Mua ahdistaa niin paljon etten jaksa enää kauaa

Lasu..?

Otava pikkusisaruksesi ja mene turvataloon. Saatte apua.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 22:10"]Otava pikkusisaruksesi ja mene turvataloon. Saatte apua.
[/quote]

*Otapa

Soita poliisille, pyydä apua jostain? Juoppous on niin yleistä, että systeemi kyllä auttaa.

Pyydä apua lastensuojelusta tai läheisiltä. Oot tehnyt hienosti mutta tarvit nyt kyllä apua ja tukea.

Kannattaa soittaa turvataloon ensin, ettei käy niin, että käännytetään ovelta pois, kun ei ole tilaa.

Hei.
Minä olen 24-vuotias ja huolehdin omien lasteni lisäksi pikkusisaristani. Olen heitä 12-vuotiaasta lähtien. En tosin yhtä vakavasta syystä kuin sinä, vaan vanhempamme ovat yrittäjiä ja työ pitää heitä poissa kotoa melkein koko ajan. Minä vien ja haen monesti koulusta, kuljetan harrastuksiin ja kavereille, autan läksyissä ja he uskoutuvat asioistaan aina minulle, ei vanhemmillemme.
Ovat minulle melkein kuin omia lapsia, mutta eivät vain asu kanssani, vaikka paljon yökylässäkin ollaan puolin ja toisin.
Tilanne on usein ahdistava, varsinkin kun mieheni on lopen kyllästynyt asiaan, ja sanookin "aivan kuin sinulla olisi lapsia edellisestä suhteesta, ne lapset asuvat sinun kanssasi enemmän kuin omien vanhempiensa". Mutta tunnen ettei minulla ole vaihtoehtoja. Kiintymys on niin suuri puolin ja toisin, ettei mikään saa heitä hylkäämään ja jättämään riepoteltavaks hoitopaikasta toiseen.
Minä olen se ainoa pysyvä ja läsnä oleva aikuinen, ja sitä en heiltä vie.

Valtakunnallisen kriisipuhelin 01019 5202
ma-pe 9-06, la 15-06 ja su 15-22

Osaiskohan tuolla joku neuvoa sua

Valtakunnallinen AA:n auttava puhelin (myös läheisille), Helsinki (09) 750 200 klo 9-21

Soita 112. Saisitte kaikki apua lastensuojelun kautta. Ja sinä oman elämän.

Soita johonkin em.paikkaan. Kysy neuvoa, että miten edetä. Saatte kyllä apua. Tarvitset myös itse apua, kun raskas elämäntilanne rupeaa helpottamaan. Kyllä asiat selviävät, ja jossain vaiheessa helpottaa. Luota siihen.

Ja kunhan tämä akuutti tilanne on saatu purettua, niin tulet tarviimaan myös terapiaa ja samoin sisaruksesi. Olen samoista lähtökohdista, eli isä hakkas ja ryyppäs. Äiti oli mahdollistaja, vaikka uhrin asemaan laittoi itsensä. Minulla monta pienempää sisarusta. Mistään ei osannut hakea apua, kun se oli elämä eli normi, johon me kasvettiin. Elävä helvetti. Kärsin vuosia pahoista ahdistuskohtauksista ja masennusjaksoista. Pääsin terapiaan ja sain masennukseen ja unettomuuteen lääkkeet. Olen jo ehdottomasti voiton puolella! Pyydä apua! Saat sitä kun kerrot tilanteenne - älä pelkää! Ainoastaan "vanhempasi" saattavat kääntää sulle selkäsi ja syyllistää loppuelämäsi. Mutta terapiassa ymmärrät että sä olet UHRI, et syyllinen!

Jospa tukisit vanhempiasi. Olisiko liikaa pyydetty? Älä selkään puukota!

Jos sulla on kavereita niin avaudu niille tilanteestasi. Jos ovat tosikavereita niin antavat tukea.

Toinen vaihtoehto tosiaan soittaa 112-numeroon. Kyllä nekin voi auttaa.

Tsemppiä! Yritä vaikka ajatella, että vielä pahempaakin voisi sattua.

Kuten se, että joutuis olemaan 3 vuotta putkeen sairaalassa. 

Kiitos paljon kaikille viesteistä! Olen yrittänyt puhua äidilleni ja hänen miehelleen, mutta kuten joku jo täällä asian hyvin ilmaisikin niin myös mun äiti oikeasti mahdollistaa sen juomisen. Ostaa juomat ja alistuu äijän tahtoon.. Pari päivää saatetaan olla käsirysyn jälkeen riidoissa ja sitten se alkaa taas: Armoton ryyppääminen ja laiminlyönti. Mutkin vedetään niihin riitoihin mukaan ja olen monesti jopa pelastanut äitini kuolemalta (kuristettu lähes tajuttomaksi yms). Tätä on jatkunut jo kohta 4vuotta. Olen aiemminkin romahtanut mutta nyt todella pahasti. Päässäni pyörii kamalia asioita. Pelottaa.. Soitan jonnekkin ja pyydän apua. Ei tämä voi jatkua näin. Ostan sisaruksilleni jopa ruoat ja maksan harrastukset. Tunnen syyllisyyttä jos käytän rahaa itseeni.. Kiitos vielä kaikille! Ap

Soita nyt heti! Ja halaus ja rutistus sinulle että ole huolehtinut sisaruksistasi, olet enkeli. Voimia teille

Rakas ystävä, tuollainen mies kuuluu poliisin ja vankeinhoitolaitoksen piiriin, ei sinne kotiin, ja niilläkin on ammatti-ihmiset tuollaisia tapauksia hoitamassa. Voit mennä (tai soittaa) myös poliisiasemalle, jos lähistöllä on sellainen, ja kertoa siellä, mikä on tilanne. Toisena vaihtoehtona on soittaa sosiaalipäivystykseen tai terveysasemalle tai mennä paikan päälle.

On tosi hienoa, että olet tajunnut, ettet jaksa. Sinun pitää saada lepoa ja etäisyyttä tuohon kaikkeen. Tule vaikka tänne kertomaan välillä kuulumisiasi, mutta älä ainakaan tee itsellesi mitään ikävää, koska sinä et ole syyllinen, kun et jaksa enää.

Kiitos paljon. Itkettää kamalasti.. Ehkä huomenna on paremmin. Soitan päivällä, en halua herättää kännistä miestä.. Yritän nyt vähän rauhoittua.. :) ap

Tulen kyllä kertomaan tänne kuulumisia :) Huomenna vähän katselen numeroita joihin soittaa ja haen apua niin itselleni kuin sisaruksille myös.. Ap

Mies ja äitisi siinä hänen mukanaan ovat sairastuneet eikä heiltä voi sen takia odottaa, että he tekisivät mitään tilanteensa tai teidän lasten eteen. Päinvastoin he voivat aiheuttaa vain lisää kaaosta. Voit varmasti paremmin, kun pääset jakamaan vastuuta aikuisten ammatti-ihmisten kanssa! Sitten lepäät ja nukut vaikka vuoden ennen kuin teet mitään muuta.