Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
kuukausi laskettuun aikaan ja suunnitelmat meni ihan pieleen, harmittaa!!
04.08.2015 |
Kuukauden päästä siis laskettu aika ja mieheni meni pari viikkoa sitten työkyvyttömäksi koska rupesi huimaamaan ja oksentamaan. Vieläkin huimausta on ja kävi magneettikuvissa ja sieltä löydettiin hyvälaatuinen kuulohermo kasvain. Se täytyy siis leikata melko pian jo, mutta menee vauvan syntymän jälkeiseen aikaan sekin. Netistä luin että toipuminen leikkauksesta voi kestää useita kuukausia, jopa puoli vuotta ja että ensimmäiset kuukaudet on täysin toisten armoilla kun ei voi itse edes vessaan kävellä. Eli olen siis käytännössä yksinhuoltaja vauvan ensimmäiset kuukaudet nyt, koska todennäköisesti leikkaus tehdään melko pian vauvan syntymän jälkeen ja näköjään aika varmasti miehenikin huoltaja siinä samalla koska hän ei itse voi tehdä mitään. Kyyti synnyttämäänkin täytyy nyt miettiä uudelleen, tarkoitus oli mennä omalla autolla mutta mieheni ei ole tämän takia nyt ajokuntoinen ja matkaa synnytyssairaalaan on noin tunnin verran. Ristiäistenkin suunnittelu menee varmaan uusiksi, koska mies on aika varmasti sillon vielä sänkytoipilas. En ihan näin suunnitellut asioiden menevän, tarkoitus oli että mieheni on minun apuna synnytyksen jälkeen eikä päin vastoin. Rankkaa tämä tulee olemaan mutta ei tälle mitään mahda.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:00"]Tää on niin samaa sarjaa sen muijan kanssa jonka mies sairastui sydänsairauteen eikä sillä seiso enää koskaan ja ämmä vaan vauhkos et miten voi elää ilman munaa ja samaan aikaan miehellä elämänsä kriisi ja sydänvika, eikä mahista orkkuihin enää ollenkaan. Mut eiku minäminäminä. Jos mä olisin ap, mua ei oma pärjääminen mietityttäis yhtään. Pelottais ja harmittais miehen puolesta ihan kamalasti.
[/quote]
Edelleenkin, tässä on vauva nyt etusijalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 17:58"]Edelleenkin ollaan miehen kanssa onnellisia että kasvain ei ollut pahalaatuinen. Eikä tässä olla vaan minusta puhuttu. Yhtä lailla miehellänikin on vaikeaa ja ollaan kyllä miehen kanssa tästä keskusteltu. Kyllähän tämä vaan vähän stressaa koska vauva nyt on tässä minulla sekä miehelläni etusijalla ja pieni joutuu jo heti syntyessään stressaavaan elämäntilanteeseen.
Ap
[/quote]
Ootko ihan terve itekkään? Ei sitä vauvaa voi teidän tilanne stressata, kun ei se siitä mitään ymmärrä :D Ei voi olla noin vaikeeta hoitaa vauvaa ja miestä. Joillain on useampi lapsi eikä yhtään miestä. Enemmän olisin huolissani selviätkö hengissä synnytyksestä tai miehes leikkauksesta. Mies on paljon helpompi hoidettava, kun esim toinen lapsi. Toivottavasti ette hanki enempää lapsia, kun pärjäämisesi on noin heikkoa.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 18:00"]Tää on niin samaa sarjaa sen muijan kanssa jonka mies sairastui sydänsairauteen eikä sillä seiso enää koskaan ja ämmä vaan vauhkos et miten voi elää ilman munaa ja samaan aikaan miehellä elämänsä kriisi ja sydänvika, eikä mahista orkkuihin enää ollenkaan. Mut eiku minäminäminä. Jos mä olisin ap, mua ei oma pärjääminen mietityttäis yhtään. Pelottais ja harmittais miehen puolesta ihan kamalasti.
[/quote]
Edelleenkin, tässä on vauva nyt etusijalla.
Ap
[/quote]
Miksi sä sitten puhut itestäs kokoajan?
Olette oikeassa, kirjoitin aika minä-keskeisen viestin.. Tämä vaan tuntuu niin pahalta MINUN mielestäni, vaikka tiedostan kyllä, että miehenikin on huolissaan meidän perheen jaksamisesta. Hormonitkin varmaan vaikuttavat siihen, miksi mietin eniten juuri MINUN jaksamistani: pitäähän minun kuitenkin imettää ja suunnitelmissa oli, että jään lapsen kanssa kotiin ja mies jatkaa töitä.. On siis vaikea suhtautua tähän muutokseen.
En missään vaiheessa tarkoittanut vähätellä mieheni tunteita tai yrittänyt nostaa itseäni ja tarpeitani jalustalle, olen vain vähän sekaisin huolesta. Ja kyllä varmaan kaikki äidit ymmärtävät, että minkälaista varsinkin raskauden loppuvaiheessa voi olla, jos tulee lisää stressaamisen aiheita? Väkisinkin on vähän katkera ihan omasta puolestaankin tässä tilanteessa.
...tai näin ap voisi esim kirjoittaa.
-ei ap
Ei millään pahalla ap mutta musta toi ei edes ole paha tilanne. Totta kai harmittaa että suunnitelmat ei suju täydellisesti, mutta eihän elämän aina kuulukaan mennä niin. Hyvä vaan saada elämänkokemuksia. (Pahoittelut jos koko elämäs on jo ollu kärsimystä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo eipä olis tänne kannattanut kirjottaa yhtään mitään. Aina löytyy näköjään näitä arvostelijoita. Unohtakaa vaan tämä juttu. Pääasia että itse tiedämme miten asiat on.
Ap
Sellaista se on suunnitelmat muuttuu joskus äkisti. Meillä vauva kuoli. Piti järjestää ristiäisten sijasta hautajaiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakaa 36:n viesti ei oltu tarkotettu arvosteluks, kunhan vaan mietin miten ite suhtautuisin tollaseen palautteeseen, jota ap nyt sai. helvetti soikoon, totta kai sitä tunnepuuskassaan ilmaisee itseään vähän huonosti, kai ny oikeasti ihmiset tajuaa ettei kyse silti ole mistään piinaavasta itsekkyydestä, vaan subjektiivisesta kokemuksesta.
-36
Mitä katkeria eukkoja täällä pyörii?! Eikö saisi olla huolissaan kun puoliso sairastuu yllättävästi näin lähellä laskettua aikaa?! Ei Ap:n huoli omasta jaksamisestaan ole mieheltä pois. Ei saisi muka valittaa kun jollain on kuitenkin asiat aina huonommin. Eikö AV ole juuri sitä varten että täältä saa haettua neuvoja ja vertaistukea?
Tsemppiä Ap, yritä sopia etukäteen järjestelyistä läheistesi kanssa ja hae vaikka kodinhoitoapua jos miehesi toipuminen kestää pitempään. Ristiäiset voi järjestää myöhemminkin, niistä ei kannata vielä stressata.
Alue: Aihe vapaa
Tää on niin samaa sarjaa sen muijan kanssa jonka mies sairastui sydänsairauteen eikä sillä seiso enää koskaan ja ämmä vaan vauhkos et miten voi elää ilman munaa ja samaan aikaan miehellä elämänsä kriisi ja sydänvika, eikä mahista orkkuihin enää ollenkaan. Mut eiku minäminäminä. Jos mä olisin ap, mua ei oma pärjääminen mietityttäis yhtään. Pelottais ja harmittais miehen puolesta ihan kamalasti.