Lue keskustelun säännöt.
Voitko elää nyt normaalisti?
05.03.2022 |
Vai onko tulevaisuus iso musta aukko? Minua ahdistaa, ilo on kadonnut ja henkinen kantti on lujilla. Pelkäsin jo korona-aikaan, erityisesti silloin alussa, mutta tämä pelko on jo toisissa sfääreissä. Yritän olla normaalisti, pakkokin kun on lapsia, mutta pinnan alla tunnen hajoavani. Mietin, tai yritän olla miertimättä miltä tuntuisi pakata auto ja lähteä, tai juosta pommisuojaan. Äärimmäisen paha olo tulee ajatuksesta ydinräjähdyksestä. Ehtisikö sitä tuntea jotain. Tai jos räjähtäisi kauempana, mitä siitä seuraisi. Ahdistaa todella paljon ja toivon vain, että tämä painajainen olisi pian ohi. Tuntuu, että tulevaisuus on varastettu ja suurin tuska on lasten vuoksi.
Kommentit (27)
Voin. Nykyhetki ei ole iso musta aukko, joten siinä on hyvä elää. Tulevaisuuden miettimistä en näe ajankohtaisena tai hyödyllisenä, koska ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän kyllä normaalisti.
Jostain syystä en pysty lietsomaan itseäni ahdistukseen sellaisesta, mitä ei todennäköisesti ikinä tule tapahtumaan, ja jos tulee, en voi siihen vaikuttaa kuitenkaan.
En voi, koska äitini on juuri kuollut.
Se mitä me pelätään ja mikä on oikeasti vaarallista on niiiin kaukana toisistaan.
Oikeasti vaarallista on liikenne ja ylensyönti, pari seikkaa mainitakseni.
Mulla samoja tuntemuksia. Olen herkkä ja turvallisuushakuinen ihminen, joten reagoin kaikkiin kriiseihin voimakkaasti. Selaan vain uutisia ja tunnen itseni lamaantuneeksi. Lapset hoidan, mutta varmasti huomaavat, etten ole ihan oma itseni. Toivottavasti olo helpottuisi pian, kun ei tässä kuitenkaan mitään akuuttia hätää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut että tällaiset anonyymit purkaukset levittävät pahaa oloa? Olisiko parempi purkaa sitä jollain muulla tavalla?
Minulla hyvin paljon samanlaiset ajatukset kuin AP:lla. Juurikin lasten puolesta tuntuu niin pahalta. Omat lapset suunnittelee jo kesää ja itse vain mietin onko meitä kesällä enää edes olemassa. Myönnän että olin aika hysteerinen myös kun koronasta alkoi kuulua uutisia. Toivon että nytkin minulla vain turhaa hysteriaa ja jonkun ajan päästä saan huomata, että maailma onko turvallinen paikka olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja tuntemuksia. Olen herkkä ja turvallisuushakuinen ihminen, joten reagoin kaikkiin kriiseihin voimakkaasti. Selaan vain uutisia ja tunnen itseni lamaantuneeksi. Lapset hoidan, mutta varmasti huomaavat, etten ole ihan oma itseni. Toivottavasti olo helpottuisi pian, kun ei tässä kuitenkaan mitään akuuttia hätää ole.
Älä selaa. Kai kuitenkin omiin tekemisiisi pystyt vaikuttamaan?
Noh noh… älä luo päässäsi uhkakuvia. Maailma on aina ollut täynnä sotia ja kärsimystä. Keskity hyvään. Turhaa murehtia.
Nyt hengitä kolme kertaa syvään sisään ha ulos. Asiat on miten on. Sisälläsi on rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että tällaiset anonyymit purkaukset levittävät pahaa oloa? Olisiko parempi purkaa sitä jollain muulla tavalla?
Toivoisin, että te keitä ei ahdista, voisitte kertoa jotain vinkkejä miten tästä pääsisi eroon. Vai onko se vaan luonteesta kiinni.
Pelottaa kyllä. Pelottaa lasten puolesta. Pelottaa, että itse kuolen sodassa ja lapset jää tänne yksin. Olen hoitovapaalla, eikä ole edes rahaa hommata itselleni ja lapsille passeja. Missään ei ole ohjeita ydinsodan varalle. Mietin myös taukoamatta sodan uhreja. Etenkin lapsia. Olen todella ahdistunut, eikä auta, vaikka yritän olla ajattelematta, koska asia on silti olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että tällaiset anonyymit purkaukset levittävät pahaa oloa? Olisiko parempi purkaa sitä jollain muulla tavalla?
Toivoisin, että te keitä ei ahdista, voisitte kertoa jotain vinkkejä miten tästä pääsisi eroon. Vai onko se vaan luonteesta kiinni.
Jos on olemassa ratkaisu, miksi surra?
Jos ei ole olemassa ratkaisua, miksi surra?
Vierailija kirjoitti:
En voi, koska äitini on juuri kuollut.
Otan osaa. Tiukka tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että tällaiset anonyymit purkaukset levittävät pahaa oloa? Olisiko parempi purkaa sitä jollain muulla tavalla?
Toivoisin, että te keitä ei ahdista, voisitte kertoa jotain vinkkejä miten tästä pääsisi eroon. Vai onko se vaan luonteesta kiinni.
Olet aika itsekäs. Tiedät, että käytöksesi levittää pahaa oloa, mutta jatkat sitä saadaksesi apua omaan oloosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että tällaiset anonyymit purkaukset levittävät pahaa oloa? Olisiko parempi purkaa sitä jollain muulla tavalla?
Toivoisin, että te keitä ei ahdista, voisitte kertoa jotain vinkkejä miten tästä pääsisi eroon. Vai onko se vaan luonteesta kiinni.
Olet aika itsekäs. Tiedät, että käytöksesi levittää pahaa oloa, mutta jatkat sitä saadaksesi apua omaan oloosi?
Äläs nyt viitsi. Jokainen jota tämä ketju häiritsee, voi vapaasti pysyä pois tästä ketjusta.
Ja koko palstalta itse asiassa, täällä ei mielenrauha pahemmin sikiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että tällaiset anonyymit purkaukset levittävät pahaa oloa? Olisiko parempi purkaa sitä jollain muulla tavalla?
Toivoisin, että te keitä ei ahdista, voisitte kertoa jotain vinkkejä miten tästä pääsisi eroon. Vai onko se vaan luonteesta kiinni.
Pistä kaikki mediat kiinni ja mene ulos aurinkoon päivällä. Tee jotain fyysistä kuten lumitöitä, kävelylenkki. Tällä hetkellä meillä täällä ei ole mitään hätää.
Elän uuden normaalin mukaan.
Suunnittelen lomia etelä-Euroopassa olevaan kotiimme, käytän maskia luontevasti, tapaan ystäviä ja perhettä kuten ennenkin.
Ei voisi vähempää kiinnostaa pubit, yökerhot, kauppakeskukset ja joukkoliikennettäkin käytän vain kun on pakko.
Ukrainan tilanne on kammottava mutta en aio viettää elämääni peläten. Elämä on liian lyhyt siihen
Huomenna alan elämään normaalisti. Viikon olen jo stressannut asiaa mille en mitään voi.
Koronaa pitää varoa arjessa. Sota ei kuitenkaan ole täällä.
Ehkä joku haluaa että ihmiset ajattelevat ohjusta ja kappaleiksi "räjähtämistä", hajoamista. Mutta juuri silloin meidän on alettava (lopulta) ajatella rauhallista maisemaa ja ehjää ihmistä. Ehjäksi tulemista. Kokoamista, hyvän uuden luomista. Kevättä, luontoa, rantaa, kotia, kivoja ihmisiä, älyä. Kaikki ei ole muualla lähtenyt lapasesta, vaikka muualla olisi epäselvä juttu.
En
Liukastuin ja olen nyt murtanut ranteen ja kyynärpään
Elämä on vaikeaa