Mulla ei ole koskaan lapsetonta aikaa omassa kotona.

Ei ole tukiverkkoja, mutta kyllä nuo lapset välillä ovat poissa kotoa :)

?? Miksi teit lapsia ??!

Ei mullakaan ole koskaan ollut. En ole kyllä sellaista kaivannutkaan. Lapset jo 13 ja 15 v, eli kohta sitä lapsetonta aikaa tulee enemmän kuin tarpeeksi.

Meillä on tukijoukkoja, mutta harvemmin käytämme heitä muulloin kuin lähtiessämme kotoa johonkin yhdessä, esim. juhliin tai reissuun. Tuntuu oikeasti aika mukavalta olla välillä kotona yksin. Itselläni meni muuton jälkeen useita kuukausia ennen kuin ensimmäinen parin tunnin kerta oli.

Montako lasta teillä on? Voisiko kerran viikossa molemmat ottaa ihan kaikki muksut johonkin hommaan, puistoon tai pihalle, jotta saisitte ladata akkuja ihan omassa kodissakin?

Montako lasta, minkä ikäisiä?

Ei mullakaan. Minä katson käytännössä koko ajan lasten perään, kun olemme kotona. Ja teen kotityöt siinä lasten pyöriessä helmoissa. Mies ei ikinä käy lasten kanssa keskenään missään. Mun pitää kävellä ovesta ulos omiin menoihin, silloin mies kyllä huolehtii lapset. Oh well... kohta alkaa taas syksyn harrasteryhmät, taidan buukata itselleni pari uutta harrastusta....

Onhan tuo normaalia arkea. Miksei puolisosi voisi ottaa kaikkia lapsia kerralla ja viedä heitä yhdessä kauppaan/ulos tms. Mikä on syynä että vain osa lapsista lähtee mukaan? Mutta siis, aivan normaalia lapsiperheessä että oma aika on kortilla.

Osan lapsista -termi viittaa siihen, että lapsi on enemmän kuin kaksi. Voisin melkein väittää, että kaikki eivät voi olla vahinkoja. Miksi siis hankit enemmän kuin yhden lapsen, jos koet "en saa olla yksin" -ongelmaa? Tai miksi lapsia ei voi laittaa kerhoon, päiväkotiin, harrastuksiin jne.. ?

Äärimmäisen harvoin olen yksin kotona ilman lapsia. Ehkä parin kuukauden välein olen tunnin tai pari. Yötä olen ollut yksin kotona parin vuoden välein. Miksi et pyydä toista vanhempaa ottamaan edes joskus kaikkia lapsia mukaan?

Ihan normaalia. Mä olin keväällä kerran puoli päivää, kun pidin etätyöpäivän vähän sairaana. Lapset ja mies olivat kaikki koulussa. Uu!

Lähes sama juttu. Mulla on se ongelma, että valitsin sellaisen miehen lasten isäksi, joka ei halua niiden kanssa tehdä mitään keskenään. Muuten kyllä hyvä isä. Kesälomalla olin ruhtinaalliset 3 tuntia yksin, kun olin kuumeessa ja pakotin miehen kersojen kanssa ulos. Mies ei ymmärrä yhtään oman aikani tarvetta. Sillähän omaa aikaakin on, kun minä menen usein yksinkin lasten kanssa. Joskus fantasioin eroavani, jolloin olisi ainakin joka toinen viikonloppu yksin kotona...

12 jatkaa, että meillä on kyllä joskus mahdollisuus saada lapset hoitoonkin, mutta tämä aika käytetään miehen kanssa kaksin parisuhteen hoitamiseen. Kaipaan siis nimenomaan yksinoloa kotona.

En mä nyt erityisemmin "valita". Mun aloitus koski sitä, että onko tämä tavallinenkin tilanne monissa perheissä, ettei sitä aikaa yksinkertaisesti koskaan ole, että olisi yksin kotona. Joskus mies on kaikkien lasten kanssa pihalla pienen hetken, jolloin ehdin tehdä ruoan ja siivota. Havahduin kesän aikana siihen, että tosiaan, en ole koskaan kotona yksin.

ap

Sitten taas vanhukset istuu yksin kotonaan ja toivoo, että lapset joskus kävisivät.
.
Miksei tää mene paremmin tasan.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:22"]

Lähes sama juttu. Mulla on se ongelma, että valitsin sellaisen miehen lasten isäksi, joka ei halua niiden kanssa tehdä mitään keskenään. Muuten kyllä hyvä isä. Kesälomalla olin ruhtinaalliset 3 tuntia yksin, kun olin kuumeessa ja pakotin miehen kersojen kanssa ulos. Mies ei ymmärrä yhtään oman aikani tarvetta. Sillähän omaa aikaakin on, kun minä menen usein yksinkin lasten kanssa. Joskus fantasioin eroavani, jolloin olisi ainakin joka toinen viikonloppu yksin kotona...

[/quote]

Mitä tapahtuu, jos vaan kävelet ovesta ulos ilman lapsia? Ilmoitat meneväsi lenkille, shoppailemaan, kirjastoon, kahvilaan..? Ei tietysti korvaa sitä, että saisi olla ihan yksin kotona, mutta omaa aikaa se on tuokin, ja toisi ehkä miehelle uskallusta lähteä lasten kanssa jonnekin (jos se nyt uskalluksen puutteesta on kiinni).

Ymmärrän sua. Vielä jokin aika sitten vuodatin samaa, ei koskaan yksin kotona. Mutta nyt on ollut tilanteita, että toinen lapsi on treeneissä ja toinen kaverillaan (ja mies illan töissä), jolloin olen saanut olla hetken kotona ihan yksin :) Tuntikin riittää, vaikka kerran kuukaudessa.

Ei mulla koskaan ole. Ehkä kerran vuodessa. Miehellä on vähintään kerran viikossa. Mies ei kulje lasten kanssa keskenään missään, minä kuljen. En tosin kaipaakaan sitä, että olisin yksin kotona. On mulla illat aikaa olla yksin kun lapset nukkuu. Toki mies on yleensä sillon kotona, mutta lähtisi käymään jossain jos haluaisin olla vaan yksin.

Ei tälläkään. Vanhin lapsi on kohta 6, joten hetkeen ei ole ollut omaa tai aikuisten aikaa.

Kymmenen vuoden päästä sitten taas on.

Myönnän, että aikanaan kuvittelin lasten olevan isovanhemmilla yhtä usein kuin itsekin lapsena olin. Silloin vain ei osannut ennustaa sitä, että joudumme muuttamaan satojen kilometrien päähän.

Mulla on. Mies ottaa lapset ja lähtee niiden kanssa jonnekin.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:22"]

Lähes sama juttu. Mulla on se ongelma, että valitsin sellaisen miehen lasten isäksi, joka ei halua niiden kanssa tehdä mitään keskenään. Muuten kyllä hyvä isä. Kesälomalla olin ruhtinaalliset 3 tuntia yksin, kun olin kuumeessa ja pakotin miehen kersojen kanssa ulos. Mies ei ymmärrä yhtään oman aikani tarvetta. Sillähän omaa aikaakin on, kun minä menen usein yksinkin lasten kanssa. Joskus fantasioin eroavani, jolloin olisi ainakin joka toinen viikonloppu yksin kotona...

[/quote]

Mitä tapahtuu, jos vaan kävelet ovesta ulos ilman lapsia? Ilmoitat meneväsi lenkille, shoppailemaan, kirjastoon, kahvilaan..? Ei tietysti korvaa sitä, että saisi olla ihan yksin kotona, mutta omaa aikaa se on tuokin, ja toisi ehkä miehelle uskallusta lähteä lasten kanssa jonnekin (jos se nyt uskalluksen puutteesta on kiinni).

[/quote]

Tämä ei ole ongelma. Tapaan kavereita kun siltä tuntuu ja esim. lenkkeilen yksinäni pari kertaa viikossa. Kyse on siitä, että haluaisin olla yksin kotona. Jolloin tietäisin, että kukaan ei tule vaatimaan minulta mitään (huomiota, tarpeiden täyttämistä).

Ei ole uskalluksen, vaan viitseliäisyyden puutetta ja laiskuutta. Miehen mielestä ei ole hauskaa lähteä lasten kanssa ulos, tylsää ilmeisesti. Ja jos olisikin jokin hauska paikka, toivoo että lähden mukaan.