Luetellaan eri ikävaiheisiiin liittyviä kriisejä. Tyyliin 30 alkaa pohtia esiim kuka on, mistä on tullut, mihiin on menossa jne..

Samat kysymykset toistuu.

Eikä ne oikeastaan lukkiudu koskaan, koska elämä vie uusiin tilanteisiin ja käsitys itsestä, asioista muuttuu. Useimmilla.

Ja niin sen pitää ollakin.

Ikäkriisiajattelu on myös melko normittavaa. Jokainen kokee ajan kulumisen tavallaan. Toiset ei juurikaan mieti ikäänsä. Miksi sitä pitäisi niin hirveästi miettiä, ja kuka ne paineet ja odotukset lopulta asettaa?