Taas 35-vuotias ensisynnyttäjä

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:39"]Tuota tahtia isovanhemmaksi pääsee 70-vuotiaana. :P
[/quote]
Tämähän on se meidän kaikkien ykköstavoite: isovanhemmiksi mahd nuorena!

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:43"] [quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:39"]Tuota tahtia isovanhemmaksi pääsee 70-vuotiaana. :P [/quote] Eli juuri sopivan ikäisenä! Eläkkeellä on aikaa lapsenlapsille ja 70-vuotiaana on jo muutaman vuoden ehtinyt golffata rauhassa. [/quote] Ja sitten kun lapsenlapsi menee eskariin, niin mummo voikin jo potkaista tyhjää. [/quote] 76-vuotiaana?[/quote]

Vajaa puolet suomalaisista ei elä noin vanhoiksi.
[/quote]

Mutta siinä onkin suurelta osin sitten kyse niistä elämäntavoista tällä porukalla, eliniänodote ilman viinaa, tupakkaa ja väkivaltaa on tuosta kyllä yli...

Moni nuori äiti sanoo ettei lapset estä mitään. Nehän vaan tulee perheen mukana. Minulla on ilo tuntea pari tällaista nuorta äitiä. Lapsiaan hoitaa iltaisin milloin kukakin, että äiti pääsee viihteelle. Seuraavan päivän äitykkä halaa vessanpöttöä ja antaa 3- ja5-vuotiaiden lastensa ulkoilla keskenään. Nämä kun ovat niiiin itsenäisiä ja fiksuja, toisin kuin jonkun hysteerisen mummoäidin lapset joita äitinsä kyttää hiekkalaatikon reunalla.

Onneksi on vastuullisiakin nuoria äitejä. Heidän vaan en ole koskaan haukkuvan vanhempia äitejä.

Ihan oma lukunsa ovat ne äidit jotka pysyvät henkisesti lapsina koko ikänsä.

Ei se ikä oikeasti tee kenestäkään hyvää tai huonoa äitiä. Kyllä ne on ihan muut ominaisuudet millä on merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:41"]

35-vuotiaanahan on juuri paras aika perustaa perhe. On todennäköisesti kerätty varallisuutta ja koettu upeita hetkiä elämässä, joten perheeseen voi keskittyä täydellä teholla.

[/quote]

Tää in musta hassu ajatus, eikä yhtään sovi mun näkökanttiin, että ensin pidetään hauskaa ja eletään omaa elämää ja sitten vasta hankitaan lapset. Kuulostaa ihan kuin kivaa elämää olisi vain siihen asti kuin ensimmäinen lapsi syntyy ja siitä eteenpäin elämä on pelkkaa paskaa, raatamista, huolehtimista, itsensä unohtamista. 

Minä taas odotin koko nuoruuteni (ja oikeastaa lapsuuteni) että saan viedä omat lapseni ulkomaan matkoille, mökille, linnanmäelle, puuhamaahan, risteilylle jne. En mä koskaan odottanut että pääsen omilleni ja matkustelemaan kavereiden/miehen kanssa tai yksin. Mulle jotenkin kokemukset ja elämykset on aina ollut sitä että pääsen lasten kanssa tekemään. En käynyt edes virossa tai ruotsissa siinä välillä kun muutin pois vanhemmiltani ja ennen kuin sain lapsia. Olen ollut ulkomailla ilman vanhempiani tai omia lapsiani kerran elämässäni (kielimatkalla 15-vuotiaana). Mun mielestä elämä ei lopu siihen kun lapset syntyy vaan siitä se vasta alkaa. Ihmiset on niin erilaisia. Siksi musta on hölmöä sanoa että joku teki liian aikaisin lapset, jäi oma elämä elämättä. Mä elän mun elämää nyt. Lapset on 5 ja 2v, itse olen 28v

[/quote]

Tämä on minusta ihana vastaus, ihmettelen alapeukkujen määrää. Eihän vastaaja tässä kuitenkaan tyrmää vanhempia äitejä. Itse olen saanut lapsen 35-vuotiaana (en ole kuitenkaan ap), mutta jotenkin tykkään tämän nuoren äidin asenteesta lapsiin, perheeseen ja elämään : )

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:39"]Tuota tahtia isovanhemmaksi pääsee 70-vuotiaana. :P [/quote] Tämähän on se meidän kaikkien ykköstavoite: isovanhemmiksi mahd nuorena!

[/quote]

Joo, ihana unelmahan se on, että samaan aikaan on vielä työelämässä, omat vanhemmat ovat dementoituneita ja hoitoa vaativia ja päälle saa vielä viikonloput hoitaa lapsenlapsia, että lasten vanhemmat pääsevät "tuulettumaan" ja elämään sitä väliin jäänyttä nuoruuttaan.

Mä tapasin lasteni isän 30-vuotiaana, sain esikoiseni just 35-vuotiaana ja toisen lapsen heti perään. Paras ikä mulle, elämä on aina ollut kivaa ja vaan parantunut. Ajattelin vielä suututtaa teitä iltatähdellä n. 40-vuotiaana, jos vielä tärppää. Jos ei tärppää, niin silti olen onnellinen.

Löysin rantein vaan eteenpäin, äidit ja sinkut, oikea elämänpolku löytyy kun elää hetkessä, ei mieti toisten odotuksia tai suunnittele elämää liian viimeisen päälle. Kauhistuttavaa ja samalla naiivia suunnitella miten "musta tulee nuori mummo".

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:39"]Tuota tahtia isovanhemmaksi pääsee 70-vuotiaana. :P [/quote] Eli juuri sopivan ikäisenä! Eläkkeellä on aikaa lapsenlapsille ja 70-vuotiaana on jo muutaman vuoden ehtinyt golffata rauhassa.

[/quote]

Ja sitten kun lapsenlapsi menee eskariin, niin mummo voikin jo potkaista tyhjää.
[/quote]

Suomalaisten naisten eliniänodote on siellä 90 kympin paikkeilla. Ja tuskin lapsia tehdään lastenlasten takia. Se on lasten oma asia lisääntyvätkö ollenkaan.

Toisin sanoen tarkoitat sitä, että olisi pitänyt jättää lapsi kokonaan hankkimatta, koska "juna meni jo"? Kaikilla ei ole tilaisuutta tulla raskaaksi nuorena, tai eivät halua lasta ilman miestä.

Entä jos ei ole sopivaa isää lapselle kuin vasta tuon ikäisenä? Urpot.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 23:49"]Entä jos ei ole sopivaa isää lapselle kuin vasta tuon ikäisenä? Urpot.
[/quote]

Alapeukuttajalle - olisiko minun mielestäsi pitänyt hankkia lapsi 25-vuotiaana silloisen poikaystävän kanssa suhteeseen, josta näki kilometrin päähän ettei sillä ole tulevaisuutta?

Ja kun kysyt että miksi sitten olin siinä suhteessa, no pitkään en ollutkaan, ja sen jälkeen seurustelin vielä useamman kanssa ennen nykyistä miestäni jonka kanssa lapsi pitkästi yli kolmikymppisenä. Ennen häntä ei isämateriaalia kenessäkään.

Harvalla on 25veenä suhde joka kestää kymmeniä vuosia ja johon uskaltaa lapsen hankkia, on myös koulut kesken eikä töitä/työkokemusta....monelle myös biletys maistuu tossa iässä reippaasti ja tuon ikäset pojat etenkin voi olla aika lapsellisia tapauksia..kenen etu se on että eletään yhteiskunnan tuilla ja isovanhemmat hoitaa ne lapset että saadaan bilettää? Kaikilla ei tietysti näin ole mutta useimmilla. .
. Itse oon tyytyväinen kun hankin lapset +30 vuotiaana....... mukavaa kun on tullut matkusteltua 25 maassa, tilillä 5-numeroinen luku (ei ollut kiire äitiyslomilta töihin) suhde on vakaalla pohjalla... asuntolainaa alle puolet enää jäljellä.. bileet biletetty ja sitä rataa.

Sanoisin että itsellä menee aika paljon paremmin kuin tuttavilla jotka hankkivat lapset 20-25v, nyt kitiuuttelevat yh:na vuokralla ja osa työttöminä +30vuotiaina, mihinkään ei ole varaa jne. Parisuhteet ei onnistu uusperheiden haasteiden vuoksi. Ei käy kateeksi.

Tällaisia aloituksia tehtailee ne, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä vaan kateellisia muille jotka tehnyt erilaisia valintoja elämässään ja elämä mennyt 20-30 vuotiaana paskavaippoja vaihdellessa sillä välin kun lapsettomat tuttavat nauttii nuoruudestaan :) oikeasti tyytyväisen ei tarvitse nähdä vaivaa koska joku toinen hankkii lapsia..

Miksi?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:39"]Tuota tahtia isovanhemmaksi pääsee 70-vuotiaana. :P [/quote] Niin. Ihan passeli mummoikä :).

[/quote]

Ja kun elinikäodote on melkein 90v nykyään niin ehtiihän tuota olla mummonakin aika pitkään, vai?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:41"]

35-vuotiaanahan on juuri paras aika perustaa perhe. On todennäköisesti kerätty varallisuutta ja koettu upeita hetkiä elämässä, joten perheeseen voi keskittyä täydellä teholla.

[/quote]

Tää in musta hassu ajatus, eikä yhtään sovi mun näkökanttiin, että ensin pidetään hauskaa ja eletään omaa elämää ja sitten vasta hankitaan lapset. Kuulostaa ihan kuin kivaa elämää olisi vain siihen asti kuin ensimmäinen lapsi syntyy ja siitä eteenpäin elämä on pelkkaa paskaa, raatamista, huolehtimista, itsensä unohtamista. 

Minä taas odotin koko nuoruuteni (ja oikeastaa lapsuuteni) että saan viedä omat lapseni ulkomaan matkoille, mökille, linnanmäelle, puuhamaahan, risteilylle jne. En mä koskaan odottanut että pääsen omilleni ja matkustelemaan kavereiden/miehen kanssa tai yksin. Mulle jotenkin kokemukset ja elämykset on aina ollut sitä että pääsen lasten kanssa tekemään. En käynyt edes virossa tai ruotsissa siinä välillä kun muutin pois vanhemmiltani ja ennen kuin sain lapsia. Olen ollut ulkomailla ilman vanhempiani tai omia lapsiani kerran elämässäni (kielimatkalla 15-vuotiaana). Mun mielestä elämä ei lopu siihen kun lapset syntyy vaan siitä se vasta alkaa. Ihmiset on niin erilaisia. Siksi musta on hölmöä sanoa että joku teki liian aikaisin lapset, jäi oma elämä elämättä. Mä elän mun elämää nyt. Lapset on 5 ja 2v, itse olen 28v
[/quote]
Tää vois olla mun kirjottama! Niin samaa mieltä

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 08:16"]Harvalla on 25veenä suhde joka kestää kymmeniä vuosia ja johon uskaltaa lapsen hankkia, on myös koulut kesken eikä töitä/työkokemusta....monelle myös biletys maistuu tossa iässä reippaasti ja tuon ikäset pojat etenkin voi olla aika lapsellisia tapauksia..kenen etu se on että eletään yhteiskunnan tuilla ja isovanhemmat hoitaa ne lapset että saadaan bilettää? Kaikilla ei tietysti näin ole mutta useimmilla. .
. Itse oon tyytyväinen kun hankin lapset +30 vuotiaana....... mukavaa kun on tullut matkusteltua 25 maassa, tilillä 5-numeroinen luku (ei ollut kiire äitiyslomilta töihin) suhde on vakaalla pohjalla... asuntolainaa alle puolet enää jäljellä.. bileet biletetty ja sitä rataa.

Sanoisin että itsellä menee aika paljon paremmin kuin tuttavilla jotka hankkivat lapset 20-25v, nyt kitiuuttelevat yh:na vuokralla ja osa työttöminä +30vuotiaina, mihinkään ei ole varaa jne. Parisuhteet ei onnistu uusperheiden haasteiden vuoksi. Ei käy kateeksi.
[/quote]
Aika lapsellista, jos 25-vuotiaana elämän tärkein asia on biletys. Eiköhän siinä teini-iässä saa bilettää tarpeeksi.

Mielestäni on jokaisen oma asia minkä ikäisenä lapsia tekee. Toiset eivät halua koskaan lapsia, toisilla takana monta vuotta yritystä. Toisilla ei ole puolisoa jonka kanssa voisi tehdä. Älä ap tuomitse!

T. alle 3kymppisenä lapsensa tehnyt. (Tämä oli minulle ja miehelleni hyvä aika, en lähde ketään arvostelemaan)

Mun vanhemmat yritti lasta 8 vuotta. 4 keskenmenoa. Olivat 38 kun synnyin enkä olisi voinut parempia ja järkevämpiä vanhempia toivoa. Sain todella hyvän kasvatuksen, eivätkä vanhempani olleet "urakeskittyneitä" vaan panostivat kyllä minuun täysillä.

Täällä kirjoitteleekin elokuussa 41 täyttävä ensimmäistään odottava. Nuorempana ei tullut lapsia hankittua koska ei ollut miestä. Löysin elämäni ensimmäisen seurustelukumppanin vasta 39-vuotiaana.

Aika monella tuntuu olevan se käsitys että yli 30-vuotiaiden lastensaanti olisi jotenkin paheksuttavampaa. Allekirjoitan sen ettei toistuvien keskenmenojen ja hedelmöityshoitojen jälkeen tarttis väkisin vääntää, mutta jos lähes nelikymppinen vakaassa suhteessa talous kunnossa parikymppisen terveystiedoilla ja taatusti terveellisemmillä ja vakaammalla elämäntavoilla luomuna pukkaa kersan niin ei parikymppisten tartte paljoa päätään aukoa, ennenkuin on itse saman elämänkokemuksen hankkinut.