Nyt riitti DIEETIT - onko kukaan lopettanut laihduttamista?

nosto

Minä lopetin vuosi sitten, 10 vuoden painojojoilun jälkeen. Painoni oli tosiaan heitellyt 50 ja 85 kg välillä, ja oli tosi repivää olla siinä dieetti-ahmimiskierteessä. 

Paino ei ole merkittävästi noussut eikä laskenut kun laihduttamisen lopetin. Painan nyt 78 kg, kun painoin 77 kun lopetin laihduttelun. Mutta mieluummin olen tämän painoinen loppuikäni ja syön mitä haluan stressaamatta, kun jojoilen siinä paasto-ahmimiskierteessä.

https://www.intuitiveeating.com/content/warning-dieting-increases-your-risk-gaining-more-weight-update
Jatkan yksinpuheluani nyt, kun syvennyin aiheeseen; tutkimusten mukaan dieetillä oleminen voi todella lisätä painoa ja siihen on monta selitystä. Eli jos joku muu pohtii tätä samaa, niin toivottavasti linkistä on apua. - ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:29"]Ap, jos tunnesyöminen on ongelma, luepa sellainen kirja kuin Syö mitä mielesi tekee (Teemu Ollikainen). Siinä käsitellään aika paljolti ongelmaa tunnesyönnin näkökulmasta. Ja lohdullista luettavaa meille, jotka olemme painineet ikuisten laihdutusprojektien parissa. :)
[/quote]Kiitos, pitääkin etsiä käsiini ko. kirja. Myös aiemmin mainttua Borgia suositellaan aiheeseen liittyen. - ap

Tippuipa nopeasti.

Mä olen laihtunut nyt reilun 20 kiloa, enkä ole päivääkään ollut dieetillä. Tämä siksi, että kun dieetti on ohi ja alkaa normi arki, kilot hiipivät takaisin.

Eli minä olen syönyt normiruokia, myös herkut sallittuja, mutta olen kiinnittänyt huomiota määriin. Paino putoaa hitaasti ja varmasti. Niin ja siemman uintiharrastuksen lisäksi käyn usein myös salilla. Kävelen kaikki lyhyet matkat. Kesäkuun alusta kiloja on mennyt 3.

Minä lopetin laihduttamisen joku reilu vuosi sitten, ja painoa on pudonnut lähemmäs 20kg
Itelläni toimii hyötyliikunta (olen töissä yksityisenä lastenhoitajana perheessä) käyn lapset hakemassa tarhasta/koulusta jalan työntäen rattaita, ja säännölliset ruoka-ajat. Syön aamupalan(n klo 8-9), lounaan(vaihdellen klo 11.30-14 välillä), mahdollisesti välipalan ( n. Klo 16-17, esim kahvi ja jotain makeaa, hedelmä, voileipä, mitä nyt sattuu tekemään mieli) sekä illallisen noin klo 7 aikaan. En niinkään katso mitä syön, herkut on sallittu, mutta napostelua en harrasta juuri koskaan enää, syön itseni kylläiseksi aterioilla.

En laihduta, mutta olen kiinnityänyt huomiota ruuan puhtauteen, syön kasvisvoittoisesti (lihaa/kalaa en lainkaan, maitotuotteita max 3 krt. viikossa) ja olen muuttanut näkemystäni siitä, mikä on herkkua (ennen suklaa, leivonnaiset ja nykyään pähkinät, tuoreet hedelmät ja marjat sekä hapankorppu). Olen hoikistunut ja voin paljon paremmin.

Kiitos vastauksista! Tutustuin myös Patrik Borgin kirjoituksiin aiheesta ja tajusin, että laihduttamisen lopettaminen on nyt oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehtoni.
Pelkään sekoavani ja repsahtavani täysin.

...viesti karkasi. Niin, pelkään repsahtavani ja lihovani lopullisesti, mutta vastaukset hieman aittoivat pelkooni :) - ap

Minäkin lihon aina laihduttaessa. Mulle on parasta tunkea niitä kasviksia aina joka paikkaan ja käydä kaupassa niin usein, että kasvista on. mut että mikään ei ois kiellettyä, koetan sit vaan järkeillä, että suklaa ei ole niin usein niiden kaloreiden arvoista, mut joskus voin sitäkin saada.

.

Mulla nyt auttaa sellainen ajattelutapa, että ennen klo 12 saa syödä mitä vain, jos tekee mieli, siitä eteenpäin 'tervellisesti' ja klo 18->Vainvettä. Kyl toimii.

Ap tässä.

Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että mieluummin syön sallivasti ja pysyn tässä painossa kuin laihdutan-ahmin-laihdutan - ja pysyn tässä samassa painossa. Eli aion opetella syömään nyt terveesti - en välttämättä "terveellisesti", vaan niin, että suhteeni ruokaan tervehtyisi. (Tämän oli ilmeisesti myös edellinen vastaaja todennut paremmaksi tilanteeksi.)

Olen laihduttanut enemmän tai vähemmän tosissani jo ala-asteikäisestä lähtien (mutta ollut vain vähän aikaa raskauksien jälkeen varsinaisesti ylipainoinen), ja nyt on aika päästää irti laihduttamisesta ja opetella suhtautumaan ruokaan oikein, ja sallivasti. Hullua ajatella, että olen käyttänyt 20 vuotta elämästäni laihduttamiseen ja painosta murehtimiseen!

Koen jossain määrin olevani ahmimishäiriöinen, ja sain suuren avun Patrik Borgin kirjoituksesta aihetta koskien. Olennaista on nyt opetella syömään säännöllisesti ja sallivasti. Omina rajoituksina ovat vain nuo vatsaoireita aiheuttavat ruoat, mutta muuten rajoitukset ovat korvieni välissä. Nyt olen syönyt normaalia enemmän hiilareita ja olo on aika väsynyt, mutta en ole aivan varma kuvittelenko vain oireet... Ajan kanssa se selviää.

Koetan ajatella niin, että kunhan saan itseni tervehtymään niin voin vaikka laihduttaakin joskus tulevaisuudessa, mutta se ei tule onnistumaan tässä tilanteessa, ei ennen kuin opin syömään ilman syyllisyyttä.

Aion siis lopettaa laihduttamisen. Nyt.

Moi ap, tein aiheesta aloituksen n. viikko sitten!

Minä siis lopetin laihduttamisen koska kyllästyin siihen pakkomielteisyyteen, mitä ruoka minulle aiheutti; jossen laskenut hiilareita niin sitten kaloreita, tota saan syödä ja tota taas en jne. Minulla on 50kg ylipainoa mutta edes se ei lopulta "tuntunut missään", kun piti valita henkisen terveyden (ruokariippuvuus, ahmiminen jonka selätin aiemmin uhkasi tulla takaisin jne.) ja tuon painon väliltä.

Suhteeni ruokaan ei oikeastaan koskaan ole ollut "normaali", koska se on kulkenut aina samaa rataa: laihduttaminen ja repsahtaminen. Ja joskus ne laihdutuskokeilut ovat olleet tosi radikaaleja, ja vaikka olen kerralla laihtunut paljon, ne samat kilot ovat tulleet tuplaten takaisin. Enkä kyllä ihmettele: radikaalein laihdutukseni oli kikkailla painonvartijapisteillä siten, että tuplasin eri ruokien pistemäärät ja pidin tavoitepistemäärän todella alhaisena. Punnituspäivää edeltävänä iltana en syönyt mitään, ja jos painoa ei ollut tippunut, pidin itseäni nälkäkuurilla. Samaan aikaan lenkkeilin ja liikuin miltei seitsemän kertaa viikossa. Olihan se kivaa, että painoa putosi, mutta jos ei pudonnut, itseinhoni oli määrätön. 

No, nyt tuplaten isompana totesin, etten minä loputtomiin voi mennä tuolla samalla kaavalla. Nyt yritän tehdä viisaita ratkaisuja fiksusti ja rauhassa, ja sillä ajatuksella, että kaikki ratkaisut ovat sellaisia, joita pystyn ylläpitämään läpi elämän. Ryhdyin kasvissyöjäksi (että saisin toisen näkökulman kuin laihduttaminen), harrastan hyötyliikuntaa ja vähennän herkkuja, mutten luovu kokonaan. Ja tavoitteena on, että ruokasuhteeni normalisoituisi laihduttelusta ja syyllisyydestä sellaiseksi, ettei syöminen tai syömättä jättäminen täyttäisi koko päivää.

En tiedä, onko tuottanut tulosta, mutta onhan tässä aikaa joka päivä yrittää tehdä hyviä ratkaisuja. :) Puntarille en ole astunut aikoihin. Pelkään, että lukujen tuijottelu ajaa minut epätoivoisuuksissani takaisin sinne, minne en enää halua.

Hyvin pienillä elämäntavan muutoksilla saa parhaiten tuloksia aikaan, tulokset alkavat näkymään ajan mittaan eikä tarvi tehdä mitään äkkimuutosta jota sitten on hyvin vaikea noudattaa. Nuo netin superdieetit ym. ovat yleensä vain törkeää rahastusta.

Jojottamalla ja varsinkin pienillä kaloreilla hankkii itselleen kilpirauhassairauden. Ja sen jälkeen painon pudottaminen on melko toivotonta. Eli ei laihduttelua vaan hidasta ja rauhallista elämäntapamuutosta liikuntaa unohtamatta.

Mä opin tuollaisella nettivalmennuksella syömään oikein. Sitä ennen jojoilin ja kituutin kauhean alhaisilla kaloreilla viikot, kunnes vkonloppu tuli ja söin kaksin käsin. Nyt annoskoot ovat syöpyneet mieleen, syön monipuolisesti hyvää ruokaa ja herkuttelenkin silloin tällöin. Pahimmat herkkuhimot ovat kadonneet kun saa syödä hyvää, puhdasta ruokaa

11 & 12: Ap tässä pohtii, että on tosiaan aivan sama laihdutanko vai en koska en kummallakaan tavalla laihdu. Mutta laihduttamisen lopettamisella voisi päästä pakkomielteisyydestä ja syyllisyydestä... Samoja juttuja pohdimme pudotettavasta painosta riippumatta, kiitos vastauksista.
Ehkä mä pystyn tähän. Nyt ainakin aion syödä PERUNOITA pihvin kanssa hyvällä omatunnolla. En ole tehnyt niin vuosiin!