Mieheni ei osaa vahtia lapsia :(
Tulee sellainen fiilis, että hän joko inhoaa lapsiamme tai sitten haluaa Darwin Awardin, sillä lapsille sattuu todella paljon haavereita ja onnettomuuksia, kun he ovat mieheni vastuulla. Mieheni esimerkiksi haluaa, että kaksivuotias poikamme voi nukkua hänen jenkkisängyssään, joka on erittäin korkea (noin 55-65 cm korkea) ja poika on pudonnut ko. vuoteesta useamman kerran (ainakin viisi kertaa siten, että minäkin olen sen kuullut). Jos pyydän siirtämään lapsen omaan sänkyynsä, mies hermostuu ja alkaa nimitellä minua ikävällä tavalla. Mies ei myöskään yleensä viitsi taluttaa tai pitää poikaa kädestä kiinni ulkosalla (esim. kadulla tai parkkipaikalla), vaan poika juoksentelee ajoittain kauaskin. Miehen mielestä poika on jo niin iso, että hänen on saatava kulkea vapaasti.
Ongelmana on kuitenkin se, että poika juoksentelee aivan järjettömästi sinne tänne pahimmillaan, liikenteestä piittaamatta. Pojalla on puheen osalta viivästymää, joka alkoi ilmetä samoihin aikoihin, kun poika oli enemmän isänsä hoidossa noin vuoden ikäisenä. Kun olimme miehen vanhempien luona kesällä pari viikkoa, miehen vanhemmatkin puolsivat aina mieheni mielipiteitä, joten en saanut itse juurikaan pitää rajoja tai kuria lapselle, vaan lapsi sai juoksennella ja kiipeillä vapaasti vaarallisiinkin paikkoihin. Minä kuulemma olen ylivarovainen itse ja miehen vanhemmat puolustivat mieheni mielipiteitä lähes aina. Siellä poika putosi keittiön tuoleilta keittiön kovalle laattalattialle useamman kerran ja löi päänsä.
Mitä teen? Onko ero ainoa vaihtoehto? Mieheni on muuten korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa, mutta asenteiltaan vanhoillinen "pojat on poikia" ja "ei muutama isku ja mustelma mitään meinaa". Lisäksi hän ei anna minun päättää juurikaan pojan kasvatuksesta. Mies myös herkästi valehtelee tai jättää kertomatta tapaturmista, jotka ovat tapahtuneet silloin, kun en ole ollut näkemässä. Tuntuu niin ahdistavalta ja toivottomalta tämä tilanne. Pelkään, että pojalle sattuu tällä menolla jotain vaarallista.
Kuopus puolestaan on käytännössä aina minun vastuullani ja mies on antanut minulle "oikeudet" tytön hoitamiseen täysin. Tyttö on kehittynyt hyvin ja on ikäistään edellä sekä rauhallinen ja oppivainen. Voihan tämä olla sattumaakin, mutta mieheni on mielestäni täysin kelvoton kasvattaja ja esikuva. Viimeksi kun poika taas tippui sieltä sängystä, mies vain alkoi valittaa sitä kuinka hankala olen ja kuinka keskeytän hänen konsolipelaamisensa, mutta ei pitänyt lapsen putoamista minään.
Yritin kysellä yksityiskohtia (olin viereisessä huoneessa ja kuulin vain kolahduksen, jonka jälkeen juoksin katsomaan tilannetta), jolloin mies ilmeisesti valehteli ja vähätteli tapahtunutta sekä jatkoi pelaamista. Tarkistin lapsen voinnin ja ilmeisesti ei ollut mitään vakavampaa käynyt, mutta mieheni asenne on mielestäni täysin sairas, sillä ainakin omasta mielestäni kaksivuotias on vielä todella pieni ja kyllä poikiakin pitää suojella kolhuilta.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:25"]
Ei, en kasvata kuplamuovissa. Sehän tukehtuu siihen. Kasvatan ihan rakkaudella ja rajoilla. Itsenäisen ihmisen, jolla on järki päässä. Toivottavasti ei tarvitse paljoa edes kasvattaa jos on yhtään isäänsä tullut. Menee ja tekee, sovussa itsensä, perheensä ja toisinaan maailmankin kanssa. Kotona on aina puhtaat sukat ja kiisseliä.
[/quote]
Kiisseliä curlingmammoille ei olisi yhdenkään miehen koskaan tullut tarjota.
Selvisitkö itse naarmuitta täysi-ikäiseksi? Äippä hätisti hyttysetkin ympäriltä ?
Voi kiesus, ei kai noin tyhmälle edes viitti vastata. Miten suakin on elämä heitellyt, että olet noin yksioikoinen. Ei elämä ole mustaa ja valkoista, ei miehet ole sitä ja naiset tätä.
Äiti haluaa lapselleen hyvää ja en pidä erityisen opettavaista elämänkokemuksena, että parivuotias putoaa tuolilta kaakelilattialle. Mitä vittua siitä nyt oppii? Elämä tulee lujaa vastaan? Tulee se enivei niin kokeilkoon kallonsa lujuutta vähän vanhempana.
Ilmeisesti jotkut ylilauta-jonnet ja katkerat vanhatpojat valtasivat keskustelun. Mutta olen aivan varma, että kyllä teitäkin on pidetty silmällä ja teistä on huolehdittu tarkkaan, kun olette olleet pieniä. Ja äidinvaisto on aika vahva sisäänrakennettu ominaisuus, joka viimeistäänkin saa vartioimaan lastaan leijonaemon tavoin. Kyse ei ole liioittelusta tai kuplamuovikasvatuksesta, vaan siitä, että mies ottaa lasten turvallisuuteen liittyvät seikat liian heppoisesti ja leväperäisesti. Joten siitä ahdistus ja harmitus.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:58"]
Videoi tai nauhoita tilanteita, joissa lapsen turvallisuus vaarantuu. Holtitonta juoksua parkkiksella yms. Nauhoitus onnistuu salaa ja videointikin kun hetken treenaat. Ole ottavinasi kuvaa mutta jos tilanne lähtee lapasesta niin video päälle. Anna miehellesi vastuu huolehtia pojasta, kulje itse vähän perässä ja taltioi tilanne. Tarvitset todisteet (video, nauhoite, joku tuttu ihminen paikalla) miksi pidät miestäsi epäluotettavana kasvattajana. Tämä on toki inhottavaa mutta miehesi suhtautuminen lapsen hyvinvointiin on outo.
[/quote]
Ja äitikö sitten muka olisi syytön sihen että pojan turvallisuus vaarantuisi. Äitikö kuvaa kun poika juoksee auton alle ? Ja tämä äitikö sitten pätevämpi kasvattaja ?
Miten 60-luvun lapsi selvisi mökkireissusta hengissä? Paapominen vähentänyt tapaturmakuolemia 95 prosenttia
Vielä 60- ja 70-luvuilla lapset saattoivat hillua autossa ilman turvavöitä, kun isi ajoi tuhatta ja sataa mökille. Kakarat kirmailivat ilman valvontaa pitkin maita ja mantuja ja tekivät omia uintireissujaan mökkirantaan. Nykyään lapset kuolevat hyvin harvoin tapaturmaisesti: turvaistuimet, nopeusrajoitukset, pelastusliivit ja lasten silmällä pitäminen ovat tuottaneet tulosta.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:35"]
Ilmeisesti jotkut ylilauta-jonnet ja katkerat vanhatpojat valtasivat keskustelun. Mutta olen aivan varma, että kyllä teitäkin on pidetty silmällä ja teistä on huolehdittu tarkkaan, kun olette olleet pieniä. Ja äidinvaisto on aika vahva sisäänrakennettu ominaisuus, joka viimeistäänkin saa vartioimaan lastaan leijonaemon tavoin. Kyse ei ole liioittelusta tai kuplamuovikasvatuksesta, vaan siitä, että mies ottaa lasten turvallisuuteen liittyvät seikat liian heppoisesti ja leväperäisesti. Joten siitä ahdistus ja harmitus.
[/quote]
Tai sitten ahdistus ja harmitus tulee siitä kun mies ei toimi kuten vaimo haluaisi. En usko että ap.n mies on holtiton kasvattaja. En usko että poika on kohinut itseään sen useammin kuin muutkaan lapset. Jos pojan puhe on viivästynyt laiminlyöntien tuloksena ( mihin laiminlyöntiin en usko ) niin syy on molemmissa vanhemmissa, ei yksinomaan isässä.
Minä taas uskon, että isä suhtautuu yliolkaisesti ja välinpitämättömästi lapsensa huolenpitoon eikä ole tässä suhteessa hyvä isä lapselle. Minkälainen isä ei huolehdi, että pieni lapsi on turvassa :(
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:33"]
Voi kiesus, ei kai noin tyhmälle edes viitti vastata. Miten suakin on elämä heitellyt, että olet noin yksioikoinen. Ei elämä ole mustaa ja valkoista, ei miehet ole sitä ja naiset tätä. Äiti haluaa lapselleen hyvää ja en pidä erityisen opettavaista elämänkokemuksena, että parivuotias putoaa tuolilta kaakelilattialle. Mitä vittua siitä nyt oppii? Elämä tulee lujaa vastaan? Tulee se enivei niin kokeilkoon kallonsa lujuutta vähän vanhempana.
[/quote]
Sullako on lapsi 18 vuotiaaksi tississä kiinni? Ai joo, miesvihaprovon aloittaja on äitimyyttiä viljelemässä.
Ja aloittaja on viaton, kun päästää lapsensa "miehen sänkyyn" putoamaan ainakin viidesti? ; )
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:53"]
Minä taas uskon, että isä suhtautuu yliolkaisesti ja välinpitämättömästi lapsensa huolenpitoon eikä ole tässä suhteessa hyvä isä lapselle. Minkälainen isä ei huolehdi, että pieni lapsi on turvassa :(
[/quote]
Sun lapsesi on valjaissa 24/7?
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:27"]
Oikeesti, voi vittu. Jos eroat, lapset ovat todennäköisesti myös isänsä hoivissa, etkä voi lainkaan valvoa, että ne pysyy vammautumattomana/hengissä.... Voitko tehdä lastensuojeluilmoituksen? Normaali vanhempi tykkää lapsistaan sen verran, että pyrkii pitämään ne elossa. Miehesi ei?
[/quote]
Olen jopa epäillyt, että mieheni ei ehkä ole ihan ns. normaali oikeasti (olen epäillyt aspergerin syndroomaa ja epätoivoisina hetkinä jopa touretten syndroomaa tai jtn persoonallisuushäiriötä), nimittäin mieheni on jotenkin oudolla tavalla lapsellinen ja intuitiivinen sekä niin jäykkä ja vankkumaton mielipiteissään, että hänen mieltään ei käännä mikään. Aivan kuin häneltä puuttuisi kyky havainnoida ympäristöään ja omaksua joitain käyttäytymismalleja jne. - jos hän on päättänyt jotain tyhmää, niin en oikeasti voi muuttaa hänen mieltään käytännössä mitenkään. :( Mies on työssään ja aiemmissa opinnoissaan ollut hyvä, mutta sosiaalisissa tilanteissa hän on todella töksähtelevä ja outo. Senkin vielä sietäisi, mutta en vain kestä sitä, että hänellä on niin paljon valtaa esikoiseeni. :(
Otan asian jollain tavalla puheeksi lääkärillä samalla, kun lapsen terveyttä kartoitetaan muutenkin seuraavan kerran. Outoa oli myös se, kun miehen vanhemmat täysin kritiikittömästi puolustivat mieheni idioottimaisia periaatteita (miehen vanhemmat olivat oikeastaan vielä miestänikin oudompia). Ero kyllä houkuttaisi, tosin sitten pitäisi saada varmuus siitä, että mies kykenee tapaamisvuoroillaan huolehtimaan heistä.
[/quote]
Lihavoitu kohta: sitten on aika tehdä jotain. Älä usko miestä ja ota enemmän valtaa. Tuossa on kyseessä taaperon terveys ja tasapainoinen kasvu, joten pliis - pystyt äitinä ihmeisiin tuossa kohtaa.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:53"]
Minä taas uskon, että isä suhtautuu yliolkaisesti ja välinpitämättömästi lapsensa huolenpitoon eikä ole tässä suhteessa hyvä isä lapselle. Minkälainen isä ei huolehdi, että pieni lapsi on turvassa :(
[/quote]
Sinähän sen tiedät kun kerran uskot että ko. isä on välinpitämätön kasvattaja. Peilaat tätä ajatusta itsesi ja näet että välinpiämätömyys on mahdollista kun itsekkin sihen kykenisit :)
Mikä ihmeen jankuttaja tämä "tississä kiinni" kommentoija on?
Onko sulla normaalit välit a)äitiisi b)naisiin c)tisseihin?
; ) ja nuo hymiöt on pelkästään säälittäviä
Se ei ole nokkelaa, toistan, hymiöt koristamaan mielipiteensä vahvuutta/oikeellisuutta mitä tahansa on niin passe.
On olemassa paljon järkeviä vaihtoehtoja kuplamuovin ja heitteillejätön välillä. 2 vuotias on todella pieni, kyllä sitä täytyy vahtia ja paapoa.
Sitä yleensä ihmettelen, miten ap:lla olevan tilanteen kaltaisia ongelmia syntyy. Eikö lasten kasvatuksesta ole puhuttu ennen lasten hankkimista? Miksi lapsen 'annetaan' mennä huonoihin oloihin (tässä miehen jenkkisänky)? Meillä ainakin asioista puhutaan niin kauan, että toimintatavat on selvillä ja molemmat on niihin tyytyväisiä.
Hirveältä kuulostaa tässä myös se, millaisen miehen mallin perheen tytär saa. Isää ei tunnu tytär kiinnostavan ja pojasta tapellaan jatkuvasti.
Välinpiämätömyys on tosiaan mahdollista itsellenikkin mutta elämässä on kyse valinnoista. Tee oikein. Tunne vastuusi (ja vältä kirjoitusvirheitä sekä hymiöitä).
Ei jeesus, jos minä joutuisin oikeassa arjessa kohtaamaan tällaisia saivartelijoita, oman elämänsä kyökkisykologeja ja herlokki solmusia niin olisi vitsit vähissä.
Nainen, älä ota kusipäätä mieheksesi. Jos suinkin voit valita niin ota mieluummin mukava mies. Elämä on mukavampaa mukavan miehen kanssa, ei niinkään kusipään.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:27"]
Oikeesti, voi vittu. Jos eroat, lapset ovat todennäköisesti myös isänsä hoivissa, etkä voi lainkaan valvoa, että ne pysyy vammautumattomana/hengissä.... Voitko tehdä lastensuojeluilmoituksen? Normaali vanhempi tykkää lapsistaan sen verran, että pyrkii pitämään ne elossa. Miehesi ei?
[/quote]
Olen jopa epäillyt, että mieheni ei ehkä ole ihan ns. normaali oikeasti (olen epäillyt aspergerin syndroomaa ja epätoivoisina hetkinä jopa touretten syndroomaa tai jtn persoonallisuushäiriötä), nimittäin mieheni on jotenkin oudolla tavalla lapsellinen ja intuitiivinen sekä niin jäykkä ja vankkumaton mielipiteissään, että hänen mieltään ei käännä mikään. Aivan kuin häneltä puuttuisi kyky havainnoida ympäristöään ja omaksua joitain käyttäytymismalleja jne. - jos hän on päättänyt jotain tyhmää, niin en oikeasti voi muuttaa hänen mieltään käytännössä mitenkään. :( Mies on työssään ja aiemmissa opinnoissaan ollut hyvä, mutta sosiaalisissa tilanteissa hän on todella töksähtelevä ja outo. Senkin vielä sietäisi, mutta en vain kestä sitä, että hänellä on niin paljon valtaa esikoiseeni. :(
Otan asian jollain tavalla puheeksi lääkärillä samalla, kun lapsen terveyttä kartoitetaan muutenkin seuraavan kerran. Outoa oli myös se, kun miehen vanhemmat täysin kritiikittömästi puolustivat mieheni idioottimaisia periaatteita (miehen vanhemmat olivat oikeastaan vielä miestänikin oudompia). Ero kyllä houkuttaisi, tosin sitten pitäisi saada varmuus siitä, että mies kykenee tapaamisvuoroillaan huolehtimaan heistä.
[/quote]
Lihavoitu kohta: sitten on aika tehdä jotain. Älä usko miestä ja ota enemmän valtaa. Tuossa on kyseessä taaperon terveys ja tasapainoinen kasvu, joten pliis - pystyt äitinä ihmeisiin tuossa kohtaa.
[/quote]
Lihavoitu kohta : Juuri näin moni nainen ajattelee. Kun välit aviopuolisoon on viilenemään päin niin ruvetaan tappelemaan lasten tunteista. Harmittaa kun lapsi tykkää isästä. Kameran kanssa vaan takaa kuvaamaan kuinka huonosti isä hoitaa hommansa ja filmin kohokohtia kun lapsi joutuu vaaraan ja isä syyllinen ja kuvaava äiti vuoden kasvattaja, lapsesta ei niin väliä " äideistä parhaimman saaaaiiinn , hän ymmärtääää ja .....täät tät tät täää rät tät tät täääää.."
ÄITIMYYTTI! ja samaan aikaan annat miehesi "laiminlyödä" ( bullshit ) lasta.
Käyttäisin kuvaamista vain siinä tapauksessa, että ei pystytä keskustelemaan mitä molempien vanhempien mielestä tarkoittaa lapsesta huolehtiminen. Se on iso asia, huolehtiminen ja vastuu. Kyllä vanhempien on löydettävä yhteinen malli toimia. Jos toinen on huolissaan niin asia täytyy keskustella ja tehdä kompromisseja.
Onko kynnyskysymys ottaa lapsen kädestä kiinni ajoradan vierellä tai parkkipaikalla? Onko kynnyskysymys katsoa ettei lapsi tipahda sängystä tai tuolista? Jos ei löydy tapaa toimia niin sitten tarvitaan ulkopuolista apua. Jos vain haluaa olla oikeassa niin lapsihan siinä unohtuu. Isoin askel on tulla puoliväliin vastaan.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 02:21"]
Käyttäisin kuvaamista vain siinä tapauksessa, että ei pystytä keskustelemaan mitä molempien vanhempien mielestä tarkoittaa lapsesta huolehtiminen. Se on iso asia, huolehtiminen ja vastuu. Kyllä vanhempien on löydettävä yhteinen malli toimia. Jos toinen on huolissaan niin asia täytyy keskustella ja tehdä kompromisseja. Onko kynnyskysymys ottaa lapsen kädestä kiinni ajoradan vierellä tai parkkipaikalla? Onko kynnyskysymys katsoa ettei lapsi tipahda sängystä tai tuolista? Jos ei löydy tapaa toimia niin sitten tarvitaan ulkopuolista apua. Jos vain haluaa olla oikeassa niin lapsihan siinä unohtuu. Isoin askel on tulla puoliväliin vastaan.
[/quote]
Äitikö kuvaa vieressä kun lapseen sattuu? Vittu mitä vajakkeja. Onko miehelläsi paksu lompakko, minkä nypit tyhjäksi , kun "avioehtoon en suostu"?
Aloitus on jo niin provo.....
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 02:03"]
On olemassa paljon järkeviä vaihtoehtoja kuplamuovin ja heitteillejätön välillä. 2 vuotias on todella pieni, kyllä sitä täytyy vahtia ja paapoa.
Sitä yleensä ihmettelen, miten ap:lla olevan tilanteen kaltaisia ongelmia syntyy. Eikö lasten kasvatuksesta ole puhuttu ennen lasten hankkimista? Miksi lapsen 'annetaan' mennä huonoihin oloihin (tässä miehen jenkkisänky)? Meillä ainakin asioista puhutaan niin kauan, että toimintatavat on selvillä ja molemmat on niihin tyytyväisiä.
Hirveältä kuulostaa tässä myös se, millaisen miehen mallin perheen tytär saa. Isää ei tunnu tytär kiinnostavan ja pojasta tapellaan jatkuvasti.
[/quote]
Luultavasti on niin että isää kyllä tytärkin kiinnostaisi, mutta äidin hankalan asenteen takia isä ei jaksa asiasta tapella vaan on luovuttanut tyttärensä äidin helmoihin. Isä on saanut pojan kasvatukseen "jalkansa oven väliin", luultavasti perinteisten sukupuolten välisten rooljakojen takia. Isä on saanut mahdollisuuden sen kautta kun opettaa ja antaa pojalle miehen mallia. Miehen vanhemmat luultavasti eräs syy että isä voi kasvattaa poikaa. Äiti , ap, yrittää kaikin tavoin tätä kasvatusta mitätöidä, mollata, torpedoida.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:15"]
#itsekeskeisyys #naisviha #empatiakyvyttömyys #madonnahuorakompleksi #oidipus #impotentti #mikaeiitke #salatut elämät
[/quote]
Viittatko kenties viestiini? 17?
Oletko itse kasvanut pumpulissa? Koska sait ensimmäisen kuhmusi tai naarmusi?
Miesvihapalstahan tämä toki on , mutta mitä vittua?
Lapsi pitää olla valjaissa ja äidin tississä kiinni, muut haluavat tappaa lapsesi?
Minkä ikäisenä tissistä irti ?