Mulla ei ole koskaan lapsetonta aikaa omassa kotona.

Sama täällä, olen ollut viimeisen 14 vuoden aikana yksin kotona yhden käden sormilla laskettavat kerrat (ja nämä kestäneet max tunnin aina). Aikansa kutakin...

Hei! Tuntemukset ovat aivat samat kuin minulla aikoinaan. Minäkin olisin halunnut olla joskus kotona rauhassa vaikka lukemassa tai katsomassa telkkua ilman että kukaan vaatii mitään. Pääsin kyllä kauppaan, kylään jne. ja mies jäi kolmen lapsen kanssa kotiin, mutta olisin halunnut rentoutua kotona. En kokenut erityisen rentouttavaksi, jos olin ostamassa perheelle seuraavan viikon ruokia tai etsimässä uutta toppahaalaria, vaikka olinkin ilman lapsia. Mies sai kyllä "kotiaikaa", kun minä olin lasten kanssa uimassa, puistossa jne.

Joku kyseli, miksei lapsia voi panna päiväkotiin, kerhoon tms. Jos on työssäkäyvä, kuten minä olin, se ei poista ongelmaa. Lapset olivat päiväkodissa ja minä töissä. Illalla oltiin yhdessä. Lapsilla oli harrastuksia, mutta niihin piti kuskata, eikä kaikilla tietenkään ollut samaan aikaan.

Sitten kun nuorinkin meni kouluun, elämä alkoi helpottaa. Nyt lapset ovat 15v, 17v ja vanhin täyttää ensi viikolla 19v ja elämä on jo pitkään ollut helppoa. Nyt kotona voi rentoutua vaikka lapsetkin ovat kotona. Kukaan ei vaadi huomioita. Toki lapset ovat välillä poissakin, mutta harvoin kaikki kolme yhtäaikaa.

Yritä jaksaa! Kyllä se vielä helpottaa!

Ei minullakaan ole ollut kertaakaan toisen lapsen syntymän jälkeen omaa aikaa yksin kotona. Nyt vasta tajusin asian kun aloin sitä miettimään. :D Mies ei siis käy lasten kanssa missään. Mutta nuorin onkin vasta vähän yli vuoden eli eiköhän ne vielä ala jossain käymäänkin.