Suomi on varautunut kriisitilanteisiin oikeasti huonosti.

Tässä muutamia ongelmakohtia:
- Olemme antaneet sähköriippuvuuden kasvaa liian suureksi. Suuressa osassa taloja ei voi asua talvella sähköjen katkettua.
- Puhelinverkot vaativat sähköä toimiakseen ja jopa viranomaisten Virve toimii Soneran kännykkäverkon kautta! Osassa linkkimastoissa on akut, mutta virta riittää vain muutamia tunteja.
- Koko rahajärjestelmä on sähkön ja netin varassa. Jos sähköt katkeavat ei kellään ole käteistä tai muuta vaihdonvälinettä. Kortilla ei voi maksaa kriisitilanteessa. Osassa marketeista ei ole edes ikkunoita, joten pilkkopimeässä kaupassa ei oikein voi toimia. Kriisitilanteessa pilaantuvat ruoat pitäisi heti jakaa ihmisille. Näin ei kuitenkaan osattaisi toimia ja mm. liha- ja maitohyllyt saisivat pilaantua rauhassa.
- Ruoan varmuusvarastoinnista on suurelta osin luovuttu ja ruokavarastot ovat kauppojen keskusvarastoissa.
- Ihmisillä ei ole usein minkäänlaista kotivaraa.
- Päätösvaltaa on siirretty kunnille. Kunnissa ei kuitenkaan välttämättä ole ketään, jolla olisi oikeaa osaamista. Tämä nähtiin jo koronan aikana.
- Pintavedet on päästetty niin huonoon kuntoon, että energiaa on haaskattava veden keittämiseen.
- Maatilat ovat nykyään niin suuria, ettei niiden pyörittäminen onnistu käsipelissä. Lypsävä lehmä tarvitsee 50-80l vettä päivässä. Tuon vesimäärän hankkiminen vaikkapa sadalle lehmälle on tekemätön paikka sähköjen ollessa poikki. Lypsyrobottiin tottunutta lehmää ei voi lypsää käsin. Maatilojen ei ole pakko hankkia varavirtageneraattoreita tai polttoaineen varmuusvarastoja.

Suurin ongelma on se, ettei ihmisiä ole koulutettu tai opastettu toimimaan kriisitilanteissa. Ruotsissakin tilanne on parempi ja siellä jokaiseen talouteen on lähetetty ohjeet.

Jatkakaa listaa. Mikä ei ole kunnossa.