Mistä kennelistä miehesi/naisesi on?
Ehkä koiraihmiset ymmärtää... Mutta muutki heittäytykää! ;)
Omani on "työmyyrä"-kennelistä. Koko ajan kaksi työtä päällekkäin, mutta nauttii siitä. Kaksi peräkkäistä makoilupäivää tekee hulluksi, pakko päästä töihin. Jos vapaalle keksii virikkeitä mm.juomaa niin voi viihtyä hetken aloillaan. Hyvinä puolina, syö kaiken mitä annetaan ja tykkää iltaisin olla rapsuteltavana.
Kommentit (17)
3, kerro lisää, enpä ole tuon rotuisiin ennen törmännyt?
Mun mies on Häntäheikin kennelistä, yybersöpö jo pennusta asti, tytöt tykkää...
Avustajakoira: Aina tarkistamassa, että mulla on hyvä olla. Joskus uupumukseen asti. Vaivaa säästämätön ja ehdottoman lojaali.
Suojelija rotuahan tuo, vahtii laumaansa ja jos joku yrittääkin kiusata tms. niin kyllä silloin älähtää, rakastaa koko perhettä vaikka uusio sellainen ollaan.
Mun mies on Duracellin b-pentueen Brainstorm Hokkuspokkus.
Täältä löytyy Jukuripään kennelin No Instructions Ever
Jostain syystä kennelit kieltäytyvät luovuttamasta minulle parisuhdeosapuolta. Olen kuulemma silminnähden hankala tapaus eivätkä kennelinpitäjät halua niskoilleen oikeusjuttuja.
Olen joskus houkutellut jotain irti päässyttä mukaani, ja kyllähän ne lähtevät mukaan häntä viuhtoen, mutta eivät ne kauan viihdy.
Gambiasta, interracial dog, well-endowed.
Hain suoraan kasvattajalta, jossa asui vielä aikuisena emonsa kanssa (sisarukset oli jo noudettu nuorempina uusiin koteihin). Tällä oli pieni rakennevika, jonka vuoksi rotumääritelmä ei ihan täyttinyt ja sain paperittomana ja edullisemmin. Silti ihana. Ei minä sitä näyttelykoiraksi olisi halunnutkaan. Luonnetesteissä on saatu lähes täydet pisteet. On mainio seurakoira ja tulee toimeen niin lasten kuin muidenkin koirien kanssa. Isommille roduille tosin joskus räksyttää, mutta osaa kyllä vaieta käskystä. Nukkuu meillä sängyssä, vaikka jotkut ihmiset saattaa pitää sitä epähygieenisenä. On perso ruualle, etenkin makkaralle ja grillilihalle. Onneksi tykkää myös liikkua, joten pysyy kilot kurissa. Turkki on helppohoitoinen. Karva on lyhyttä ja vaaleaa, ei näy vaaleissa huonekaluissa. Antaa leikata hyvin kynnet ja lenkin sekä iltapesun jälkeen saa yleensä hirveät iltahepulit. Onhan se vähän koominen näky.
Oma on tuollaista savo-karjalaista rotua, taisi olla vahinkopentu. Mutta ehdottomasti käyttövalio, joskaan ulkomuodolla ei pärjäisi missään. Ei metsästä eikä paimenna, mutta vahtii ja keksii puuhailtavaa ihan ilman komentamista.
Tosin tottelee hyvin, on oppinut "imuroi" ja "leikkaa nurmikko" -komennot. Lisäksi ihan opettamatta tulee syömään ja käy nätisti viereen nukkumaan.
Tosi lutunen!
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 01:18"]Kennel Siide-Rivalas, Kouvola.
[/quote]
Meilläkin Kouvolasta Hilavitkuttimen Diipa Daapa
Helsingin Hertsikan adhd-työmyyrä. Lapsi- ja eläinrakas, suojelee pikkurouvaa.
Reviirinmerkkajan kennelistä. Tykkää kuseksia tontin nurkille, vaikka olen vihjannut, että talossa olisi vessakin. Onneksi naapurit ei asu näköetäisyydellä.
Hän on rescue-tapaus. Ainahan sanotaan, että kun kulkukoira löytää lopulta oman kodin loppuelämäksi, se kiintyy vimmatusti omaan ihmiseensä. Paras paikka on oman mamman kainalossa.