miks kaikki psyykkeelle käyvä sattuu aina samaan aikaan...

Kerron nyt tän hetkisen elämäntilanteeni, kiitos jos jaksat lukea!

Miesystävä jätti miut puolitoista viikkoa sitten. Ei kuulemma enää rakasta. Minä rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta.
Hyvinpä sattui sitten että tänään sain tietää olevani raskaanakin. Olimme yrittäneet aiemmin lasta, mutta turhaan. Kerroin miehelle asiasta ja tämä innostui. Haluaisi miun pitävän lapsen ja hän alkoi sitten yhtäkkiä taas "välittääkin" miusta heti kun kuuli asiasta. Halusi viettää aikaa ja jutella miun kanssa, halus myös ite hellyyttä miulta, mitä ei oo halunnut pitkään aikaan.
Raskaus ei ole vielä pitkällä, eli abortin mahdollisuus on vielä.
En tiedä mitä pitäis tehdä. Sinänsä haluaisin pitää lapsen, mutta en halua jäädä yksinhuoltajaksi. Mutta toisaalta raskaus saattais vahvistaa meitä, tekisin melkein mitä vain että hän vois vielä rakastaa minua joskus. Kaiken lisäksi en tiedä onko tää miun ainut mahdollisuus tulla raskaaksi. Ähh vaikea tilanne...

En kaipaa mitään v*ttuilua, ahdistaa tämä tilanne jo ihan tarpeeksi. Haluaisin vain tietää mitä muut tekisivät tässä tilanteessa ja ehkä saada vähän erilaisia näkökulmia. Pakko oli päästä johonkin purkamaan kun en ole vielä kenellekään uskaltanut kertoa.
Kiitos kun jaksoit lukea!