Lue keskustelun säännöt.
En ole mieheni arvoinen - miten eroon tästä ajattelusta?
04.08.2015 |
Seurustelua takana vuosi, ja oma huono itsetuntoni tuhoaa ihan oikeasti kaiken, jos en pysty muuttumaan. Mieheni on minulle lähes täydellinen kumppani: sen lisäksi että arvomme ja ajatusmaailmamme kohtaavat täysin, hän myös pitää minusta parempaa huolta kuin kukaan koskaan ennen, ja rakastaa minua niin paljon, etten ymmärrä miten se on edes mahdollista. Hän on ihmisenä rauhallinen, kärsivällinen, empaattinen, rakastava ja täysin epäitsekäs.
Itsestäni en voi sanoa samaa. Pyrin olemaan niin hyvä ihminen kuin mahdollista, mutta olen perusluonteeltani äkkipikaisempi ja jollain lailla myös itsekkäämpi ihminen kuin mieheni. Päädyn siis liian usein tilanteisiin, joista tunnen jälkeenpäin huonoa omatuntoa. En minä mitään maata kaatavan kamalaa ole tehnyt, mutta kun vastapuoli osaa aina käyttäytyä oikein, en pysty samaan. En ole ihmisenä yhtä vahva ja hyvä kuin hän. Lisäksi minua risoo se, etten ole menestynyt työelämässä yhtä hyvin kuin hän. Minä olen aina se, jolla on ongelmia. Se, joka suuttuu pienestä ja murjottaa, tai mokaa tavalla tai toisella.
Alitajuisesti mietin joka päivä, miksi tämä mahtava ihminen haluaa rakastaa minua. Hän ei ole suhteemme aikana loukannut minua kertaakaan, minä taas senkin edestä häntä, vaikka parhaani yritän.
Alemmuudentunteeni on läsnä joka päivä. Se varjostaa suhdettani aivan liikaa, ja aavistan että kaikki menee vielä pilalle tämän takia, jos en pysty muuttamaan ajatustapaani. Kamppaileeko kukaan samanlaisten ongelmien kanssa?
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 10:10"]
Olet oikeassa siinä, että tuhoat suhteesi ihan itse tuollaisella asenteella. Miehesi rakastaa sinua. Miksei se riitä? Täydellisiä emme ole kukaan, ei miehesikään. Vertaat vain omia heikkouksiasi hänen vahvuuksiinsa. Mutta itsesäälissä ja -inhossa kieriskelevää ihmistä ei valitettavasti kukaan jaksa kovin pitkään katsella... Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos, tuo on uusi näkökulma että vertaan heikkouksiani hänen vahvuuksinsa... se on totta. Mutta heikkouksia hänellä ei oikeastaan olekaan! Ainakaan parisuhteessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaikissa meissä on huonojakin puolia ja heikkouksia. Katselet häntä vielä rakastuneen silmin. Kyllä se siitä arkistuu ajan kanssa ja huomaat myös itsessäsi hyviä puolia ja hänessä huonoja.
Täällä miespuolinen vastineesi. Ihan samojen ongemien kanssa olen myös minä taistellu. Psykologi vois olla hyvä kaveri sulle noista asioista puhumaan. Ehkä löytys, et onko se tosiaan niin, et oletkose vaan sie, joka pitää itsetunnon heikkona. Jokuhan sen on joskus musertanu.
M39
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 10:55"]
Kyllä kaikissa meissä on huonojakin puolia ja heikkouksia. Katselet häntä vielä rakastuneen silmin. Kyllä se siitä arkistuu ajan kanssa ja huomaat myös itsessäsi hyviä puolia ja hänessä huonoja.
[/quote]
Melkein toivon että olisit oikeassa. Hassua toivoa löytävänsä kumppanistaan vikoja, mutta minun tilanteessani se varmasti helpottaisi!
ap
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 11:04"]
Täällä miespuolinen vastineesi. Ihan samojen ongemien kanssa olen myös minä taistellu. Psykologi vois olla hyvä kaveri sulle noista asioista puhumaan. Ehkä löytys, et onko se tosiaan niin, et oletkose vaan sie, joka pitää itsetunnon heikkona. Jokuhan sen on joskus musertanu.
M39
[/quote]
Tiedän kyllä, että eräät asiat lapsuudessani ovat osasyy tuntemuksiini. Olen kärsinyt samoista ongelmista myös ennen tätä suhdetta, mutta nyt ongelma on paljon suurempi kuin ennen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellisuuden tajuaminen ole vika. Ole ylpeä siitä. Toi ominaisuus ei ole järin yleinen naisten keskuudessa.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 11:38"]
Ei todellisuuden tajuaminen ole vika. Ole ylpeä siitä. Toi ominaisuus ei ole järin yleinen naisten keskuudessa.
[/quote]
no hehheh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa on vikoja. Jos joku näyttää täydelliseltä, niin voi epäily herätä, että miksi. Joko itse katsot häntä sokeana totuudelle tai sitten hän on mestari peittämään heikkouksiaan. Se piirre onneksi karisee sitoutumisen edetessä, esim. naimisiin menon jälkeen. nimim. kokemusta on
Kyse ei ole vioista tai toisen paremmuudesta vaan siitä, että tosiasiassa et arvosta itseäsi ja pidä sitä totena, että olet välittämisen, rakkauden ja huolenpidon arvoinen. Sen arvoinen, että joku kohtelee hyvin.
Jos on aiemmin saanut miehiltä paskaa kohtelua on tuollaiseen hyvin vaikea tottua, koska miettii missä se 'catch' on, mitkä on toisen motiivit, koska se toinen tajuaa että olen 'huono', jne? Tosi surullista, mutta sehän siinä on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:llä hyvä kysymys. Minuakin kiinnostaa.
Olet oikeassa siinä, että tuhoat suhteesi ihan itse tuollaisella asenteella. Miehesi rakastaa sinua. Miksei se riitä? Täydellisiä emme ole kukaan, ei miehesikään. Vertaat vain omia heikkouksiasi hänen vahvuuksiinsa. Mutta itsesäälissä ja -inhossa kieriskelevää ihmistä ei valitettavasti kukaan jaksa kovin pitkään katsella... Tsemppiä!