En tajua naapuria (moikkaamisesta)
Mies moikkailee ja jutteleekin niitä näitä kanssamme, siis myös mieheni (ja enemmän juuri hänen kanssaan), mutta tää puolisonsa - kuin myrkyn niellyt. Kävelee katse maassa ettei vahingossakaan joudu ottamaan silmäkontaktia ja menee vaan, vaikka olisi metrin päässä. En tajua! Miten voi olla elämä noin hankalaa? Paska fiilis tulee tuollaisesta
Kommentit (30)
Olen mielestäni niin ruma, että mun on vaikea katsoa joskus ihmisiä silmiin ja sitä myöten moikata... Sorry jos olet pahoittanut mielesi.
Asun kerrostalossa ja moikkaan, koska "niin kuuluu tehdä". En siltikään ymmärrä, miksi mun pitää moikata ihmisiä, joita en tunne ja näen max. kolme minuuttia kuukaudessa. En edes tiedä, ketä täällä asuu ja kuka on satunnainen vierailija. Moikataan siksi, että asutaan samassa talossa? Pitäisikö moikata kaupassa kaikkia, että moro, kiva nähdä, käydään samassa kaupassa? Tai kuntosalilla? Enemmän mä siellä tuttuja naamoja näen kuin rappukäytävässä.
Tervehtiminen kuuluu käytöstapoihin, varsinkin kun liikutaan ns yhteisessä reviirillä. Tervehtiä voi myös nyökkäämällä, hymyilemällä ottamalla katsekontaktin samalla. On sivistymätöntä vain katsoa maahan.
Meijän kerrostalo/taloyhtiö on tosi iso, täällä asuu monta sataa ihmistä. Mä en yleensä liiku samaan aikaan heijän kanssa ulkona, koska olen vuorotöissä. Tunnistan kymmenen naapuria naamalta, eikä heidänkään tekopyhä "moikkamoi" kiinnosta.
Mun mies on yltiösosiaalinen, ja moikkaa kaikkia. Mua ei vaan kiinnosta, siksi naama suunnattuna alaspäin pihamaalla. Kohteliaasti vastaan tervehdykseen, mutta en tuota täysin turhaa tapaa aloita. Miksi pitäisi? Miten se on sinulta pois?
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:18"]Tervehtiminen kuuluu käytöstapoihin, varsinkin kun liikutaan ns yhteisessä reviirillä. Tervehtiä voi myös nyökkäämällä, hymyilemällä ottamalla katsekontaktin samalla. On sivistymätöntä vain katsoa maahan.
[/quote]
Minä osaan käytöstavat kyllä, mutta mielestäni randomien ihmisten moikkaaminen ei kuulu niihin. Sitäpaitsi, harvoin katson ketään silmiin, en edes välttämättä omaa lastani, koska oloni on silloin vaivautunut ja en pidä siitä fiiliksestä. Joten katson vaikka kattoon, jos musta siltä tuntuu, sanoo joku random av-mamma mitä hyvänsä. ;)
Hei ap! koska en halua jäädä puheillesi. Miehesi tervehtii, mutta ei ole pelkoa että jäisi juttusille. Niin kuin eräs tuossa jo sanoi et tiedä muiden elämähistoriaa ja mm. sitä kuinka rankkaa arkeni tällä hetkellä on. En halua sitä naapureiden kanssa jakaa. Ikävä jos minun takia mielesi pahoitit, mutta koetappa keskittyä omaan elämääsi. Niin minäkin teen. Mukavaa kesän loppua vaan sinullekin.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:18"]Tervehtiminen kuuluu käytöstapoihin, varsinkin kun liikutaan ns yhteisessä reviirillä. Tervehtiä voi myös nyökkäämällä, hymyilemällä ottamalla katsekontaktin samalla. On sivistymätöntä vain katsoa maahan. [/quote] Minä osaan käytöstavat kyllä, mutta mielestäni randomien ihmisten moikkaaminen ei kuulu niihin. Sitäpaitsi, harvoin katson ketään silmiin, en edes välttämättä omaa lastani, koska oloni on silloin vaivautunut ja en pidä siitä fiiliksestä. Joten katson vaikka kattoon, jos musta siltä tuntuu, sanoo joku random av-mamma mitä hyvänsä. ;)
[/quote]
Et vissiin sit koskaan tervehdi jotain random kaupankassaa? Koska näet tän randomin vain ehkä kerran elämässäsi. Mun mielestä omassa rapussa olevia tervehditään, koska siinä jaetaan sitä samaa elinympäristöä=teillä on jotain yhteistä. Kuten esim. motoristit morjestavat toisilleen, tai koirapuistossa moikataan muita koiranomistajia=olette tulleet yhteiseen tilaan.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:18"]Tervehtiminen kuuluu käytöstapoihin, varsinkin kun liikutaan ns yhteisessä reviirillä. Tervehtiä voi myös nyökkäämällä, hymyilemällä ottamalla katsekontaktin samalla. On sivistymätöntä vain katsoa maahan. [/quote] Minä osaan käytöstavat kyllä, mutta mielestäni randomien ihmisten moikkaaminen ei kuulu niihin. Sitäpaitsi, harvoin katson ketään silmiin, en edes välttämättä omaa lastani, koska oloni on silloin vaivautunut ja en pidä siitä fiiliksestä. Joten katson vaikka kattoon, jos musta siltä tuntuu, sanoo joku random av-mamma mitä hyvänsä. ;)
[/quote]
Et vissiin sit koskaan tervehdi jotain random kaupankassaa? Koska näet tän randomin vain ehkä kerran elämässäsi. Mun mielestä omassa rapussa olevia tervehditään, koska siinä jaetaan sitä samaa elinympäristöä=teillä on jotain yhteistä. Kuten esim. motoristit morjestavat toisilleen, tai koirapuistossa moikataan muita koiranomistajia=olette tulleet yhteiseen tilaan.
[/quote]
Joo, meillä on yhteistä rappukäytävä. Uuu, hurjaa. Ihan sama mulle ketä te moikkailette, mutta mua ei voisi vähempää enää kiinnostaa naapurit joita en tunne. Kaupankassalle saatan nyökätä, jos hän mulle sanoo jotain.
Ymmärrät varmasti miksi tervehdin miestäsi. ;)