelus. Kouluun ja kunnon ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole rahaa, niin ei harrasteta. Elämässä on pettymyksiä, ja lapsen olisi hyvä oppia se mahdollisimman aikaisin elämässä. Urheiluharrastus on silti siinä mielessä hyvä harrastys, että lapsella ei ole aikaa pöljäillä ns. "huonomman kaveripiirin" kanssa esimerkiksi ryyppäämässä tai harrastamassa ilkivaltaa, ja kuntokin pysyy hyvässä kunnossa. Suosittelisin että jätätte tuon harrastuksen 1-3 kertaan viikossa ja maksatte sen 80-120e kuussa, oma liikuntaharrastukseni oli tuota luokkaa 15-vuotiaaksi asti milloin lopetin ja keskityin enemmän opiskeluun.

Sinä vain unohdat tuossa älyvapaassa suosituksessasi sen, mitä se lapsi kenties itse haluaa. Lapsi nimittäin voi aivan omasta tahdostaan haluta olla siinä kilparyhmässä ja joku pari kertaa viikossa höntsäryhmä ei lajissa kiinnosta tasan tipan tippaa. 

Oma lapseni toisesta lajista esimerkkinä. Veti ihan omasta halustaan kilpaedustusryhmässä 7-8 treenin ohjelmaa viikossa pitkään. Siinä vaiheessa kun se kilpamotivaatio loppui tuossa suurin piirtein samassa mainitsemassasi iässä kysyttiin, että menetkö lajiin harrastusryhmään. Vastaus oli, että en todellakaan mene, ei se kilparyhmän jälkeen anna enää yhtään mitään.