Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa on vähättelyn ja asioiden kieltämisen kulttuuri?
07.03.2022 |
Esimerkiksi korona. Sitä vähätellään, ja pandemian hallinta ja uutisointi asiasta vain unohdetaan kun päätetään niin. Vaikka sairastumisten ja kuolemien luvut ovat suuremmat kuin koskaan.
Ja sitten sotaan liittyvä keskustelu. Natoa suosittelevat suunnilleen kaikki asiantuntijat ja kansa suurimmaksi osaksi haluaa sitä. Mutta tuntuu että tästäkin hymistellään ja vatvotaan edelleen, ja ollaan vielä päälle kovin sinisilmäisiä ja luottavaisia tulevaisuuteen.
Tuntuu että Suomessa on tämmöinen ”pää pensaaseen” kulttuuri. Jossa ongelmaa ei ole jos sitä ei huomioi.
Miksi on näin?
Kommentit (17)
En tiedä. Tosin sama on ollut monessa muussakin asiassa eli esim tsernobylin ydinonnettomuuden ja aasian tsunamin suhteen joiden olemassaolo joko kiellettiin kokonaan tai ainakin vakuutettiin ettei suomalaiset ole minkäänlaisessa vaarassa.
Hieman vaikuttaisi siltä, että tämä vähättely/pää pensaaseen- asenne on aina silloin kun asia koskee suomalaisia. Sen sijaan jos asia koskee ulkomaalaisia niin täältä ollaan oitis puuttumassa ja ohjeistamassa kuinka tulee toimia eikä asiaa vähätellä tippaakaan vaikka se ei edes meille kuuluisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen ei lähde päätäpahkaa toimimaan päättömästi vaan arvio tilannetta ensin. Toivottavasti ei vaan liian pitkään.
Asioille tehdään vasta sitten jotain kun on IHAN pakko.
Ehkä tämä kotoa opittu ylivaatimattomuus, ja siitä seuraava vähättely ja hankalien asioiden kieltäminen, on Suomalaisissa syvemmällä kuin tajuammekaan? Niin, että se vaikuttaa jopa päättävien elimien tapoihin johtaa asioita?
En tiedä. Ainakin itselle tuo vähättelykulttuuri on jo kotoa tuttua 😳
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei K asiaa jaksa koko ajan vatkata, ihmisillä on tiedossa miten suojautua ja joku kertoo mediassa tiedot. Nato asia on hankalampi, koska siihen liittyy aseet ja mitä se käytännössä on.
Vierailija kirjoitti:
Asioille tehdään vasta sitten jotain kun on IHAN pakko.
Niinpä… ja sitten onkin jo auttamattomasti liian myöhäistä. Ja pahimmassa tapauksessa ollaan kovin yllättyneitä, että mites tässä näin kävi!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eeeei... Kyllä niitä omia asioita paisutellaan...
Kun joku nyt kertoo että on vakavasti sairastunut ja potkut tuli, ni mee hei lääkäriin ja kyl sä nyt aina uuden työpaikan, oh kamoon...
Ja voi ei, sori mun kynsi katkes, mun pitää mennä, pärjäile...
Ihmiset keskimäärin haluavat uskoa rauhanomaiseen ratkaisuun viimeiseen saakka. Nähtiin Ukrainassa, nähtiin talvisodassa.
Varmaan jos menisin itkemään sodan uhasta terapeutille, sieltäkin tulisi neuvoksi hokea itselleen "kaikki järjestyy!"
Sellainen onpi homo nimeltä sapiens.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka veripaöveluautoja vietiin Ukrainan rajalle Venäjällä, ei silti uskottu sodan syttyvän.
Vierailija kirjoitti:
Asioille tehdään vasta sitten jotain kun on IHAN pakko.
Eikä mielellään silloinkaan. Esimerkkinä päihdepolitiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska jokaisen asian kommentointiin pitää olla alan asiantuntija, vähintään korkeakoulu tutkinto aiheesta. Vapaa keskustelu on foliohattuilua, menisit vaikka kutomaan siitä sukkaa.
Tuo liittyy varmasti suomettumiseen ja alusvaltana elämisen kulttuuriin. Samantyyppisiä piirteitä oli esim. Homo sovinitucsessa, kannattaa googlata. Osittain suomi pärjäsi sodissakin niin hyvin, koska neuvostoliittolainen byrokratia,komentoketju ja henk koht vastuunpakoilu (koska siitä rangaistiin)
Tuo alkaa jo pienten lasten kanssa (älä höpötä, et sä mitään mistään tiedä ym) ja jatkuu läpi opintien. Vrt esim jenkeissä koululaiset aktiivisesti osallistuvat vaikkapa väittelykerhoon.
Suomessa ensin vilkuillaan ympärille, mitähän nuo muut ajattelee, ja hmm,öö,jaa,oho äänteistä yritetään päätellä, mitä on tapahtumassa, sen sijaan että itse havainnoitaisiin.
Miksi aktiivinen kommentointi ulkomaan asioihin: sen suorittaa aktiivisesti joku auktoriteetti, joka tietää että puheilla ei ole oikeasti paljon painoarvoa, eli ei tarvitse pelätä.
Mieluummin hidas harkinta, kuin tunnepohjainen hätäily ja ylireagointi. Se se vasta vaarallista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, minuakin ärsyttää tämä. Mieheni on juuri tuollainen denialisti, kieltää kaiken ja uskoo vasta sitten, kun se kakka ihan oikeasti tulee päin naamaa ja on kaikkialla vaikuttamassa arkielämään. Näin kävi koronankin kanssa, kun koronapandemia pari vuotta sitten tuli niin häntä vaan ärsyttii kun "kaikki koko ajan vouhottaa siitä koronasta", eikä uskonut että se on sen kummempi juttu. Sitten joutui vaan hyväksymään että kyllähän tämä aika iso asia onkin, kun meni kaikki koulut etäopetukseen ja ravintolat kiinni ym.
Nyt sama juttu, jos yritän ottaa puheeksi sotauutiset niin häntä ei kiinnostu ja ärsyyntyy vaan kun "ylireagoin ja hössötän", ei usko millään että Suomeenkin kohdistuu nyt uhka. Minä en ymmärrä, mitä ihmettä se auttaa että kielletään kaikki uhat ja ongelmat, joihin pitäisi reagoida ja tehdä jotakin. Jos päättäjämme ajattelisivat noin, niin olisimme kaikki kuin lahtaamista odottavia lampaita, täysin tietämättömiä ja puolustuskyvyttömiä kaikista vaaroista jotka kohta tulevat niskaan.
Suomessa on tällainen passiivinen ja outo "uskon sitten kun näen"-asenne monilla. Kaikki varautuminen ja ennakoiminen, tilanteen seuraaminen ja ajoissa reagointi leimataan "turhaksi vouhottamiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä kotoa opittu ylivaatimattomuus, ja siitä seuraava vähättely ja hankalien asioiden kieltäminen, on Suomalaisissa syvemmällä kuin tajuammekaan? Niin, että se vaikuttaa jopa päättävien elimien tapoihin johtaa asioita?
En tiedä. Ainakin itselle tuo vähättelykulttuuri on jo kotoa tuttua 😳
-ap
Ulkosuomalaisena voin vain allekirjoittaa. Ei, että muiden maiden kansalaisten joukossa ei olisi muita raivostuttaviakin piirteitä, mutta suomalaiset lapset opetetaan edelleen vähättelemään, nolostumaan, olemaan ujoina, häpeämään, muuttumaan suunnilleen tapetin näköiseksi että ei vaan kukaan huomaa tai - hyvänen aika - suorastaan puhuttele! Ei katsota silmiin, ei vastata, ollaan kauhuissaan jos pitäisi jotain sanoa.
Nosto