Kuinka paljon siedät itseesi kohdistuvaa v..ttuilua ja pilkkaamista?

En nykyään suutu oikeastaan mistään. Lapsena loukkaannuin herkästi, nykyään minulle on ihan sama pidetäänkö minusta vai ei.

Loputtomiin. Olen hirveän kostonhimoinen, mutta siinä hyvin valikoiva ja kärsimys on räätälöity. Fiksuimmat tajuaa lähteä, kun päästän menemään.

Olen ottanut vastaan suoraa, sekä selän takana tehtyä panettelua. Siksi ihmettelen joidenkin loukkaantumista ihan pienestä tai jopa ihan tyhjästä minuun päin.

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon siedän. Olen julkisuuden henkilö ja saan haukkuja, pilkan tekoa, vihapostia ja kaikenlaista negatiivista palautetta keskimäärin 7000-10 000 kpl vuodessa. 

Tappouhkauksia on tullut vuosien saatossa myös lähemmäs sata. 

Osasta palautteista huomaa, että joillain mielenterveys horjuu pahemman kerran. 

Voimia! Onneksi saat myös paljon sydämiä.

Siedän käytännössä mitä vaan. Mua ei yksinkertaisesti kiinnosta eikä liikauta pätkääkään, mikään pilkka tai kettuilu - kunhan saan tehdä mitä haluan.

En siedä yhtään. Eri asia, näytänkö reaktioni vain en, ja miten. Asiakaspalvelutilanteessa olen stoalainen, vieraitten ihmisten seurassa sanon mitä ajattelen mutta rauhallisesti, perheen kesken menen yleensä aivan sanattomaksi, ja selvitän tilanteen myöhemmin. Tietysti on tilanteita, jolloin ei maksa vaivaa reagoida mitenkään, koska jos pilkkaaja tähtää vain väittelyyn, en lähde mukaan. 

On ihmisiä jotka olen otsikon aloituksen kysymykseen salinut pilkata ivata.Ne on tuleet muka vitsin varjolla.Kun henkilö nähnyt naamastani loukaannuin verisesti. Joten olen ajat sitten selaiset henkilöt jättänyt taakseni vaikka olisivat sukua.Meillä jokaisella on lupa karsia ne ihmiset elämästä pois,jotka kohtelevat meitä huonosti!

Syön ja lepään ja huolehdin omat asiani. Silloin en edes huomaa...

Nykyisin enimmäkseen näin.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on sen verran vmäinen luonne, etten siedä vttuilua ja pilkkaa. Olen sopuisa luonne, mutta mikäli minua ärsytetään, se ärsyttäjä on se, joka pahoittaa mielensä. Sana sanasta ja parhaasta kaksi.

Itse olen suunnilleen samanlainen. On kyllä välillä hankalaa kun sitten pidetäänkin hankalana ihmisenä. Vain kun ei mukisematta niele kaikkea p.skaa. ”No mikäs sille nyt tuli?!”

Joillekin on vaikea paikka se, että jotkut uskaltaakin puolustaa itseään.

No en yhtään. Miksi sietäisin?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on sen verran vmäinen luonne, etten siedä vttuilua ja pilkkaa. Olen sopuisa luonne, mutta mikäli minua ärsytetään, se ärsyttäjä on se, joka pahoittaa mielensä. Sana sanasta ja parhaasta kaksi.

Tavallaan ymmärrän kantasi. Itse tosin olen kyllä huomannut, että räyhääjä häviää. Kosta hiljaisesti, niin ettei sinua leimata räyhätessäsi huonoksi käyttäytyjäksi. Sivistynyt ”potku munille” on tehokas kosto.

Haluaisin sanoa että kestän kaiken, mutta todellisuudessa muistan kaiken ja haudon kostofantasioita. Kun tilanne tulee, todella lapsellisesti lätkin kaiken keräämäni pöydälle ja se joka minut on alunperin suututtanut ei välttämättä edes tiedä miksi olen niin ikävä. Mutta siis sabotoin yleensä taustalla kostoksi ihmissuhteita.

Että jos jää ylennys saamatta, poikaystävä vaihtaa parempaan tai kahvihuoneessa mystisesti hiljenee kun astut sisään, voit miettiä olitko mahdollisesti p.läpi sille uudelle tyypille kaksi vuotta sitten?

Minä muistan kaiken.

Miksi minun tarvitsisi sietää pilkka ja v'ttuilua? 

Vierailija kirjoitti:

No en yhtään. Miksi sietäisin?

Kynnysmatot alapeukuttavat ainutta tervejärkistä kommenttia täällä.

t. eri 

En yhtään. Jos jotain olen elämässä oppinut niin sen, että kaikkea ei tarvitse sietää. Ei siitä mitään kruuna saa, että sietää mitä tahansa törkeyksiä. Asiakkaillekin sanon sumeilematta, että palvelu loppuu välittömästi, jos käytös ei muutu. Tämä siis niille, jotka h'rittelevat tms. 

Vittuilen välittömästi takaisin, jos kiehahtaa. Sitten taas vaimon vittuiluun en reagoi mitenkään.

En yhtään. Paitsi täällä av:lla ei kiinnosta/tunnu pätkääkään kenenkään pilkat ne voin helposti ignoorata tai vastata takaisin tai miltä ikinä nyt tuntuukaan. Tosielämässä vanhat reagointitavat ja tunnereaktiot ihmisten kanssa on todella hallitsevia ja ne näkyvät sillä tavalla, että saatan lamaantua täysin toimintakyvyttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa että kestän kaiken, mutta todellisuudessa muistan kaiken ja haudon kostofantasioita. Kun tilanne tulee, todella lapsellisesti lätkin kaiken keräämäni pöydälle ja se joka minut on alunperin suututtanut ei välttämättä edes tiedä miksi olen niin ikävä. Mutta siis sabotoin yleensä taustalla kostoksi ihmissuhteita.

Että jos jää ylennys saamatta, poikaystävä vaihtaa parempaan tai kahvihuoneessa mystisesti hiljenee kun astut sisään, voit miettiä olitko mahdollisesti p.läpi sille uudelle tyypille kaksi vuotta sitten?

Minä muistan kaiken.

"Weak people revenge. Strong people forgive. Intelligent people ignore."